Näistä syistä kala maistuu suomalaisille kehnosti

Suomen vesistöt ovat kalaa pullollaan, mutta silti valtaosan suomalaisista pitäisi ravitsemussuositusten mukaan lisätä kalansyöntiä.

Miksi keskivertosuomalaisen lautaselle päätyy turhan vähän kalaa?

Terveystalon ravitsemusterapeutti Katja Nissinen aloittaa vastauksen kertomalla, että Suomessa kalansyönti jakaantuu vahvasti kahtia.

Puolet Suomessa syödystä kalasta on vapaa-ajankalastajien saalista, eli sellaista, joka ei näy missään myyntitilastossa.

Vaikka siis suomalaisista harva syö suositellut 350–400 grammaa kalaa viikossa, etenkin innokkaat kalaihmiset ja mahdollisesti heidän läheisensä syövät kalaa vähintään suositusten mukaisesti.

Nissinen on työssään huomannut, että moni kalastusta harrastamaton kertoo kalan korkean hinnan syyksi sille, miksi eväkkäitä ei tule syötyä.

Toinen syy liittyy taitojen puutteeseen. Vaikka kokonainen kala olisi edullisempaa kuin filee, kalaa eivät välttämättä osaa käsitellä muut kuin kalastuksen harrastajat.

Nissisellä on tällaisiin pulmiin muutama vinkki. Luonnonkaloilla on erilaisia sesonkeja, ja pääsesonkina tuotteen hinta laskee. Toiseksi kalan käsittely ei ole mahdottoman vaikeaa opetella.

”Itsekin olen Youtube-videoista opetellut ahvenen perkaamisen, jotta lasten mökkirannasta saamat saaliit on saatu pannulle”, Nissinen kertoo.

Hän lisää, että jos kalatiskille ei ihan pahimpaan viikonloppuruuhkaan mene, sieltä saa todennäköisesti myös vinkkejä.

Pikkukalat ovat valmistuvat ruuaksi nopeasti, ja perattujen muikkujen ja silakoiden hinta on usein kohtuullinen. Kuvassa paistettuja muikkuja. Kuva: Pentti Vänskä

Jos kalankäsittelyn opettelu tuntuu ylivoimaiselta, esimerkiksi perattujen silakoiden ja muikkujen kilohinta on yleensä kukkarolle suopea, Nissinen jatkaa. Pikkukalat myös valmistuvat ruuaksi nopeasti.

Joillakin kalansyönti saattaa Nissisen kokemuksen mukaan tökätä siihen, että ajatus kalaruuasta nostaa aivoihin ruotoisia mielikuvia.

”Kannustaisin opettamaan jo lapsille, että kaiken ruuan ei tarvitse olla sileää tai pehmeää. Jos rauhoittuu syömistilanteeseen eikä vain laita ruokaa suuhun katsomatta sitä, ruodot huomaa kyllä.”

Nissinen huomauttaa, että monelle vähän kalaa syövälle pienikin kalansyönnin lisääminen voi olla tapa vähentää punaisen lihan ja lihavalmisteiden syöntiä.

Ensin voi aloittaa syömällä sitä kalaa tai kalavalmistetta, mikä maistuu, ja kalavalikoimaa voi lähteä siitä laajentamaan.

Hän vinkkaa, että pakastealtaasta löytyy nykyään myös kotimaisia, sydänmerkittyjä vaihtoehtoja, eli kaikki kalapuikotkaan eivät nykyään ole tuontitavaraa tai vahvasti leivitettyjä.

Muiksi helpoiksi kalavaihtoehdoiksi hän ehdottaa kotimaisista särkikaloista valmistettuja kalapihvejä ja -pyöryköitä.

Kalaruokaa voi valmistaa myös pienellä vaivannäöllä. Esimerkiksi klassikkoruoka janssoninkiusauksen voi valmistaa peruna-sipulisekoituksesta ja säilykeanjoviksesta. Kuva: Jaana Kankaanpää

Nissinen arvelee, että sanasta ”kalansyönti” tulee valtaosalle suomalaisista mieleen jotain uunilohen tapaista. Kalaa on kuitenkin mahdollista syödä monessa muussakin muodossa, jos käyttää hieman mielikuvitusta.

Esimerkiksi tonnikalamaista, kotimaista kalasäilykettä tai vaikka graavi- tai loimukalaa voi kokeilla myös salaattiin ja leivän päälle. Kala sopii mainiosti myös pizzantäytteeksi.

Loppukaneettina Nissinen haluaa sanoa, että ruokavalio on aina kokonaisuus, eikä se kaadu yksittäiseen ruokaan tai raaka-aineeseen.

”Hyvä ja toimiva ruokavalio on mahdollista koostaa myös ilman kalaa.”