Kodin seinällä on Jyri Rastaan valmistama mosaiikkipeili. Kuva: Rami MarjamäkiTampereÄllistyttävät kädentaidot: Jyri Rastas oppii aina uutta
Pian avautuva taidenäyttely todistaa Jyri Rastaan ällistyttävän monipuoliset kädentaidot.TilaajalleKesken haastattelun ovikello soi, ja Jyri Rastas huikkaa yläkerrassa etätöitä tekevälle vaimolleen: ”Mä otan.”
Hän kuittaa paketin, kantaa sen olohuoneeseen ja halkaisee teipit. Sisältä paljastuu styroksipää. Taiteilijan seuraavaan projektiin, huovutuskokeiluun, tarvitaan päätä muotiksi.
Samanlainen irtopää on lasimosaiikkinaamion ja vaihtuvien värivalojen takana toukokuun lopussa Hämeen linnassa avattavassa näyttelyssä. Lentävä majakka -niminen teos, jossa on myös vartalo ja siivet, on omistettu Kansainväliselle rikostuomioistuimelle.
Edellisellä viikolla Tampereen Nekalasta lähti Hämeenlinnaan kuljetus, joka sisälsi 62 Jyri Rastaan taideteosta.
Kookasta ja painavaa teosta nimeltä Triptyykki 1, johon on käytetty muun muassa messinkilevyä, kaksi miestä jaksoi hädin tuskin kannatella.
Triptyykki 1 eli Seinien sisäinen maailma (2020–2021). Kuva: Jyri RastasRastas on valittu tämän vuoden ite-taiteilijaksi, ja Hämeen linnan laajassa ite-taiteen näyttelyssä hänen työnsä täyttävät kokonaisen huoneen.
On villalangasta tuftattu, mustavalkoinen Kekkos-matto, joka levitetään linnan lattialle. On värikylläinen Kukkamopomies. On kolmiosainen veistos Mahtimiehet, jossa Putin on kuvattu sammakkona, Trump sikana ja Xi Jinping rottana.
Huomiota kiinnittää paitsi teosten kantaaottavuus myös materiaalien ja tekniikoiden monipuolinen kirjo. Rastas on kädentaitaja, joka tuntuu osaavan kaikkea.
Mukana on puutöitä, pronssivalua, hopeasepän töitä, hitsattuja töitä, juottamista, tiffanylasia, mosaiikkia, keramiikkaa, maalauksia, huovutusta... Aina kun Rastas hallitsee jonkin työtavan, hän haluaa oppia uutta.
Onko yhtään käsityötapaa, josta et pidä?
”Puupuolella en välitä sorvauksesta enkä keramiikassa dreijauksesta. Yhtä esinettä teen korkeintaan 10 kappaletta.”
Kukkamopomies (2025) tuo hymyn katsojan huulille. Kuva: Leena Peltokangas
Kekkos-matto sarjasta Suomen presidentit mustavalkoisina mattoina (2022). Kuva: Jyri Rastas
Mahtimiehet (2022) Xi, Trump ja Putin. Kuva: Jyri RastasRastaan verstas on kellarissa. Pannuhuoneeseen tuli sopivasti tilaa, kun öljylämmitys vaihdettiin maalämpöön.
Kellarissa on myös taiteilijan rakentamia kitaroita ja banjoja. Peltikitarassa, jonka ääniaukon ympärille Rastas ymppäsi kakkuvuoan, on täyteläinen ääni.
”En ole kovinkaan musikaalinen mutta soittelen omaksi ilokseni.”
Huovutettuihin kippurakärkitossuihin Rastas kokeilee parhaillaan styroksilestiä, koska puinen on niin hidas tehdä.
”Kun tein kellarimme uusiksi, kukaan ei tullut edes katsomaan.”
Perhe muutti vuonna 1950 rakennettuun rintamamiestaloon, kun lapset olivat pieniä. Talo toimi myös Jyri Rastaan harjoittelukohteena, kun hän vaihtoi ammattia kallioperägeologista kirvesmieheksi.
”Tämä oli tehty pula-ajan aineksista. Neliömetrin kokoisen vessan lattiassa oli neljää eri materiaalia.”
Tampereen aikuiskoulutuskeskus (TAKK) ja työvoimatoimisto suhtautuivat epäillen maisterismieheen, joka halusi uudelle alalle. TAKKin kirvesmieskurssi oli Rastaan mielestä ”fuulaa”.
”Kun tein kellarimme uusiksi, kukaan ei tullut edes katsomaan. Se hyvä puoli kurssista oli, että sain käyttää aikuiskoulutuskeskuksen erittäin hyviä työkaluja.”
Jyri Rastaan yhdistetty ateljee, paja ja verstas on entisessä pannuhuoneessa. Kuva: Rami Marjamäki
Jyri Rastaan valmistamia hopeakoruja. Kuva: Rami MarjamäkiYrittäjäksi ryhtynyt Rastas huomasi Tampereen vanhoja puutaloja korjatessaan vääräksi käsityksen, että ennen vanhaan rakennettiin aina kunnolla. Esimerkiksi Petsamon kaupunginosan hirsitaloissa alimmat hirret olivat järjestään vaurioituneet.
”Kun onnistuu oikein vaikeassa korjauskohteessa, siitä tulee hyvä mieli”, hän sanoo.
Billnäs-henkisen, kaksi seinää täyttävän kirjahyllyn hän suunnitteli ja toteutti itse. Taiteenkaan puolella Rastas ei harrasta opaskirjoja eikä innostu mestari ja oppipoika -metodista.
”Olen auktoriteettikammoinen yksintekijä.”
Pahinta mitä hän tietää on sokea tottelevaisuus, olipa kyse uskonnosta, politiikasta tai mistä tahansa muusta.
Armeijan hän läpäisi tutkamiehenä ja piti sitä hukkaan heitettynä aikana.
”Sen, mitä siellä opin, olisi voinut tiivistää pariin viikkoon. Loput kahdeksasta kuukaudesta käytin vakuuttamalla esimiehille, etten ole menossa raukkiin tai rukkiin. Kouluttajaporukka oli sellaista, että todellakin toivon, ettei meille tule mitään pahaa kriisiä.”
Olohuoneen persoonallinen pöytäryhmä on ite-taiteilijan puusepäntyötä. Naamiot seinillä ovat matkamuistoja Afrikasta. Kuva: Rami Marjamäki
Omatekoisissa kitaroissa ja banjoissa on vahva ääni. Kuva: Rami MarjamäkiKivistä ja geologian opinnoista Jyri Rastaan sai aikanaan kiinnostumaan luonto. Biologia oli koulussa hänen lempiaineitaan.
”Metsässä ne kivet on. Sieltä haetaan materiaali, ja talvet sitä tutkitaan.”
Rastas toteaa, että metalleja tarvitaan ja malmit ovat Suomen kansallisvarantoa.
”Valitettavasti ne annetaan edelleen aika halvalla, ja kaivosyhtiöiden jättämistä jäljistä voi kertoa monta surullista tarinaa. Esimerkiksi Talvivaaran liuotuskasat ovat valtavia, ja niitä liuottava raakarikkihappo kaadetaan suruttomasti Sotkamon luontoon.”
”En ole kantakirjataiteilija.”
Taiteilija asemoi itsensä poliittisesti vasemmalle, mutta hän ei ole koskaan suostunut liittymään mihinkään puolueeseen.
Ainoa kerho, johon hän kuuluu, on vanhojen kavereiden Kulttuurikerho Sitruuna. Se on saanut nimensä nyrpistelystä, jota kerhon jäsenet käyttävät taidepaikoissa. Hapan ilme lienee ironinen, koska suuri osa porukasta on jonkin sortin taideväkeä.
Maaseudun Sivistysliitto (MSL) on kartoittanut ite-taidetta eri puolilta Suomea jo yli kaksi vuosikymmentä ja nostanut esiin satoja itseoppineita taiteen tekijöitä.
MSL valitsi Jyri Rastaan vuoden 2026 ite-taiteilijaksi. Hämeen linnan suurnäyttelyyn on tulossa töitä myös jo edesmenneiltä ite-taiteen mestareilta.
Lyhenne ”ite” tulee sanoista itse tehty elämä, ja sillä tarkoitetaan itseoppineiden taiteilijoiden nykykansantaidetta. Ite-taide on elävää kulttuuriperintöä, jota voi löytyä yllättävistä paikoista.
Suihkulähde Alas mateliat! (2013) on saanut nimensä Forssan vuoden 1903 puoluekokouksen iskulauseesta. Kuva: Jyri RastasJyri Rastas käyttää itsestään mieluummin englanninkielistä termiä ”outsider artist”, koska kokee olevansa ”virallisen taideskenen” ulkopuolinen.
”En ole kantakirjataiteilija, mutta näyttelyitä minulla on ollut aikaisemminkin.”
Hän on harrastanut käsillä tekemistä aina, mutta taiteen teon hän aloitti vasta 2000-luvun alussa. Ensi töikseen hän rakensi keramiikkauunin.
Rastas harmittelee sitä, että kädentaidot ovat monilta suomalaisilta katoamassa.
”Tietty fyysinen suorittaminen tekee hyvää myös päälle, tästähän on paljon tutkimuksiakin.”
Kädentaidoista ei kuitenkaan ole torjumaan tekoälyn ruokkimaa massatyöttömyyttä.
”Maailman miljardit valkokaulustyöläiset eivät voi ryhtyä putkimiehiksi.”
Kun taiteilija tekee huopatossut, ne eivät ole ihan tavanomaiset. Kuva: Rami MarjamäkiJyri Rastas
Syntynyt Järvenpäässä elokuussa 1956, käynyt koulunsa pääasiassa Porissa, opiskeli Turun yliopistossa geologiksi.
Vaihtoi tutkijan työt kirvesmiehen ammattiin 1990-luvulla. Perusti yrityksen nimeltä Puutalokorjaamo Jyri Rastas ja korjasi Tampereen seudun puutaloja, kunnes jäi 63-vuotiaana eläkkeelle.
Nykyään täysipäiväinen ”outsider artist”, jonka Maaseudun Sivistysliitto valitsi vuoden 2026 ite-taiteilijaksi.
Perheeseen kuuluvat puoliso ja kaksi aikuista lasta.
Hämeen linnassa avautuu 28.5.2026 Suomen kansallismuseon tuottama Karnevaali-näyttely, jossa on 26 ite-taiteilijan töitä. Näyttely on avoinna 7.3.2027 saakka.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
