Axel Åhman viljelee isoveljensä kanssa sukutilaansa Vöyrillä. Sukupolvenvaihdos tehtiin puolitoista vuotta sitten. Kuva: Lari Lievonen
”Minä jäin viikonloppuisin usein hoitamaan lehmiä” – KAJ-yhtyeen Axel sai lapsuudenkodistaan korkean työmoraalin
KAJ-yhtyeestä tunnettu Axel Ahman viljelee kotitilaansa isoveljensä kanssa. Tilalla tehtiin sukupolvenvaihdos puolitoista vuotta sitten.Tilaajalle
Axel Åhman asuu puolisonsa kanssa vanhassa puutalossa Vaasassa. Kesällä perheeseen on syntymässä myös esikoislapsi. Kuva: Lari LievonenAxel Åhmania jännittää. KAJ-yhtyeestä ja euroviisulavoilta tunnettu muusikko-kirjailija on saamassa kesällä esikoislapsen puolisonsa Louise Mannilin kanssa.
”Olen yrittänyt monella tavalla valmistautua uuteen elämänvaiheeseen. En voi toki tietää, miltä se tuntuu, kun lapsi on oikeasti syntynyt. Haluan olla kiltti, mutta en liian kiltti isä.”
Axel tahtoo opettaa lapselleen, että uteliaisuus ja sosiaalisuus ovat tärkeitä ominaisuuksia. Isä aikoo ottaa pienokaisen mukaan matkoille ja harrastuksiin ja esitellä maailmaa.
”Haluan isänä näyttää, että kaikki on mahdollista, jos uskallat. Kun pysyt uteliaana koko elämän, se antaa paljon mahdollisuuksia, ihmissuhteita ja oppia.”
KAJ tekee kesällä vajaat parisenkymmentä keikkaa Suomessa ja Ruotsissa. Viime vuotta hiljaisempi tahti on paikallaan, koska myös Kevin Holmströmistä tuli helmikuussa isä.
Teatterityöt Helsingissä puolestaan pitävät ystävyysporukan ja bändin kolmannen jäsenen Jakob Norrgårdin kiireisenä. KAJ päättää kesän kiertueensa elokuussa suurkeikalla Hietalahden jalkapallostadionilla Vaasassa.
Axel Åhman aikoo lukea lapselleen iltasaduiksi ainakin Mimmi Lehmää ja Viirua ja Pesosta.
”Ronja Ryövärintytär on suosikkini Astrid Lindgrenin kirjoista. Se saa odottaa vähän, että lapsi kasvaa”, hän naurahtaa.
”Ideana oli, että tekisin myös enemmän peltotöitä, mutta sukupolvenvaihdos tapahtui vain muutama kuukausi ennen Melodifestivalenin voittoa.”
Vöyrillä maalaistalossa kasvanut Axel Åhman haluaa isänä ottaa mallia omista vanhemmistaan, jotka kannustivat häntä kulttuuriharrastuksissa.
”Minulla oli hyvä lapsuus. Isä ja isoisä ovat soittaneet haitaria ja viulua, ja äiti on laulanut paljon. Me katsoimme kotona paljon elokuvia, kävimme teatterissa ja kuuntelimme musiikkia.”
Kun Axel oli lapsi, kotona oli vielä lypsylehmiä. Sitten siirryttiin lihakarjaan, josta isä Boris Åhman luopui reilu 10 vuotta sitten. Nyt pääpaino on peltoviljelyssä ja metsänhoidossa.
Palviksen kylällä on tehty sukupolvenvaihdos, ja tila on nykyään Axelin ja hänen veljensä Erikin nimissä. Käytännössä päävastuu peltohommista on silti edelleen isä-Boriksella.
Axel Åhman ajelee kotoaan Vaasasta avuksi Vöyriin niin usein kuin mahdollista. Hän on tehnyt erityisen paljon raivaussahatöitä metsässä.
”Ideana oli alun perin, että tekisin myös enemmän peltotöitä, mutta sukupolvenvaihdos tapahtui vain muutama kuukausi ennen Melodifestivalenin voittoa. Olen koko ikäni oppinut paljon isältäni, mutta kuuntelen nyt häntä aiempaa enemmän.”
Åhman hankkii nykyään elantonsa KAJ-yhtyeen lisäksi muun muassa kirjailijana ja käsikirjoittajana. Hän on työskennellyt pitkään myös revyiden ja muun näyttämökomiikan parissa sekä toiminut freenlancetoimittajana.
Åhmanin mukaan korkea työmoraali ja yrittäjähenki ovat parasta perintöä maalaislapsuudesta. Hän oppi maitotilalla, että työt pitää hoitaa aina ajallaan.
”Isoveljeni Erik kilpaili motocrossissa SM-tasolla. Veli ja isäni kiersivät viikonloppuisin kisoissa ympäri Suomea. Minä jäi nuorena usein kotiin hoitamaan lehmiä.”
Åxel Åhman on asunut puolisonsa Louisen kanssa viimeiset neljä vuotta vanhassa puutalossa Vaasassa.
Vuonna 1891 rakennettu keltainen paritalo sijaitsee Vöyrinkaupungissa. Se on hauska sattuma, koska Louise on myös maatilan tyttö Vöyriltä.
Pariskunta on tehnyt puutaloon pintaremontin. Kylpyhuoneen remontoiminen vei eniten aikaa ja rahaa, mutta keittiötä ei tarvinnut laittaa kokonaan uusiksi.
”Muissa tiloissa maalasimme, tapetoimme ja hioimme lautalattiat. Nykyään on aika hauskaa tehdä remonttiprojekteja, koska olen koko ajan parempi ja parempi käsistäni.”
Åhman myöntää, että tänä vuonna häntä on ruvennut houkuttelemaan ajatus paluumuutosta maaseudun rauhaan Vöyrille.
”Se vie runsaasti energiaa, kun ihmiset tunnistavat ja joudun matkustelemaan paljon. Maallemuutto on enemmän minun haaveeni, koska vaimoni viihtyy tosi hyvin kaupungissa. Häntä saan tuskin muuttamaan maalle seuraavaan 10 tai 20 vuoteen.”
Kiireisen Euroviisuvuoden jälkeen Åhman kaipaa tavallista enemmän palautumisaikaa. Hän rentoutuu päästessään metsään tai veneilemään merelle.
”Minulla on Vaasan kaupungin lähellä moottorikäyttöinen puuvene, joka pitäisi laittaa tänä kesänä vesille.”
Åxel Åhman harrastaa myös hirvenmetsästystä kotiseudullaan Vöyrillä, kun vain kiireisen miehen aikataulut antavat myöden.
”Hirvenmetsästys on hauskaa ja jännittävää. Se on ollut aina osa elämääni. Helsingin opiskeluvuosina metsästykseen tuli pieni tauko, mutta kolmekymppisenä hirvimetsä kutsui taas mukaansa.”
Axel Åhmanin esikoisromaani Eldsjäl ilmestyi keväällä suomeksi nimellä Tulisielu. Kuva: Lari LievonenAxel Åhmanin kolmen vuoden takainen ruotsinkielinen esikoisromaani ilmestyi tänä keväänä suomeksi nimellä Tulisielu (Kustantamo S&S).
Harrastelijateatteri pikkupaikkakunnalla on kriisissä: käsikirjoitus jumittaa, ohjaajaa ei näy ja näyttelijät kaikkoavat yksi toisensa jälkeen. Kirja on esittelytekstin mukaan rakkaudentunnustus yhdistystoiminnalle, sisulle ja pohjalaisille.
Åhmanin mukaan kirja kuvaa myös maaseudun hiljenemistä, joka koskettaa koko Suomea.
”Nyt Vöyrille tuli uusi kirppis ja Tokmanni, mikä nostaa taas vähän elinvoimaa.”
Ruotsinkieliset pohjalaiset ovat hyvin ylpeitä omasta kotiseudustaan. Tämä voi selittää alueen menestystä erilaisissa hyvinvointimittauksissa, Åhman arvelee.
Åxel Åhmanin mielestä kirjoissa kerrotaan yleensä tyypeistä, jotka haluavat lähteä kaupunkiin. Hän kuitenkin tahtoo kirjoittaa niistä ihmisistä, jotka jäävät asumaan pienelle paikkakunnalle.
”On helpompaa lähteä kaupunkiin kuin jäädä maalle. Se vaatii ihmiseltä enemmän, että hän rakentaa kotiseudulleen jotain uutta. Esimerkiksi harrastajateatteri on vahva perinne Vöyrillä. Se antaa uskoa, että maalla voi tehdä vaikka mitä.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
