Koulu paloi, mutta kylä ei luovuttanut – tuhkasta nousi Lusin uusi sydän

Olipa kerran Lusin kylässä vierekkäin keltainen koulu ja sininen päiväkoti. Niissä oli lapsia ja elämää. Keväällä 2018 tapahtui kuitenkin kauheita: keltaisen koulun vanhassa osassa syttyi tulipalo ja se tuhoutui.

Koululaiset siirrettiin Heinolan kirkonkylän kouluun. Lusin koulu korjattiin takaisin käyttökuntoon, mutta silti kaupunki päätti lopulta sulkea sen.

Saman kohtalon koki myöhemmin viereinen päiväkoti. Siinä oli sijainnut myös Lusin ensimmäinen koulu vuodelta 1882.

Ensimmäistä kertaa 134 vuoteen ei kylällä ollut enää koulua. Kylän sydän oli nyt tyhjä ja talot Heinolan kaupungin myytävien rakennusten listalla. Lusilaisille tuli huoli, sillä koulu oli ollut kovassa käytössä.

Hanketyöntekijä Hannukka Niemi (takana) opastaa Kari Fyhriä ja Anni Mylläriä kylätalon tuolien kunnostuksessa. Kuva: Stiina Hovi

Mutta Lusissa ei ole tavattu luovuttaa vaan toimia. Kyläläiset koottiin yhteen ja alkoi neuvonpito. ”Päätettiin hommata koulu omiin käsiin”, kertoo kyläaktiivi Virpi Malin.

Koulu ostettiin sitä varten perustetun yhtiön lukuun ja heti kaupanteon jälkeen perustettiin yleishyödyllinen Lusin Kylätalo Oy, jossa nykyisin on noin 80 osakasta yhdistyksistä yksityisiin ihmisiin. Mallia haettiin muun muassa Iitin Vuolenkoskelta.

”Kaikki raha, minkä saamme kerättyä, menee suoraan toimintaan ja ylläpitokuluihin”, Malin kertoo.

Kylätalon omistajiin kuuluvat myös Lusin Kyläyhdistys, Lusin Seudun Maamiesseura ja urheiluseura Lusin Lukko, jotka kaikki järjestävät tapahtumia ja toimintaa kylätalolla.

Kyläyhdistyksen toiminta on aktiivista ympäri vuoden. Kesällä pidetään laulujuhlat, talvella laskiaisrieha, keväällä muun muassa tienvarsien siivoustalkoot.

Urheiluseura Lusin Lukon lentopallo- ja jumpparyhmät kokoontuvat kylätalolla viikoittain. Talvella seura hoitaa talon pihapiirissä olevaa luistelukaukaloa ja kylän hiihtolatuja.

Lusin kylätalon liikuntasalissa jumpataan ja pelataan lentopalloa viikoittain. Salia välineineen voi vuokrata kuka tahansa 15 euron tuntihintaan. Kuva: Stiina Hovi

Maamiesseura on toiminut vuodesta 1900. Nykyään se keskittyy maaseudun perinteiden vaalimiseen ja järjestää joka syksy koko perheen kekrijuhlan.

Kylätalon toimintaan on saatu tukea EU:n maaseuturahoitukselta sekä Päijänne-Leaderin hankerahoitusta, jonka turvin on voitu palkata hanketyöntekijä Hannukka Niemi. Hän huolehtii muun muassa tilavarauksista, organisoi tapahtumia ja vie kehitysideat käytäntöön.

Kylätalolla on erillinen hyvinvointihuone, jossa toimivat hieroja ja jalkahoitaja muutaman kerran kuussa. ”On tärkeää, että palveluita saa omalta kylältä”, Niemi sanoo.

Isoa liikuntasalia välineineen voi kuka vain vuokrata edulliseen tuntihintaan. ”Esimerkiksi eräs perhe on varannut vakivuoron omalla sakilla pelailua varten”, Virpi Malin kertoo.

Kylätalolla on myös upouusi kuntosali, jota oli pitkään toivottu. Laitteita ja välineitä on joka lähtöön. Suunnitteilla on myös personal trainerin palvelut. Sali rakennettiin Päijänne-Leaderin hankerahalla ja siellä voi käydä kertamaksulla tai ostamalla kuukausi- tai vuosikortin.

Kylätaloon rakennettiin upouusi kuntosali. Raimo Leino (vasemmalla) ja Arto Hoikka (oikealla) antavat tekniikkavinkkejä Johan Kromhofille. Kuva: Stiina Hovi

Kylätalossa on myös vuokrattavissa kokoustila sekä erillinen keittiö ja oleskelutila.

Osana kyläyhdistystä toimivat Lusin Kyllikit. Toiminta alkoi EU-hankkeena 2007. Hanke hiipui ajat sitten, mutta Kyllikit eivät. Joka viikko kylätalolla kokoontuu parikymmentä vireää eläkeläistä jumppaamaan, syömään ja rupattelemaan. Välillä pidetään tietovisa, välillä lauletaan ja tanssitaan.

Pekka Ojanen on Kyllikkien puheenjohtaja. ”Tämä on ihmisille hirveän tärkeää. Suurin osa tulee paikalle joka viikko.”

”Ja yleensä aika jää lyhyeksi, kun meillä on niin paljon puhuttavaa”, komppaa Erkki Pärssinen.

Lusin Kyllikkien puheenjohtaja Pekka Ojanen näyttää mallia mölkynheitossa. Kylätalolta löytyy lukuisia peli- ja liikuntavälineitä. Kuva: Stiina Hovi

Entä mitä tapahtui siniselle talolle? Se oli myynnissä samassa köntässä ja kaupungin silmissä molempien talojen ostaja oli vahvoilla tarjouskilpailussa.

Virpi Malinin tytär Kaisa Kromhof halusi auttaa. Vaikka koti oli nykyisin Espoossa, Lusi oli yhä rakas. Kromhof miehineen tarjoutui ostamaan entisen päiväkodin tietämättä yhtään mitä sillä tekisi.

Virpi Malinin (oikealla) tytär Kaisa Kromhof omistaa Sinisen Talon kiinteistön. Se on entinen päiväkoti, jossa on nyt juhlatila ja kesäkahvila. Kuva: Stiina Hovi

Kylällä asuva Alina Vanhalahti ehdotti kakkubuffetin pitoa sinisessä talossa. ”Siitä se idea lähti”, Kromhof kertoo.

Vuonna 1850 rakennetussa ja pieteetillä remontoidussa talossa toimii nyt kesäkahvila ja juhlatila, jossa pidetään monenlaisia perhejuhlia ja kokouksia. Remontissa käytettiin paikallisia osaajia.

”Kylätalo ja Sininen Talo täydentävät vahvasti toisiaan. Toisessa harrastetaan, toisessa juhlitaan”, Kromhof hymyilee.

Kahvilayrittäjänä toimii kokki ja leipuri Vanhalahti. Hän huolehtii myös juhlien catering-palveluista: ”Upea mahdollisuus tipahti syliin ja unelma omasta kahvilasta toteutui!”

Lusin kylällä asuva Alina Vanhalahti toimii Sinisen Talon kahvilayrittäjänä. ”Kaikki tuotteet leivon itse.” Kuva: Stiina Hovi

Talojen ostoprosessi oli pitkä ja mutkikas, mutta lopputulos on vaivan väärti. Kaikesta näkee, että Lusissa pidetään yhtä.

”Jokainen osallistuu tavallaan. Toiset antavat aikaa, toiset osaamista, jotkut rahoitusta”, Kaisa Kromhof kertoo.

”Ja ihan yhtä tärkeitä ovat he, jotka käyvät tapahtumissa. Heitä tarvitaan”, jatkaa Virpi Malin.

Ihmiset ehdottavat itsekin ohjelmaa. ”Eräs mies kysyi, voisiko hän pitää ikebana-kurssin. No totta kai voi!” Kromhof sanoo. ”Ei tämmöistä voi sanella ylhäältäpäin. Kaikki lähtee ihmisistä itsestään.”

”Joka paikassa valitetaan, että ei ole kuin eläkeläisiä. Me haluamme nostaa heidät kunniaan”, sanoo Malin. ”Virkeitä, hyväkuntoisia ihmisiä. He haluavat tehdä ja harrastaa ja ovat iso voimavara yhteisölle.”

Sininen Talo remontoitiin pieteetillä. Nyt siellä pidetään juhlia ja kesäkahvilaa.  Kuva: Stiina Hovi

Lusissa on noin 500 vakituista asukasta, kesällä määrä tuplaantuu. Moni mökkiläinen on innostunut mukaan kylätoimintaan. Yksi heistä on Anne Puolanne.

”Ostin mökin viime lokakuussa ja kyselin, miten voin osallistua”, Puolanne kertoo. ”Täällä on tosi kiva meininki. Kaikki otetaan mukaan yhteisiin juttuihin.”

Kylätalon ja päiväkodin tarina osoittaa, että menetyksen voi kääntää mahdollisuudeksi.

”Oli kamala asia, että koulu meni, mutta toisaalta nyt on sitten jotain ihan uutta!”, Kaisa Kromhof kiteyttää.