

Omakotiasukkaat saavat lähitulevaisuudessa sähkölaskuunsa uuden rivin, kun Petteri Orpon (kok.) hallitus päivittää sähkömarkkinalakia. Yksi keskeinen uudistus on tehomaksu.
Omakotiasukas raaputtaa päätä, että mistä loppujen on kyse ja ketä tehomaksu koskee?
Ennen kuin mennään siihen, otetaan pieni taustoitus ja kertaus.
Sähkölasku muodostuu kahdesta osasta, jos unohdetaan verot. Sähköenergian voi ostaa ja kilpailuttaa mistä yhtiöstä tahansa, mutta sähkönsiirto on pakko ottaa omalta alueelliselta toimijalta, joita Suomessa on 77.
Suurimpia niistä ovat esimerkiksi Helen-sähköverkko, Caruna ja Elenia-verkko.
Pienimmillä sähkönkäyttäjillä, kuten omakotitalouksilla, sähkönsiirron veloitus muodostuu yleisimmin kiinteästä kuukausittaisesta perusmaksusta ja kulutetuista kilowattitunneista.
Perusmaksun suuruus vaihtelee yhtiöittäin suuresti, viime vuonna 4,77 eurosta aina 40,66:een. Sähkönsiirron toinen osa, energiamaksut, ovat suuruudeltaan muutamia senttejä/kWh.
Sähkönsiirron hintaan tahdotaan pienilläkin sähkönkäyttäjillä kolmas elementti, tehomaksu. Suurilla (pääsulakekoko yli 63 A) se yleensä jo onkin.

Tehomaksu tarkoittaa yksinkertaistettuna, että asiakas maksaa siirtomaksussa kovista kulutuspiikeistä lisää.
Nyt pörssisähkön käyttäjät odottavat halpoja tunteja ja kuluttavat silloin paljon sähköä. Tehomaksu iskee tähän ja voi laukaista uuden lisäerän siirtomaksuun.
Tehomaksu ei ole uusi asia, vaan kymmenkunta sähkönsiirtoyhtiötä tarjoaa sitä jo nyt myös pienasiakkaille.
Tehomaksullinen sopimus on käytössä lähinnä paljon sähköä kuluttavissa kotitalouksissa, kuten sähköllä lämpenevissä omakotitaloissa.
Näissä monella on käytössä vuorokauden- ja vuodenaikaan liittyvä sopimus. Laskentatapa kuitenkin vaihtelee eri yhtiöissä, ja laki yhdenmukaistaisi tariffit.
Energiavirasto antaa sähkönjakeluyhtiöitä koskevan määräyksen tämän vuoden lopussa, ja silloin selviää tehomaksun suuruus ja laskentatapa.
Vaihtoehtoja uudeksi laskentamalliksi on useita. Tehomaksun voisi laukaista esimerkiksi tietyn kulutusrajan ylittävä huippu tai useita ylityksiä tai sitten voidaan määritellä jokin kulutusraja, jonka alla maksu on nolla ja ylityksistä maksettaisiin jollain kriteereillä lisää – tai jokin muu laskentatapa.
Seuraava kuukausi lähtisi joka tapauksessa taas puhtaalta pöydältä.
”Minusta tehomaksu pitäisi katsoa pitemmältä ajalta kuin yhdestä huipputunnista. Sellaistakin on hyvä miettiä, voisiko kulutushuipun ylittää muutaman kerran kuukaudessa ilman korkeampaa maksua”, pohtii johtaja Veli-Pekka Saajo Energiavirastosta.

Saajon mukaan ei voi olla niin, että tehomaksu mahdollistaisi yhtiöille uuden rahastuskeinon. Jos osa asiakkaista maksaa tulevaisuudessa enemmän, osan tulisi maksaa vähemmän ja osa ehkä maksaisi saman verran kuin nyt.
Merkittävää on, että asiakkaille pitää voida tarjota jokin muukin tuote kuin tehomaksullinen. Tätä myös lainsäätäjä edellyttää.
Voisiko sitten sähkönsiirtoyhtiö patistaa kuluttajia siirtymään tehomaksullisiin sopimuksiin vaikkapa korottamalla muiden sopimustyyppien perusmaksuja?
”Jos yleissiirron perusmaksuun siirrettäisiin kohtuuttoman suuria korotuksia, puutumme kyllä siihen”, vakuuttaa Saajo.
Hän rauhoittelee, että jo nyt tehomaksun piirissä on kymmeniätuhansia asiakkaita. Valituksia tehotariffista ei ole tullut.
”Entistä tarkemmin pitää kuitenkin seurata omaa sähkön kulutusta, varsinkin jos taloudessa on esimerkiksi sähköauto, lämpöpumppu ja muita paljon energiaa käyttäviä laitteita.”
Käytännössä siis pitää seurata, etteivät kaikki laitteet kuluta virtaa yhtä aikaa.
Asiantuntija Teemu Kettunen Motivalta ymmärtää hyvin valtiovallan halun siirtää kuluttajia tehomaksun piiriin. Sähkön kulutuspiikit aiheuttavat sähköverkkoon pullonkauloja ja lisäävät yhtiöiden tarvetta tulevaisuudessa kalliisiin investointeihin – varsinkin kun sähköautojen lataus lisääntyy tulevaisuudessa.
”Uskoisin, ettei uudistus suuremmin vaikuttaisi suuntaan tai toiseen vähän sähköä käyttävien omakotitalouksien energialaskuissa. Pakko silti myöntää, että voin olla väärässäkin.”
Tilanne on joka tapauksessa toinen, jos sähköä kuluu vaikkapa lämmityksen vuoksi paljon.
”Ne hyötyvät, jotka pystyvät tulevaisuudessa kuluttamaan sähköä entistä tasaisemmin”, sanoo Kettunen.

Yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa varaavan tulisijan lämmittämistä silloin, kun sähköä kuluu runsaasti lämmitykseen ja paljon sähkölaitteita joudutaan pitämään päällä.
Helpompikin tapa on. Järjestelmien automatisointiin on jo nyt ratkaisuja, ja ne yleistyvät tulevaisuudessa.
”Tällöin esimerkiksi sähköauto ei lataudu niinä hetkinä, jolloin taloudessa käytetään paljon sähköä. Samoin käyttöveden lämmitys voidaan ajoittaa automatisoimalla esimerkiksi yöaikaan.”