Satu Riitingin ja Joni Alhon perhe asuu Nousiaisissa tilalla, jossa on viljelty maata jo 1700-luvulla. Vas. Amanda, Ellen, Linnea, Satu Riitingin sylissä vauva ja oikealla Sofie. Joni Alhon olkapäillä Alissa. Edessä Dina-koira. Kuva: Suvi EloMaatilalla asuvan suurperheen kolmas lapsi menehtyi – kaksosten syntymä oli äidille korjaava kokemus
Satu Riitinki ja Joni Alho pyörittävät suurperhettä maatilalla Nousiaisissa. Pari koki aiemmin menetyksen, joka sai heidät arvostamaan entistä vahvemmin tavallista arkea.TilaajalleSatu Riitingin ja Joni Alhon vielä nimetön kuopus syntyi huhtikuussa, ja perheen esikoinen täyttää tänä vuonna 10 vuotta.
Kaksosilla on beiget mekot, jotka rönsyilevät laskoksia ja rusetteja. Äiti ompelee valtaosan lastenvaatteista ompelukoneella.
Kaksoset kyselevät minulta, ompeleeko sinun äitisi vaatteita sinulle ja kasvattaako sinun isäsi sinulle kukkia. Kysymykset kertovat heidän kauniista käsityksistään vanhemmista.
Pian Satu kertoo, että oikeastaan heillä on seitsemän, eikä kuusi lasta. Perheen kolmas lapsi Rasmus menehtyi neljän päivän ikäisenä.
Kätkytkuolemassa alle vuoden ikäinen lapsi kuolee äkillisesti, eikä syytä menehtymiselle löydetä. Tilanne on harvinainen. Esimerkiksi vuonna 2023 Suomessa kätkytkuolemaan menehtyi viisi vauvaa.
”Monet uudet tuttavat saattavat sanoa, että onpa hauskaa, että teidän kaikki lapset ovat tyttöjä. Olen aina korjannut, että meillä on yksi poikakin.”
Perheen kodin sisustuksessa yhdistyy maalaisromantiikka ja moderni. Vasemmalta Alissa, Amanda, Linnea, Ellen ja Sofie. Kuva: Suvi EloRasmus syntyi keisarileikkauksella kesäkuisena iltana vuonna 2019. Vauva oli syntyessään täysin terve, ja Satu pääsi vauvan kanssa osastolle. Joni lähti kotiin lasten luokse.
Rasmus oli sairaalassa kovin itkuinen. Satu arveli, ettei vauva saanut riittävästi maitoa imetyksestä, mutta lisämaitoa ei sairaalasta haluttu antaa.
Aamuyöstä Satu havahtui unesta, kun hoitaja tuli huoneeseen mittaamaan verensokereita. Sadulla oli raskausdiabetes, joten arvoja piti seurata myös synnytyksen jälkeen.
Vauvan suun ympäristö oli muuttunut valkoiseksi.
”Hoitaja melkein riuhtaisi vauvan sylistäni, eikä ehtinyt sanoa mitään. Hän kai tajusi, että on hätätilanne.”
Sadun ajantaju katosi. Sitten hoitaja tuli kertomaan, että vauvaa on elvytetty ja hän on elossa ja lääkäri tulisi kertomaan tilanteesta lisää.
”Lääkäri tuli sanomaan, että vauvan tilanne on vakaa mutta aika lohduton. Vauva oli laitettu kylmäpeitteeseen, jottei aivoihin syntyisi enempää vaurioita.”
Samana iltana toimitettiin hätäkaste.
Linnea ja Ellen rakastavat kukkien keräämistä. Kuva: Suvi EloSeuraavat kolme päivää Satu oli lähes koko ajan Rasmuksen kanssa keskolassa. Aivotoimintaa näkyi vain vähän.
Facebookissa sateli onnitteluja vauvasta, sillä Joni oli synnytyksen jälkeen ehtinyt postata kuvan lapsesta.
Neljäntenä päivänä eri alojen lääkärit kävivät tutkimassa Rasmusta ja totesivat, että mitään ei olisi tehtävissä: vauva ei selviytyisi.
”Meidän piti valita: joko hänet irrotetaan koneista tai jäädään odottamaan, että sydän pettää itsestään. Se oli kauhea valinta. Annoimme lääkäreille luvan ottaa koneet irti.”
Satu on onnellinen siitä, että sai viettää viimeiset hetket vauvan kanssa ja jättää tälle jäähyväiset.
Rasmus haudattiin Nousiaisten hautausmaalle. Perhe käy haudalla vauvan syntymäpäivänä ja juhlapyhinä.
Suurperheessä tarvitaan monta kulkuneuvoa. Kuva: Suvi EloJoni muistelee, että Rasmuksen kuoleman jälkeen osa ihmisistä vaihtoi kaupassa hyllyn väliä vältellen kohtaamista.
”Olisin ehkä toivonut vain normaalikohtelua”, isä pohtii.
Satu sanoo tehneensä valtavasti töitä itsensä kanssa, jotta pystyisi keskittymään enemmän siihen, mitä heillä on, kuin siihen mitä he ovat menettäneet.
”Kun on kokenut kaikista pahimman menetyksen, osaa arvostaa jäljellä olevia asioita. Meillä on asiat todella hyvin, paremmin kuin monilla muilla. Lapset, oma ihana koti, koiria, ja minä pystyn olemaan kotona lasten kanssa.”
Sadun ja Jonin loppukeväästä syntyneellä kuopuksella ei vielä ole nimeä. Kuva: Suvi EloRasmus-vauvan menetyksen jälkeen syntyivät kaksoset Ellen ja Sofie suunnitellussa sektiossa.
Kaksosten syntymä oli Sadulle korjaava kokemus. Hän koki, että hoitohenkilökunta oli läsnä ja kannatteli heitä. Kaikki olivat tietoisia perheen aiemmasta menetyksestä. Leikkaussalissa oli tuplaten enemmän väkeä.
”Kaksoset pääsivät heti rinnalle, eivät tarvinneet mitään hengitystukia. Sektiolla on joidenkin äitien keskuudessa huono maine, mutta varsinkin suunniteltu sektio on todella turvallinen.”
Kaksosten syntymästä jäi kokemus, että kaikki voi mennä hyvin.
Sofie pitää siskojensa tavoin värittämisestä ja piirtämisestä. Kuva: Suvi EloTämä haastattelu tehdään, kun kuopus on muutaman viikon ikäinen. Pieni ihme nukkuu tyytyväisenä olohuoneessa, kun sisarukset jutustelevat keittiön pöydän ääressä samalla piirtäen ja värittäen. Nyt seitsemännen lapsen syntymän jälkeen Satu kertoo toipuneensa hyvin sektiosta.
”Pystyn jo aika normaalisti toimimaan arjessa. Lapset alkavat olla jo niin isoja, ettei heitä tarvitse nostella.”
Suurperheen arjessa Satu nauttii siitä, miten isommat lapset osoittavat rakkautta ja välittämistä vauvalle. Mustasukkaisuutta ei ole ilmennyt.
Kuopus jää perheen viimeiseksi biologiseksi lapseksi, sillä lääkärit eivät suosittele äidille enempää keisarileikkauksia. Sadusta asia tuntuu kovin haikealta.
Jonin tunnelmat ovat osin ristiriitaisia.
”Seuraavaksi pitäisi ostaa jo linja-auto. Tärkeintä on kasvattaa nämä lapset kunnollisiksi aikuisiksi.”
Vielä parikymppisenä Satu asui Turussa, jossa hän pyöritti omaa parturikampaamoa. Jo silloin hän kuitenkin haaveili asumisesta maalla ”keskellä ei mitään”.
Maallemuutto Jonin perheen sukutilalle oli Sadulle unelmien täyttymys. Pari tapasi vuonna 2012 netin treffipalstalla. Jo ensimmäisestä treffi-illasta molemmille jäi olo, ettei iltaa voi jättää tähän. Juttua riitti aamutunneille asti Jonin autossa.
Loppu on historiaa, ja rakkauden tulos näkyy nyt tässä maalaistalossa asuvassa perheessä.
Kahdeksanhenkinen perhe nauttii yhdessä tekemisestä. Vasemmalta Ellen, isä Joni, Alissa, Amanda, Linnea ja äiti Satu vaunujen kanssa. Edessä Dina-koira. Kuva: Suvi EloSatu on sisustanut päärakennusta maalaisromanttiseen tyyliin, paljon on hankittu kirpputoreilta. Keittiön sydän on vanha puuhella, jonka ääressä Satu keittää aamuisin puuron ja kokkaa lämpimän ruuan.
Joni paiskii pitkiä työpäiviä niin töissä kuin maatilalla. Molemmat heistä tietävät, että yhteistä aikaa ei juuri ole. Yhteiselo syntyy perheen kanssa vietetystä ajasta, kuten makkaran grillauksesta ulkona. Toisinaan pilkotaan yhdessä polttopuita ja viedään niitä tupaan.
Kun teen lähtöä kotiin, kaksi lapsista tulee pihalla luokseni kädessään voikukkia. He ojentavat kukat kuin muistuttamaan siitä, että tästä talosta ei rakkautta puutu.
Tällä paikalla on sijainnut ennen luutnantin puustelli. Kuvassa Amanda ja Linnea Alho. Kuva: Suvi EloSatu Riitinki ja Joni Alho
Satu Riitinki, 41, on entinen parturi-kampaaja. Äitiyslomalla kaupan myyjän työstä. Joni Alho, 40, on maatalousyrittäjä, joka työskentelee säiliöauton kuljettajana Nesteen alihankkijalla.
Perheeseen kuuluvat Amanda, 10, Linnea, 8, kaksoset Ellen ja Sofie, 4, Alissa, 3, ja 28.4.2026 syntynyt kuopus. Jonilla on myös poika aiemmasta parisuhteesta. Karvaisiin perheenjäseniin kuuluvat appenzellinpaimenkoira Dina ja pinseri Remus.
Asuvat Varsinais-Suomen Nousiaisissa. Viljelyksessä on syysvehnää, kevätvehnää ja kauraa yhteensä reilut 100 hehtaaria. Saneerauskasveina ovat auringonkukka ja hunajakukka.
Alho omistaa noin 40 hehtaaria metsää, pääasiassa taimikkoa ja varttunutta metsää.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
