

Suomalaisille on Pohjois-Karjala-projektista asti, eli yli 50 vuoden ajan, muistuteltu liiallisen suolan käytön haitoista. Mutta miksi suolaan ylipäätään kannattaa kiinnittää huomiota?
Sydänliiton asiantuntija, laillistettu ravitsemusterapeutti Tuija Pusa kertoo, että tähän on monia syitä.
”Ihminen ei tarvitse suolaa sinänsä, vaan natriumia”, Pusa kertoo. Natrium huolehtii kehon nestetasapainosta ja sitä tarvitaan myös esimerkiksi hermoston toimintaan.
Ihmisen natriuminsaannin vähimmäismäärä on kuitenkin sen verran pieni, että se on mahdollista saada täyteen esimerkiksi syömällä luontaisesti natriumia sisältäviä maitotuotteita ja kalaa.
Ruokasuola eli natriumkloridi sisältää noin 40 prosenttia natriumia. Päivittäisen natriumannoksen saa 1,5 grammasta eli hitusen yli millilitrasta ruokasuolaa, Pusa kertoo.
Suolansaannin enimmäissuositus on aikuiselle ihmiselle 5 grammaa eli teelusikallinen vuorokaudessa. Suomalaismiesten keskimääräinen vuorokausittainen suolansaanti on kuitenkin 9,5 grammaa ja naisten 6,9 grammaa vuorokaudessa. ( FinRavinto 2017.)
”Ihminen ei tarvitse suolaa sinänsä, vaan natriumia.”
Liiallinen suolansaanti vaikuttaa osaltaan esimerkiksi kohonneen verenpaineen riskiin, Pusa kertoo. Lisäksi ylenmääräinen suola voi vaurioittaa valtimoita aivoissa ja sydämessä sekä lisätä mahasyövän riskiä.
Vaikkei verenpaine olisikaan koholla, Pusa kannustaa silti kiinnittämään huomiota päivittäiseen suolansaantiin.
”Myös turvonneen olon ja nesteen kertymisen taustalla piilee usein suola.”
Ylenmääräinen natrium on keholle haitallista myös siksi, että se vie mukanaan luustolle tuiki tärkeää kalsiumia ja siten lisää osteoporoosin riskiä.

Valtaosa suomalaisten syömästä suolasta tulee ruuan mukana niin kutsuttuna piilosuolana, Pusa kertoo. Piilosuolaa on kaikki suola, jota ruokaan ei erikseen ripotella.
Piilosuolan lähteitä on monia, ja niistä helpoimpia tunnistaa ovat sellaiset, jotka maistuvat voimakkaan suolaiselta, kuten makkarat. Piilosuolan lähteitä on kuitenkin myös sellaisissa elintarvikkeissa, joiden suolapitoisuutta ei helposti tule ajatelleeksi.
Pusa antaa esimerkkejä: Suomalaiset syövät leipää sellaisia määriä, että suolaa kertyy huomaamatta etenkin, kun leivän päälle lisätään usein myös suolaista levitettä, juustoa ja leikkelettä. Myös makeat leivonnaiset, murot ja myslit ja ylipäätään viljavalmisteet sisältävät usein yllättävänkin paljon suolaa.
Vaikka ruuan päälle ei ripottelisikaan erikseen suolaa, erilaiset liemikuutiot ja mausteseokset voivat sisältää yli puolet painostaan suolaa. Suolaa kertyy myös säilykkeistä, ketsupista ja sinapista.
Karkkihyllyn suolaykkönen on salmiakki, jota napsimalla päivän suola-annoksen voi saada pikku kourallisesta nameja.
Suolan käytön vähentämiseen on kuitenkin onneksi helppoja kikkoja, Pusa muistuttaa.
”Makuaisti tottuu sekä suolaisempaan että vähäsuolaisempaan ruokaan muutamassa viikossa.”
Jos suolamääriä ei jaksa syynätä joka tuotteesta erikseen, Pusa kehottaa valitsemaan Sydänmerkillä varustettuja tuotteita, joissa suolaa on maltillisemmin kuin saman tuoteryhmän tuotteissa keskimäärin.
Suolan määrää itse valmistetussa ruuassa on helpointa Pusan mukaan vähentää siten, että sirottelee suolaa vasta ruokapöydässä ruuan pinnalle, sillä tällöin suola maistuu voimakkaammin kuin ruokaan liuenneena.
Mineraalisuola on suolavaihtoehdoista Pusan mukaan hieman muita suoloja parempi, sillä siinä osa natriumista on korvattu muilla mineraaleilla, Pusa kertoo.
”Mineraalisuola on kuitenkin hieman eri makuista kuin tavallinen ruokasuola, joten hyödyn menettää, jos sitä käyttää enemmän kuin tavallista suolaa”, Pusa lisää.