
Tälläkin hetkellä Ranskan pääkaupungissa vierailee satoja tuhansia matkailijoita, ja isolla osalla heistä oli jo ennen matkaansa käsitys kyseisestä kaupungista. Ehkäpä inspiraation lähteenä ovat toimineet elokuvat, kirjat ja maalaukset, jossa Pariisi pursuu kauneutta, rakkautta ja ties mitä ihanuutta.
Jos turisti sitten Pariisin matkattuaan kulkee virtsalta löyhkäävässä metrotunnelissa, väistelee roskakasaa jalkakäytävällä ja saa töykeää palvelua kahvilassa, todellisuus saattaa iskeä vastaan turhan rankasti.
Tällainen todellisuuden ja kuvitelmien ristiriita voi aiheuttaa matkailijalle jopa sydämentykytyksiä, hallusinaatioita ja pahaa oloa.
Ilmiötä on 1980-luvulta lähtien kutsuttu Pariisi-syndroomaksi, ja nimen sille antoi pariisilaissairaalassa psykiatrina työskennellyt japanilainen Hiroaki Ota. Syndrooma riivaa erityisesti ensi kertaa Pariisiin matkaavia japanilaisturisteja, ja esimerkiksi vuonna 2007 tusinan verran matkailijoita tarvitsi apua oireisiinsa.
Varsin pitkälle pääsee jo sillä, ettei pidä kulttuurituotteiden luomaa kuvaa Pariisista todellisuutena.
Pariisi-syndroomaan ei ole estolääkitystä, mutta varsin pitkälle pääsee jo sillä, ettei pidä kulttuurituotteiden luomaa kuvaa Pariisista todellisuutena.
Siitäkin saattaa olla apua, ettei matkusta Pariisiin kaikkein ruuhkaisimpina kesäkuukausina, suurten tapahtumien aikaan tai juhlapyhinä. Samoja vinkkejä voi halutessaan hyödyntää muihinkin paikkoihin matkatessa.
Pariisi ei ole ainoa kaupunki, jolle on leikkisästi ehdotettu sisältövaroitusta. Esimerkiksi Italian Firenzessä matkailijoiden on todettu pyörtyilleen huikeiden taideaarteiden ääressä. Israelin pääkaupungissa Jerusalemissa on puolestaan vuosien varrella nähty yksi jos toinenkin itsensä Raamatun henkilöksi kuvitteleva matkailija.
Lähteet: Forbes 8.7.2024