

Suomen matkailulla on kaksi veturia: Helsinki ja Lappi. Nyt, kun etelän kesämatkailukauden viimeisetkin rippeet on saatu pakettiin, pohjoisessa vasta aloitellaan tulevan talven kiivasta sesonkia.
Matkailuyrittäjäksi voi päätyä monenlaisia reittejä, kuten ostamalla vanhan koulun. Näin teki Mari Lappalainen puolisonsa Jouko Lappalaisen kanssa vuonna 2004.
Aivan kylmiltään Lappalaiset eivät matkailubisnekseen lähteneet, sillä vaikka heillä oli tuolloin ikää vasta kolmisenkymmentä vuotta, he olivat jo ehtineet pyörittää vaatekauppaa seitsemän vuotta. Lisäksi Jouko oli kartuttanut hotelli- ja ravintola-alan osaamistaan työntekijän roolissa.
Siispä, kun Inarin kunta laittoi lakkautetun Nellimin kyläkoulun myyntiin, Lappalaiset näkivät tilaisuutensa koittaneen. Kouluun heillä olisi varaa ja siitä voisi kovalla työllä alkaa kehittää matkailuyrityksen, joka tarjoaisi luontoelämyksiä, majoitusta ja ravintolapalveluja.
Työtä oli toden totta luvassa paitsi remontoinnissa ja yrityksen käynnistelyssä, myös perhearjen pyörittämisessä. Vuonna 2005 tuoreilla matkailuyrittäjillä oli nimittäin vastasyntyneet kaksoset sekä 5- ja 7-vuotiaat lapset.
Vanhempien työpäivät olivat fyysisesti rankkoja, sillä he tekivät omin käsin aivan kaikkea yritykseen liittyvää. Lisäksi logistiikkakaruselli oli melkoinen, sillä tavallisena päivänä lapset ajettiin ensin 13 kilometrin päähän Ivaloon päivähoitoon ja kouluun, iltapäivällä kotiin ja illalla vielä uudelle kierrokselle Ivaloon harrastuksiin.
”Kummasti sitä nuorena jaksoi. Nykyään on helppoa, sillä ei tarvitse kuskata kuin itseään”, Mari Lappalainen kuvailee.
”Kummasti sitä nuorena jaksoi. Nykyään on helppoa, sillä ei tarvitse kuskata kuin itseään.”
Vuosien varrella Lappalaisten yritys on laajentunut melkoisesti. Parhaillaan Nellim Wilderness Hotel and Safaris on hajaantunut kahdeksaan kohteeseen, ja marras–joulukuussa avataan vielä kolme uutta. Ympäröivä luonto on ollut yrityksen keskiössä alusta asti.
”Sekä asiakkaille että henkilökunnalle on kivempaa, kun kohteet ovat pieniä. Siksi emme ole kehittäneet mitään yhtä megakohdetta”, Mari Lappalainen sanoo.
Vaikka suomalaisten onnettomia brändäys-, markkinointi- ja myyntitaitoja aina välillä nostetaan tikunnokkaan, Lappalainen huomauttaa, että ainakin Lapin talvinen luonto on osattu brändätä ja tuotteistaa jo 15–20 vuotta sitten.
”Ei Lapin luontoa millään ylisanoilla mainosteta, sillä täällähän on oikeasti upeaa. Ei tarvitse kuin katsoa ikkunasta, niin näkee puhdasta metsää, järveä ja jokea.”

Lappalaisten matkailuyritystä voi kutsua hyvinkin vientivetoiseksi, sillä valtaosa asiakkaista on muualta kuin Suomesta. Revontulien näkeminen on monien ykkösenä Lapin-reissun toivelistalla.
”Miksi ei olisi, sillä minäkin ikäni täällä asuneena ihailen mielelläni revontulia”, Mari Lappalainen sanoo.
Talvikausi, tai väljemmin ilmaistuna vuoden luminen aika, on inarilaisyrittäjille vuoden kovinta sesonkia. Kausi alkaa marraskuun puolivälissä ja kestää pääsiäisen ajankohdasta riippuen suunnilleen maaliskuun loppuun.
Yrityksen ovet eivät suinkaan ole muina vuodenaikoina säpissä, mutta etenkin kesäkuukaudet eroavat muusta vuodesta. Kesällä liikkeellä on erityisesti autoilevia kotimaisia ja kansainvälisiä matkailijoita, jotka saattavat liikkua hyvinkin spontaanisti säiden mukaan.
Jos kansainvälisten ja kotimaisten matkailijoiden välille jotain eroa vetää, Lappalainen muotoilee, että kotimaanmatkailijat ovat varsin omatoimisia retkeilijöitä, mutta kyllä heitäkin majoitus ja valmiiseen pöytään istuminen kiinnostaa.
”Lapin matkailuyrittäjien yhteisenä haasteena on saada matkailusta nykyistä ympärivuotisempaa.”
Jotain talvisesongin kiivaudesta kertoo esimerkiksi se, että Nellim Wilderness Hotel and Safaris -yrityksellä on palkkalistoillaan satakunta ympärivuotista työntekijää, mutta kovimman sesongin aikaan henkilökunnan nuppiluku nousee 420:n tienoille.
Tulevan talvikauden rekrytoinnit oli haastatteluhetkellä syys–lokakuun vaihteessa jo lähes saatu taputeltua.

Mari Lappalainen on 20 vuoden matkailuyrittäjyyden jälkeen edelleen innoissaan alasta ja sen tarjoamista mahdollisuuksista. Yritys on ollut kasvun tiellä, vaikka 2020-luku alkoi turbulentisti.
Vuoden 2020 kevättalvella Lapin vuosikausia jatkunut matkailuennätysten kasvu törmäsi seinään nimeltä koronapandemia. Vuosikymmenen alku oli hankalaa myös Lappalaisten perheyrityksessä.
Toisaalta matkailuala alkoi myös toipua nopeasti heti talvikaudella 2022–2023, kun pandemiasta oli päästy ja ihmiset pääsivät purkamaan patoutuneita matkailuhalujaan.
Tuona talvena matkailualan pullonkaulaksi tosin uhkasi muodostua osaavan työvoiman saatavuus.
Lappalainen kuvailee, että yleensä kausityöntekijät käyvät parina–kolmena vuonna töissä samassa paikassa, kunnes etsiytyvät seuraavaan. Korona-aikana monet matkailualan osaajat eivät halunneet notkua ikuisuuksia kortistossa, vaan lähtivät kuka millekin uudelle alalle.
”Sanotaan nyt sekin, että tämä on Suomen suurin, kaunein ja paras kunta, eikä minua saisi muuttamaan täältä pois.”
Sittemmin työvoiman saatavuus on Lappalaisen mukaan normalisoitunut, mutta suomalainen byrokratia aiheuttaa työnantajille omanlaistaan aivojumppaa. Hän kertoo, että ulkomaisten työntekijöiden täytyy käydä suomalaisen henkilötunnuksen saamista varten henkilökohtaisesti tunnistautumassa verovirastossa.
Jos veroviraston pop up -palvelupiste ei satu juuri sopivalla hetkellä olemaan liikkeellä Inarissa, työntekijän täytyy körötellä 300 kilometrin päähän Rovaniemelle.
”Mietin, eikö poliisi tai jokin muu viranomainen voisi yhtä hyvin tunnistaa henkilöä”, Lappalainen pohtii.
Monia Lapin kuntia riivaa myös asuntopula, mikä sekin hankaloittaa kausityöntekijöiden rekrytointia. Lappalainen kertoo, että he ovat ratkaisseet ongelman omalta osaltaan remontoimalla ja rakentamalla asuntoja työntekijöiden käyttöön.

Mari Lappalaiselle yrittäjyys on sen verran tiivis osa elämää, ettei hän useinkaan osaa erotella työtä ja vapaa-aikaa. Oman hatunnostonsa ansaitsee hänen mukaansa Inarin kunta, jossa on hänen mukaansa yrittäjän kannalta vireä meininki.
”Sanotaan nyt sekin, että tämä on Suomen suurin, kaunein ja paras kunta, eikä minua saisi muuttamaan täältä pois.”
Joskus tekee kuitenkin hyvää tuulettaa päätään ja ottaa etäisyyttä tuttuihin ympyröihin. Silloin Lappalainen lähtee mieluusti omalle tai ystävän mökille tai jopa ulkomaille.
Yrityksen tulevaisuus näyttää Lappalaisen mukaan valoisalta siksikin, että nuori polvi on osoittanut kiinnostusta matkailualaan. Yksi hotelleista onkin ollut jo muutaman vuoden ajan esikoistyttären luotsattavana.
”Emme pakota ketään, mutta olisihan mukavaa, jos yritys siirtyisi seuraavalle sukupolvelle.”
Syntynyt 1975 Ivalossa Inarin kunnassa. Asunut paria opiskeluvuotta lukuun ottamatta koko ikänsä Inarissa.
Perheeseen kuuluvat puoliso Jouko Lappalainen ja neljä aikuista lasta.
Pyörittää miehensä kanssa Nellim Wilderness Hotel and Safaris -nimistä matkailuyritystä. Saivat vuonna 2024 Lapin Vuoden yrittäjä -palkinnon.
Nauttii Pohjois-Lapin luonnosta ja harrastaa vuodenajasta riippuen hiihtoa, lenkkeilyä ja kuntosalilla käyntiä. Pitää sisustamisesta sekä omassa kodissa että työn puolesta.