Tuomas Liuksen kirjailijankammio Liperissä on täynnä sarjakuvia, kirjoja, VHS-elokuvia, lelufiguureita ja muistoja lapsuudesta. Kuva: Jarno Artika
Liperin maaseudulla asuva rikoskirjailija leikkii yhä pyssyleikkejä – ”Minun ei tarvitse pelätä, että naapurit soittaisivat poliisin”
Dekkareissaan Tuomas Lius on usein käsitellyt vaikeaa suhdettaan sotaveteraani-isäänsä.TilaajalleLiperi
Kirjailija Tuomas Lius tulee usein leikkimään salaista agenttia kesämökilleen Liperin Käsämään. Kuva: Jarno ArtikaLiperiläinen rikoskirjailija Tuomas Lius tunnetaan erityisesti Etsivätoimisto Haka -dekkarisarjastaan. Suomalais-egyptiläinen rikosylikonstaapeli Julia Noussair ja viinijärveläinen amatöörietsivä Marko Pippurinen seikkailevat Pohjois-Karjalan maisemissa.
”Etsivätoimisto Haka sai alkunsa jo 1980-luvulla, kun minä ja serkkutyttöni aloimme tehdä lyhytelokuvia Liperin mökillä. Matkimme television senaikaisia suosikkisarjoja kuten Moukarimies ja Konnankoukkuja kahdelle.”
Viisikymppinen Lius kasvoi Joensuussa mutta on asunut viimeiset 15 vuotta perheineen Liperin maaseudulla. Liuksen äiti on kotoisin Kesämän kylästä, ja satavuotias kesämökki on nyt Tuomaksen omistuksessa.
Kirjoittaminen on Liukselle sosiaalisesti hyväksytty tapa jatkaa lapsuuden leikkejä. Hän on kutsunut itseään ”ammattileikkijäksi”.
Kun lapset lähtevät aamulla kouluun, isä ajaa usein läheiselle kesämökille ja aloittaa seikkailuleikit. Hän saattaa piileskellä pusikossa leikkipyssyn ja harjanvarren kanssa ja suunnitella, miten seuraavan dekkarin väijytyskohtaus ratkeaa.
”Leikkiminen oli minulle tärkeää jo lapsena, enkä ole suostunut päästämään siitä irti. Haluan puhua leikin ja mielikuvituksen puolesta.”
”Voi jestas, leikkiminen on hurjan tärkeä osa ihmisen kehitystä. Siitä on aikuisiälläkin vain hyötyä.”
Tuomas Liuksen mielestä nyky-yhteiskunta ja sosiaalinen media kutistavat lapsuutta olemattomiin.
”Jo yhdeksänvuotiaat sanovat, että he eivät enää halua leikkiä nukeilla. Voi jestas, leikkiminen on hurjan tärkeä osa ihmisen kehitystä. Siitä on aikuisiälläkin vain hyötyä.”
Kirjailijan mökki sijaitsee rauhallisella paikalla, joten Lius voi rauhassa kirmailla leikkipyssyjen kanssa.
”Minun ei tarvitse pelätä, että naapurit soittaisivat poliisin paikalle.”
Tuomas Liuksen rikoskirjailijan ura alkoi jo 9-vuotiaana. Hän kirjoitti vuoden verran jatkuvajuonista dekkaria Karjalan Maa -sanomalehteen.
”Julistin Karjalan Maan lehtijutussa mahtipontisesti, että minusta tulee isona kirjailija. Se oli totta kai yhdeksänvuotiaan hybristä.”
Lius mutustaa valokuvaajan tuomaa omenapiirakkaa, ja vieressä Milo-koira kerjää huomiota. Kirjailija heittäytyy filosofiseksi:
”Jokaisella ihmisellä on oma ikkuna, jonka kautta hän hahmottaa maailmaa. Meikäläisen elämän tarkoitus on kertoa tarinoita.”
”Kirjailija Stephen Kingin mukaan tarinat ympäröivät meitä kaikkia, mutta toiset ihmiset ovat virittyneet taajuudelle, joka saa tarinat virtaamaan heidän lävitseen.”
Liuksen lapsuudenkodissa ja mummolassa oli paljon kirjoja, mutta niihin liittyi kielletyn hedelmän makua.
”Isäni oli jatkosodan veteraani, ja hänellä oli paljon sotakirjoja. Ne oli sijoitettu ylähyllylle, jotta en kopioisi piirustuksiini niiden kansien hurjia kuvia. Totta kai kielletyt kirjat, elokuvat ja sarjakuvat ruokkivat mielikuvitustani.”
”Isäni oli 53-vuotias kun synnyin. Olin taiteellinen ja herkkä lapsi, ja me ei koskaan löydetty toisiamme.”
Tuomaksen äiti oli varhaiskasvatuksen lehtori, joka oli tarkka siitä, että poika ei lue liian hurjia sarjakuvia tai katso alaikäisille sopimattomia elokuvia.
Lius muistaa elävästi, kuinka äiti heltyi ostamaan hänelle divarista Joensuusta ensimmäistä kertaa Tarzan -sarjakuvalehden. Tuomas oli 5-vuotias.
”Sitten me astutaan divarin ovesta ulos, ja kynnyksellä äiti sanoo, että mie katson vielä sitä lehteä. Äiti antaa minulle Tarzanin kannet, heittää sisäsivut roskikseen ja sanoo, että saan itse piirtää sisälle sarjakuvan. Se oli valtava pettymys.”
Lius on iloinen siitä, että sarjakuvaa arvostetaan nykyään Suomessa yhtenä taiteenlajina. Häntä kuitenkin harmittaa, että kauppojen lehtihyllyillä ei enää juuri ole pojille suunnattuja sarjakuvalehtiä Hämähäkkimiestä lukuun ottamatta.
Liuksen dekkarit ovat hyvin elokuvallisia. Leikkaajaksi kouluttautunut kirjailija onkin suuri filmihullu. Hän pitää erityisesti Hollywoodin laadukkaista viihde-elokuvista kuten Steven Spielbergin ohjaustöitä.
”Näytin viime kesänä 12-vuotiaalle tyttärelleni ensimmäistä kertaa Tappajahain, ja se toimii edelleen. Tykkään elokuvista, joissa on selkeä hyvän ja pahan kädenvääntö.”
Liuksen jännityskirjoissa toiminta yhdistyy nokkelaan sanailuun kuten 1980-luvun parhaissa toimintaelokuvissa. Etsivätoimisto Hakan dekkareissa ei ole unohdettu myöskään mojovaa pieruhuumoria ja arjen komiikkaa.
Uusimmassa Rikotussa rintamassa (Crime Time 2025) vitsaillaan esimerkiksi kebabin mättämisellä ja 90-luvun Trabant Express -sketsisarjan Seppo Räty -hupailulla.
”Tietyin varauksin olen kotimaisen sketsikomedian ystävä. Eniten pidän parivaljakon Pirkka-Pekka Petelius ja Aake Kalliala vanhoista tv-sarjoista kuten Pulttibois ja Manitbois. Silkalla karismallaan ja ammattitaidollaan he voittavat mennen tullen esimerkiksi Putouksen.”
Kuvassa 9-vuotiaan Tuomas Liuksen Karjalan Maa -lehdessä julkaistun dekkarisarjan alku vuodelta 1985. Vieressä uusimman Rikottu rintama -dekkarin ensilauseet. Kuva: Jarno ArtikaTuomas Lius on kirjoittanut nyt 11 kirjaa, ja niistä kahdeksassa keskiössä on isän ja pojan välinen suhde. Tuomaksen oma isä päätyi jatkosodan rintamalle 17-vuotiaana, ja heti sotien jälkeen hän toimi poliisina Helsingissä.
”Isäni oli 53-vuotias, kun minä synnyin, ja välistämme tavallaan puuttui yksi sukupolvi. Olin taiteellinen ja herkkä lapsi, ja me ei koskaan löydetty toisiamme. Olen koettanut rakentaa suhdetta isääni kirjojen kautta.”
Liuksen uusin Haka-sarjan dekkari Rikottu rintama käsittelee sotateemaa Ukrainassa taistelleiden suomalaisten vapaaehtoisten kautta. Hän on hyödyntänyt kirjaa tehdessään myös isänsä sotakokemuksia.
”Lapsuudessani aiti oli ymmärtäjäni. Kysyin joskus lapsena häneltä, eikö isä tykkää minusta. Äiti sanoi, ettei siitä ole kysymys, isällä on vain niin kovat kivut. Kukaan ei palannut rintamalta terveenä.”
Etsivätoimisto Haka sai alkunsa seikkailuleikeistä serkun kanssa 1980-luvulla. Kuva: Jarno ArtikaTuomas Lius muistaa, kuinka hän leikki lapsena Tex Willeriä nallipyssyllä Liperin mökillä. Isä otti yhtäkkiä poikaa kiinni käsivarresta ja katsoi suoraan silmiin.
”Isä sanoi, että mieti hetki ennen kuin leikit pyssyillä. On tosipaikka, kun naamiomiehet tulevat aseiden kanssa keskellä yötä.”
”Aikuisena olen miettinyt, että mitä mörköjä isällä oli taustalla.”
Tuomaksen isä sairastui rintamalla reumatismiin ja lääkitsi itseään myöhemmin alkoholilla. Sodasta hän puhui harvoin.
”Isä antoi minulle rippilahjaksi taskukellon, joka oli ollut hänellä mukana Syvärillä. Isä pyysi minua kuuntelemaan kellon hiljaista tikitystä. Hän oli pelännyt rintamalla, kuuleeko vihollinen kellon äänen.”
Tuomaksella on vaimonsa kanssa 9- ja 12-vuotiaat tyttäret. Lius huomaa joskus, että kun maltti meinaa mennä lasten kanssa, hänen äänensä muistuttaa pelottavasti oman isän ääntä. Silloin on syytä rauhoittua.
”Molemmat tyttäreni ovat mainioita tapauksia. Pyrin antamaan heille aikaa ja osoittamaan vilpitöntä kiinnostusta, mistä he haluavatkin puhua. Olen ylpeä siitä, että isänpäiväkortissa he kehuivat elokuvamakuani.”
Tuomas opiskeli leikkaajaksi Tampereen ammattikorkeakoulussa. Kun opiskelukaverit lähtivät töihin Tohloppiin tai Helsinkiin, Lius palasi kotikonnuille Liperiin.
”Olen luonteeltani introvertti. Ei ole sattumaa, että olen päätynyt maaseudulle pellon keskelle. Tämä on sielunmaisemani.”
Tuomas Lius on opettanut luovaa kirjoittamista Lieksassa ja Joensuussa. Nyt hän keskittyy pelkästään kirjailijan työhön. Kuva: Jarno ArtikaTuomas Lius
Vuonna 1976 Joensuussa syntynyt kirjailija. Aloitti jännityskirjailijan uransa jo yhdeksänvuotiaana kirjoittamalla jatkokertomusta Karjalan Maa -sanomalehteen.
Opiskeli Tampereella ammattikorkeakoulussa elokuvaleikkaajaksi.
Tunnettu erityisesti Etsivätoimisto Haka -dekkarisarjastaan. Opettanut kirjoittamista Pohjois-Karjalan kansanopistoissa.
Asuu Liperin maaseudulla vaimonsa ja kahden kouluikäisen tyttärensä kanssa. Harrastaa lukemista, elokuvien katsomista, sarjakuvien keräilyä ja valokuvausta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
