
Jos on sattunut avaamaan etelänlomalla hotellin television, ei tutustakaan elokuvasta välttämättä ymmärrä sanakaan, vaikka elokuvan alkuperäistä kieltä osaisikin.
Elokuvallinen amerikkalaisia Hollywood-tähtiä saadaan puhumaan vaikkapa sujuvaa italiaa dubbaamalla.
Varhaisimmissa mykkäelokuvissa ei ollut ääniraitaa. Elokuvan juonenkäänteiden seuraamisen helpottamiseksi kohtausten väliin lisättiin tekstiruutuja, ja nämä ruudut voitiin tarvittaessa vaihtaa erikielisiin.
Kun äänielokuvat alkoivat yleistyä 1920-luvulla, ymmärtämisongelmia alettiin ratkoa eri maissa eri tavoin joko dubbaamalla tai tekstittämällä. Näistä vaihtoehdoista dubbaaminen on käytännössä aina kalliimpaa.
Dubbaaminen yleistyi Euroopassa erityisesti Saksassa, Ranskassa, Italiassa ja Espanjassa, joista kussakin on omasta takaa miljoonatolkulla mahdollista yleisöä. Dubbaus mahdollisti myös epämiellyttävinä pidettyjen asioiden häivyttämisen ääniraidalta.
Itäblokin maissa dubbaus keksittiin toteuttaa kokonaisedullisesti jättämällä alkuperäinen ääniraita taustalle samalla, kun yksi ääninäyttelijä puhui päälle kaikki repliikit.
Suomen kaltaisella pienellä kielialueella tekstitys oli taloudellisesti järkevämpää etenkin, kun riittävän moni kansalainen on kyllin lukutaitoinen seuraamaan samaan aikaan sekä kuvaa että kahta tekstiriviä. Suomessa dubattavaksi päätyykin vain lastenelokuvia.
Lähde: Euroopan komissio 15.9.2022