

Suomalaiset peliyhtiöt ovat menestyneet siksi, koska niissä on rahapelimäisiä elementtejä ja psykologisia mekanismeja. Esimerkiksi Brawl Stars hyödyntää sitä pelissään. Rahapeleistä tuttu kuvasto ja palkinnot tulevat nuorille tutuiksi viihdepelien kautta jo varhain. Asiasta kertoo A-klinikkasäätiön asiantuntija Eerik Soares Ruokosuo.
Videopeleissä rahapelimäisiä elementtejä ovat hedelmäpelien symbolit, ennakoimattomat tapahtumat, yllätyslaatikot ja roolipelimäisyys. Roolipelimäisyydellä tarkoitetaan hahmon kykyä kehittyä, se voi saada vaikkapa uusia ominaisuuksia tai asusteita.
Yllätyslaatikoiden avulla voi esimerkiksi kehittää omaa hahmoaan pelissä tai parantaa siinä suoriutumista.
Monissa peleissä voi pärjätä myös paremmin, jos maksaa pieniä maksuja pelifirmalle. Rahapelien ja digipelien väliset rajat ovat siis hämärtyneet.
”Onhan se silti aika erikoista, että alkoholin haitoista varoitetaan, mutta pelien addiktivisuudesta ei.”
Maailman terveysjärjestö WHO on luokitellut sekä rahapeliriippuvuuden että digipeliriippuvuuden toiminnalliseksi riippuvuudeksi uudistetussa ICD-11-tautiluokituksessa.
Digi- ja rahapeliriippuvuuden taustalla on havaittu yhteisiä kytköksiä, sillä riippuvuudet saattavat esiintyä myös rinnakkain. On toki huomattava, että suurimmalla osalla ihmisistä videopelien pelaaminen on hallinnassa ja se on vain yksi vapaa-ajan puuhista tai harrastuksista.
Nykyinen arpajaislaki kieltää rahapelaamisen alle 18-vuotiailta – myös vanhemman seurassa. Myös heinäkuussa voimaan astuva laki kieltää esimerkiksi rahapelien mainostamisen ja tarjoamisen alle 18-vuotiaille.
Ruokosuo ehdottaa, että videopeleihin pitäisi saada varoitusmerkintä koukuttavuudesta tai varoitus riippuvuuden kehittymisestä samalla tavalla kuin esimerkiksi elokuvissa on ikärajat ja varoitusmerkinnät esimerkiksi väkivallasta ja alastomuudesta.
”On tietysti haaste, miten määritellään koukuttavat piirteet, sillä esimerkiksi pelialalla on vapaus luoda peleihin luovasti viihdettä. Onhan se silti aika erikoista, että alkoholin haitoista varoitetaan, mutta pelien addiktivisuudesta ei.”

Ruokosuo korostaa, että videopeleissä on kuitenkin valtavan suuria eroja. Hänestä on olemassa myös hyviä pelejä. Esimerkiksi urheilupelit ja puzzle-pelit aiheuttavat harvemmin riippuvuutta. Urheilupelejä usein myös pelataan yhdessä porukalla samassa tilassa, ja ne voivat olla hauskaakin ajanvietettä.
”Peleistä tehdään kuitenkin yhä enemmän sellaisia, että niitä ei pelata porukalla olohuoneessa yhdessä vaan niiden kanssa vietetään aikaa yksin kotona.”
Pelit eivät siis enää edistä sosiaalista yhteenkuuluvuutta vaan eristävät ihmisiä toisistaan.
Australialaistutkimus (2017) viittaa siihen, että videopeleissä näkyvät rahapelien toimintamallit lisäävät riskiä aloittaa oikea rahapelaaminen myöhemmällä iällä. Yksiselitteinen tutkimusnäyttö kuitenkin vielä puuttuu aiheesta.
Ruokosuo huomauttaa, että monet entiset rahapeleihin koukuttuneet ovat kertoneet siirtyneensä digipeleihin. He kokevat, että on pienempi haitta menettää aikaa pelaamiseen kuin suuria summia rahaa ja omaisuutta.