Olavinlinnan perusti vuonna 1475 tanskalaissyntyinen ritari Erik Akselinpoika Tott. Nykyisin Olavinlinna on yksi Suomen suosituimmista nähtävyyksistä. Kuva: Tero Pajukallio
Oluttuopin vahvuus ja asuinhuoneen lämpötila paljastivat ihmisen sosiaalisen aseman keskiajalla
Entinen lypsykarjatilan emäntä Elise Pihlajaniemi vaihtoi lehmät keskiajan tutkimiseen.Tilaajalle
Suomessa ei ole kirjoitettu kattavaa yleisteosta keskiaikaisista linnoista yli 30 vuoteen. Elise Pihlajaniemi paikkaa tämän aukon. Kuva: Joakim TossavainenSuomen keskiaikaiset linnat tarjosivat asukkailleen halutun työpaikan ja työsuhdeasunnon. Oluen vahvuudesta saattoi päätellä paikkansa linnan arvojärjestyksessä.
Nauvossa kasvanut Elise Pihlajaniemi on tuntenut vetoa vanhoihin linnoihin teini-iästä lähtien.
”Kävin vuosituhannen vaihteessa lähes viikoittain Turun linnassa, kun kaupungin museoihin sai lasten kausilipun. Myöhemmin olemme kiertäneet perheen kanssa kaikki mahdolliset linnat ja rauniot”, Pihlajaniemi kertoo.
Ei siis ole ihme, että Pihlajaniemi päätti koota kattavan yleisteoksen keskiaikaisista linnoistamme. Edellisen vastaavan opuksen ilmestymisestä onkin ehtinyt vierähtää jo yli 30 vuotta.
Linnaelämää keskiajan Suomessa -kirja julkaistaan maaliskuun alussa.
Pihlajaniemi löysi miehensä Maaseudun Tulevaisuuden kirjeenvaihtoilmoituksen kautta vuonna 2003.
Elise Pihlajaniemi on kasvatustieteen väitöskirjatutkija, arkeologian opiskelija, historianopettaja ja viiden lapsen äiti Pohjois-Pohjanmaalta.
”Meillä oli mieheni kanssa parikymmentä vuotta myös lypsykarjaa. Luovuimme lehmistä, koska rupesin opiskelemaan Turun yliopistossa. Puoliso viljelee edelleen peltoja.”
Pihlajaniemi löysi miehensä Maaseudun Tulevaisuuden kirjeenvaihtoilmoituksen kautta vuonna 2003.
”Puolison sisko vastasi hänen puolestaan, että täällä olisi yksi poikamies vapaana. Se tapahtui monta vuotta ennen Maajussille morsian -ohjelmaa”, hän naurahtaa.
Keskiaikaisissa linnoissa Pihlajaniemeä kiehtoo se, että niissä oli yhteiskunta pienoiskoossa. Samojen muurien sisällä asuivat niin linnanherrat kuin piiat ja rengit, lapset ja vanhukset ja myös tyrmään teljetyt vangit.
”Eihän tämän päivän presidentinlinnassa asu esimerkiksi työttömiä, ja myös koululaiset ja vanhukset on sijoitettu eri laitoksiin. Keskiajan linnat olivat monitoimikeskuksia.”
Ilmakuva on otettu Kuusiston linnanraunioilta Kaarinassa 2020. Kuningas Kustaa Vaasa määräsi linnan purettavaksi uskonpuhdistuksen jälkeen 1528. Kuva: Pasi LeinoSuomeen rakennettiin keskiajalla arviolta noin 40 linnaa. Niistä vain kourallinen on säilynyt nykypäivään, ja säilyneistäkin linnoista suurin osa on raunioituneita tai vahvasti entisöityjä.
”Minulle oli aikoinaan suuri järkytys, kun tajusin, miten paljon Turun linnaa on myöhemmin restauroitu. Esimerkiksi jatkosodan aikaiset Neuvostoliiton pommitukset polttivat pahasti Turun linnaa”, Pihlajaniemi harmittelee.
Kuninkaan keskusvalta oli vahva keskiaikaisessa Ruotsissa, joten suuri osa linnoista kuului kruunulle. Lisäksi katolinen kirkko hallitsi ainakin Kuusiston piispanlinnaa Kaarinassa ja rälssillä eli keskiajan eliitillä oli kivisiä kartanolinnoja etenkin Varsinais-Suomessa ja rannikkoseudulla.
Kruununlinnojen johdossa oli joko vouti tai kuninkaalle uskollinen linnanpäällikkö. Heidän tärkeimpiä tehtäviään oli veronkeruu.
Kruununlinnaan kuului myös latokartano eli maatalouskeskus, jossa tuotettiin iso osa linnassa syödystä ruoasta ja hoidettiin viljelyksiä.
”Lähellä linnaa asuvat talonpojat tulivat latokartanoon taksvärkkiin eli päivätöihin muun muassa ajamaan lantaa ja kyntämään peltoa”, Pihlajaniemi kertoo.
”Jos sai nukkua omassa sängyssä keskiajalla, oli korkealla linnan sisäisessä rankingissa. Sängyissä nukkuivat vain ylhäisimmät ihmiset.”
Keskiajalla linnan muurien sisällä työskenteli paljon erilaisia ammattiryhmiä. Pihlajaniemi muistuttaa, että varhaisesta keskiajasta on säilynyt niukasti lähteitä. 1500-luvusta tiedetään jo enemmän tilikirjojen perusteella.
Linnoissa on työskennellyt esimerkiksi keittiömestareita, keittiöpiikoja, siivoojia, vartijarenkejä, maltaiden tekijöitä, oluenpanijoita ja pappeja.
”Turun linnan päällikön Matias Kettilmundinpojan testamentista vuodelta 1326 selviää, että hänen hovissaan on toiminut myös haukanmetsästäjä ja parturi-kirurgi.”
Parturi Hinzikinus vastasi Pihlajaniemen mukaan Turun linnassa 1300-luvulla nykyajan soteammattilaista. Ensimmäinen kouluja käynyt lääkäri ilmestyi Turun linnaan vasta Kustaa Vaasan aikana 1550-luvulla.
Hoidettavaa riitti, sillä Kustaa Vaasan luurangosta tehtyjen luututkimusten perusteella Ruotsin kuninkaalla ei ollut elämänsä loppupuolella alaleuassa juurikaan hampaita.
”Kustaa Vaasa oli kivulloinen, kun hammasmätä eteni pitkälle leukaluuhun. On helppo ymmärtää vanhan kuninkaan äksyyttä ja äkkipikaisuutta”, Pihlajaniemi sanoo.
Haarniskat ja kilvet liitetään usein keskiaikaan.
Linnan vankila oli usein kylmä torni tai kostea kellari, jonka paksujen muurien läpi huudot eivät kuuluneet ulos. Kuvassa Kuitian kartanolinnan alkuperäiset kahleet 1400-luvulta.Keskiajan kiviset linnat olivat kalseita asuinpaikkoja.
”Esimerkiksi Juhana Herttua perheineen pakeni Turun linnan kylmyyttä 1500-luvulla talvisin Kokemäen kuninkaankartanoon”, Pihlajaniemi kertoo.
Olavinlinnaan kuljetettiin 20 rekkakuormallista polttopuuta hevoskärryillä vuonna 1543, tilikirjoista selviää.
Avotakkojen ohella linnoja lämmitettiin hypokaustien avulla, jolloin lämmin ilma kulki ilmakuiluja pitkin huoneesta toiseen.
Hypokausti-uuneja eli aikakautensa ilmalämpöpumppuja oli Pihlajaniemen mukaan ainakin Turun linnassa, Kuusiston kartanossa, Olavinlinnassa ja Raaseporissa.
”Hypokaustit levittivät mukanaan savua. Uunit lämmittivät vain linnanpäällikön kamaria ja kirjurin tupaa. Rengeillä ja piioilla oli varmasti kylmemmät oltavat.”
Turun linnassa palvelusväki sai päivittäin noin 2,2 litraa, aseväki 3,3 litraa ja hovin pöydässä ruokailevat 4,6 litraa olutta. Kuva on vuodelta 1975. Kuva: Helge Heinonen, JOKA-arkistoLinnoihin pyrittiin luomaan lämpöä ja kodikkuutta myös tekstiilien, kuten mattojen, seinäryijyjen ja verhojen avulla.
1500-luvun puolivälissä asuinmukavuus parani, kun kaakeliuunit saapuivat lämmönlähteeksi ylhäisen väen tiloihin.
”Olavinlinnaan asennettiin pellit 1500-luvulla. Ennen peltejä lämpö karkasi linnoissa harakoille”, Pihlajaniemi sanoo.
Nykyisen tutkimustiedon mukaan tavallinen työväki nukkui seinien vierustoilla, penkeillä ja oljilla nahkaisella lakanalla.
”Jos sai nukkua omassa sängyssä keskiajalla, oli korkealla linnan sisäisessä rankingissa. Sängyissä nukkuivat vain ylhäisimmät ihmiset.”
Kuva on Turun linnan sisäpihalta vuodelta 2019. Turun linna perustettiin Aurajoen suulle 1280-luvulla. Linna vaurioitui pahasti Neuvostoliiton ilmavoimien pommituksessa kesällä 1941. Kuva: Kari SalonenYhteiskuntaluokka määräsi sen, minkälaista ruokaa pöytään kannettiin. Tavalliset palkolliset söivät usein arkisin jauhopuuroa, leipää ja erilaisia keittoja.
”Kun mietitään uusia ravintosuosituksia, meidän pitäisi ehkä syödä ennemminkin kuin keskiajan linnan alimpien työntekijöiden. Lihaa oli tarjolla harvoin, olut oli kotikaljan vahvuista ja ruoka kovin kuitupitoista”, Pihlajaniemi sanoo.
Parhaasta pöydästä ei puuttunut tuoretta lihaa tai eksoottisia herkkuja, kuten marsipaanimakeisia ja reininviiniä.
”Keskiajalla syötiin paljon kalaa, mutta arvostukset ovat muuttuneet. Linnanpäällikkö sai itse turskaa ja silakkaa, mutta palvelusväki joutui tyytymään mätiin ja loheen.”
Lihansyönti ja ylhäinen linnaelämä liittyvät yhteen. Yksi eliitin hienoimmista harrastuksista keskiajalla oli metsästäminen. Tätä tarkoitusta varten Turun linnan kupeeseen Ruissalon saarelle tuotettiin kauriita ja saksanhirviä.”Oluen merkityksestä keskiajalla kertoo se, että Raaseporin linnan toiminta lakkasi lopullisesti vuonna 1558 olutkellarin romahdukseen.”
Olut oli merkittävä osa keskiajan ruokavaliota, Pihlajaniemi painottaa. Oman paikkansa linnan sosiaalisessa järjestyksessä havaitsi kaljatuopista.
Esimerkiksi Turun linnassa palvelusväki sai päivittäin noin 2,2 litraa, aseväki 3,3 litraa ja hovin pöydässä ruokailevat 4,6 litraa olutta. Linnassa pantiin useita olutlaatuja palkollisten laihasta arkioluesta ylhäisön vahvaan ja maukkaaseen herrainolueen.
”Oluen merkityksestä keskiajalla kertoo se, että Raaseporin linnan toiminta lakkasi lopullisesti vuonna 1558 olutkellarin romahdukseen”, Pihlajaniemi naurahtaa.
Lähde: Elise Pihlajaniemi: Linnaelämää keskiajan Suomessa. 272 sivua. Otava.
Raaseporin keskiaikainen linna on yksi Suomen komeimmista linnanraunioista. Se seisoi autiona yli 300 vuotta, kunnes raunioilla aloitettiin restaurointityöt ensimmäisen kerran 1880-luvulla. Kuva: Tuomo Kesäläinen- Osaston luetuimmat
