Muiden katseet paljastavat, miten helposti tuomitsemme toisiamme ulkoisen olemuksen perusteella

Nuorimmaisemme Wilmaan kilahti viesti. Useimmiten aamulla tulevat viestit kertovat myöhästymiseen päättyneestä toiveikkuudesta. Bussipysäkille olisi ollut tarpeen lähteä sittenkin minuuttia aikaisemmin.

Tällä kertaa viestin aihe oli toisenlainen. Koulussa vietetään ensi viikolla pukuteemaviikkoa. Maanantaina pukeudutaan elegantisti. Tiistain teemana on ari, esimerkiksi skeittari, maalari tai haalari. Keskiviikkona vietetään reputonta päivää, torstaina ammattipäivää ja perjantaina väripäivää.

Palasin ajatuksissani kymmenen vuotta taaksepäin aikaan, jolloin kolme nuorinta lastamme olivat päiväkodissa ja arki oli kiireistä. Muistin jokakeväisen ja -syksyisen väriviikon vasta, kun astuimme maanantaiaamuna päiväkodin kynnyksen yli. Unohdukseni harmitti lastemme puolesta.

Vuosien kuluessa olen oppinut ottamaan rennommin. Teemaviikot eivät enää stressaa. Suurperhe on opettanut, että ne ovat mahdollisuus, eivät pakko, joka tuo paineita arkeen. Siksi päätin siirtää pukeutumisvastuun lapsellemme.

Arvelen, että joudumme käymään kuitenkin keskustelua siitä, mitä tarkoittaa elegantti ja millaista on elegantti pukeutuminen.

Koulujen ja päiväkotien pukeutumisviikon idea on sinänsä mainio. Ne antavat niin lapsille kuin aikuisille mahdollisuuden leikkimielisyyteen ja itsensä toteuttamiseen. Samalla ne madaltavat kynnystä pukeutua muinakin päivinä itselleen omimmalta tuntuvalla tavalla.

Vaatteemme ja asusteemme vaikuttavat siihen, millaisena muut ihmiset näkevät meidät. Eri-ikäisten ihmisten ja eri ammattikuntien pukeutumiseen liittyy myös vahvoja oletuksia.

Lapsuuteni mummolassa mummolla oli aina kotona työn touhussa yllään mekko, mekon suojana essu ja päässä huivi. Huivi oli pitkään mummouden merkki meille lapsenlapsille.

Läheisemme sairastui muistisairauteen. Sairauden edetessä mielenkiinnon kohteet muuttuivat. Aina aiemmin huoliteltu, pukeutumisestaan tarkka ihminen puki päälleen reikäisiä ja virttyneitä vaatteita ja ihmetteli, miksi läheiset halusivat laittaa pois hänen mielestään hyvät ja käyttökelpoiset vaatteet.

Voimme tehdä vaatteista myös vääriä tulkintoja. Aloittelin lukiota ja tarvitsin uuden polkupyörän. Lähdimme pyöräostoksille remontin keskeltä odottaessamme ensimmäisen maalikerroksen kuivumista. Isäni lähti kauppaan maalitahraisissa remonttihousuissa ja -takissa. Itse olin vaihtanut hieman parempaa päälle.

Pyöräliikkeessä myyjä vilkaisi isääni päästä varpaisiin ja totesi, että meillä ei taida olla riittävän edullisia pyöriä myytävänä. Isä hämmästyi ja vastasi, että vaihdetaan kauppaa, kun raha ei kelpaa.

Katseet ja kommentit voivat paljastaa, miten nopeasti lokeroimme toisiamme ulkoisten asioiden perusteella. Loppuen lopuksi meistä ihmisinä kertoo kuitenkin varsin vähän se, onko asumme elegantti vai maaliroiskeiden kirjoma.