Paavo Juntunen ostaa usein kotimaisia vihanneksia ja marjoja Kuopion torilta. Kuva: Tarmo LehtosaloKuopio”Suomalainen liha on maailman parasta” – Paavo Juntusen suku on ollut miltei sata vuotta liha-alalla
Vaikka Paavo Juntunen on eläkkeellä, hän vertailee yhä makkaroita.TilaajalleLämpimänä kesäkuun iltapäivänä Kuopion torilla riittää vilskettä. Poliisi käy korjaamassa hetkeksi mustanmaijan kyytiin kovaäänisen puliukon, joka lantraa omia juomasekoituksiaan.
Torin vilinässä tapaamme myös Paavo Juntusen, jonka suku on ollut mukana liha-alalla lähes sata vuotta. Paavo itse tuli kesätöihin Lihakunnan Kuopion puutarhalle kesäkuussa 1977, ja helmikuussa hän jäi eläkkeelle Atrian viennin tuotepäällikön paikalta.
Juntusen juuret ovat syvällä Savon mullassa, vaikka työt veivät hänet 14 vuodeksi Nurmoon. Haastattelua edeltävänä iltana Suomi voitti jääkiekossa maailmanmestaruuden.
”Kuopion tori on minulle Mualiman napa, ja täällä kokoontuu myös ukkojen toriparlamentti. Siinä on mukana muitakin Atrian miehiä. Tänään puhuimme kiekosta, yhteisistä tutuista ja musiikista, mutta ei me torilla politiikkaa puhuta.”
Hän vertailee yhä mielellään makkaroita ja muita lihatuotteita.
”Tykkään luuhata marketeissa. Eläkkeellä ei ole työpainetta, mutta olen tutkiva, ajatteleva ja kehittävä kuluttaja.”
Juntusen Paavo on vankka lihakuntalainen. Kuva: Paavo Juntusen arkisto”Suomalainen liha on maailman parasta, ja meillä on myös maailman parhaat lihan kaverit eli vihannekset.”
Juntunen ehdottaa, että valokuvat otetaan Kuopion torilla Maaseudun Puutarhatuotteen kojulla.
”Suomalainen liha on maailman parasta, ja meillä on myös maailman parhaat lihan kaverit eli vihannekset. Ne ovat hyvä kombo. Saatan syödä lihaa pelkästään suomalaisten vihannesten kanssa ilman perunoita. Toivon ruokakeskusteluun lisää avarakatseisuutta.”
Hän murehtii siitä, että suomalainen naudanliha on joutunut jonkin verran mollauksen kohteeksi.
”Minua harmittaa se, että suomalaisia lihantuottajia arvostellaan turhaan. Tuottajat tekevät paljon työtä, että hiilijalanjälki pienenee ja eläintenkasvatus on turvallista. Jos ei tykkää lihasta, sitä ei ole pakko syödä”, Juntunen sanoo.
Juntusen mukaan kaikki naudanliha on Suomessa hyvää, mutta erinomainen pihviliha on osattava poimia joukosta. Kuva: Tarmo LehtosaloJuntusten suku on ollut vuodesta 1933 mukana lihabisneksessä. Isoisä työskenteli Kuopion karjanmyyntiosuuskunnan, Savo-Karjalan Osuusteurastamon sekä Lihakunnan toimitusjohtajana 30 vuotta.
”Isäni ura lihateollisuudessa alkoi jo 15-vuotiaana, kun hän sai presidentin erikoisluvalla ajokortin. Sota-aikana, kun miehet olivat rintamalla, isäni kuljetti ukkia eri tilaisuuksiin ja ajoi myöhemmin karja-autoa”, Juntunen kertoo.
Isän työura loppui Kuopiossa Lihakunnan henkilöstöpäällikkönä, ja ilmeisesti myös vanhemmat tapasivat toisensa Lihakunnalla. Paavon äiti työskenteli konttorin puolella.
”Myös siskoni toimi lihavarastolla osastosihteerinä, ja nuorin tyttäreni oli ennen koronavuosina Lihakunnalla dokumentoimassa asiakirjoja. Tässä tulee täyteen neljä sukupolvea Juntusia, eli olen vankka lihakuntalainen.”
”Kävin työurallani jonkin verran Saksassa. He eivät ymmärtäneet sitä, että Suomessa naudat ja ihmiset juovat samaa vettä.”
Paavo Juntunen ajautui sattumalta töihin liha-alalle. Kesätöissä häntä houkutteli suhteellisen korkea palkka.
Juntunen aloitti työt Lihakunnan Kuopion puutarhalla 1977. Seuraavan kesän 1978 hän oli tarvikevarastolla varastomiehenä ja sieltä tie vei leikkaamoon.
”Reputin ruotsin ylioppilaskokeet keväällä 1979. Isä sanoi, että ei viitsi katsella, kun makaan kotona päivät pitkät. Hän käski mennä ilmoittautumaan leikkaamoon Laaksosen Karille.”
Kun Juntunen laittoi eläköitymisilmoituksen LinkedIn-palveluun, entinen kollega totesi, että puutarhatöistä voi nousta suomalaisen lihateollisuuden johtotehtäviin. Koulussa Paavo ei ollut koskaan erityisen hyvä.
”Olen tyytyväinen, että pääsin kehittämään suomalaista lihateollisuutta. Kotoa sain opiksi rehellisyyden ja suoraselkäisyyden. Lapsuus oli hyvä ja turvallinen. Saimme toki joskus vitsaa, kun teimme pahoja, kuten silloin oli tapana.”
”Lapsuus oli hyvä ja turvallinen. Saimme toki joskus vitsaa, kuten silloin oli tapana.”
Juntusta koskee Atrian entisenä työntekijänä yhä tietynlainen vaitiolovelvollisuus. Hän ei halua ottaa kantaa esimerkiksi suurten lihatalojen ylivaltaan suhteessa lihantuottajiin tai millä keinoilla tuottajien asemaa voitaisiin parantaa.
”Atrialla liiketoiminta-alueen johtaja kommentoi näitä asioita. Sen sanon, että suomalainen lihantuottaja ja -kasvattaja on maailman paras.”
Hän listaa kotimaisen lihantuotannon vahvuuksiksi alkutuottajien ammattitaidon, puhtaan ilman, puhtaan veden, neljä vuodenaikaa ja tautivapauden.
”Kävin työurallani Saksassa. He eivät ymmärtäneet sitä, että Suomessa naudat ja ihmiset juovat samaa vettä. Kun vesi ja ilma on puhdasta, myös lihantuotannon hiilijalanjälki on paljon pienempi kuin muualla.”
Tuore eläkeläinen rentoutuu penkkiurheilun, ravien, kirjojen tai musiikin parissa. Kuopion torilla kokoontuu myös tuttujen miesten toriparlamentti. Kuva: Tarmo LehtosaloAtria on saavuttanut menestystä suomalaisella naudanlihalla voittamalla jo neljä kertaa maailman paras nurminaudan filee -sarjan World Steak Challenge -kilpailussa.
Juntusen mukaan kaikki naudanliha on Suomessa hyvää, mutta erinomainen pihviliha on osattava poimia joukosta.
Oikeanlainen kasvatus ja oikeanlainen ruokinta ja myös rotu ratkaisee sen, että eläin rasvoittuu oikein sekä lihaksen ulkopuolelta että sisäpuolelta, Juntunen sanoo.
Onnistuneen teurastusprosessin jälkeen pystytään valitsemaan lihan osat, joilla voitetaan palkintoja.
”Tämä vaatii ammattilaisen silmää. Suomalaisesta poikimattomasta naaraspuolisesta naudasta eli hiehosta kasvaa maailman parasta lihaa. Kultakimpale on maitorotuinen ayrshirehieho tai ayrshire-pihviroturisteytys.”
Paavo Juntunen murehtii siitä, että suomalainen naudanliha on joutunut jonkin verran mollauksen kohteeksi. Kuva: Tarmo LehtosaloPaavo Juntunen toimi työurallaan viimeksi Atrian viennin organisaatiossa. Suomen elintarvikevienti on Juntusen mielestä kohtuullisella tasolla, ja Atrialla lihan vientimäärä on kasvanut joka vuosi.
Viennissä suomalaisten on luotettava omiin vahvuuksiin, kuten puhtauteen, antibioottivapauteen, hyviin olosuhteisiin, ammattitaitoiseen kasvatukseen ja tuottajien suoraselkäisyyteen.
”Ei me pystytä hinnalla kilpailemaan, vaikka tietysti hintakin on tärkeä asia, koska eletään kapitalistisessa maailmassa. Suomalainen liha on maailmalla hyvässä huudossa, ja meidät tunnetaan rehellisenä kansana.”
Liiallinen vaatimattomuus voi olla kuitenkin haitta vientiponnisteluissa.
”Suomalainen on sellainen, että me laitamme pään alaspäin, kun saamme kehuja. Kehut pitäisi osata ottaa vastaan pystypäin.”
Suomalaisella sianlihalla ja siipikarjalla on vientimarkkinaa erityisesti Kaukoidässä ja naudanlihalla Keski-Euroopassa.
”Esimerkiksi Japanissa me olemme saaneet positiivista kommenttia antibioottivapaasta kanasta, ja Atrian hyvälaatuisia broilerin jalkoja menee meidän mittapuun mukaan suuria määriä Kiinaan.”
Esimerkiksi Saksan marketeissa Atrian vientibrändin lihatuotteet saattavat hukkua ison tarjonnan joukkoon, Juntunen myöntää.
Paavo Juntunen ihmettelee sitä, että moniin makkaroihin sekoitetaan nykyään esimerkiksi chiliä ja jalopenoa. Hän tykkää itse perusmakkarasta. Kuva: Tarmo LehtosaloTyönantajan nimi ehti vaihtua Paavo Juntusen pitkän työuran aikana monta kertaa. On ollut Lihakuntaa, Lihapolaria, Itikka-Lihapolaria ja lopulta Atria.
Itse naudan teurastus ja leikkuu tai makkaran valmistus ei ole kovasti muuttunut 1980-luvusta.
”Mutta kyllähän kaikki sen ympärillä on muuttunut. Kun tulin työnjohtajaksi Kuopion lämminlihaleikkaamoon 1987, niin naudan keskipaino oli 215 kiloa. Nyt keskipaino on jo yli 300 kiloa”, Juntunen kertoo.
Eläkkeellä hän nauttii kirjojen lukemisesta, penkkiurheilusta, musiikin kuuntelusta ja raveista. Paavo myös kerää kirjoja ja cd-levyjä. Jalkapalloa itsekin pitkään alasarjoissa pelannut Juntunen sai Lihakunnalta mieluisaksi läksiäislahjaksi KuPSin kausikortin.
”Peleissä käyminen on samalla sosiaalinen tapahtuma, koska otteluissa tapaa paljon tuttuja. Minulla on kaksi aikuista tytärtä. Vaimon kanssa olemme erosimme 2011, mutta olemme yhä hyvissä väleissä.”
Paavo Juntunen toimi 1990-luvulla työnjohtajana Atrian Kuopion tehtaalla. Kuva: Paavo Juntusen arkistoGrillausasioissa hän sanoo olevansa perusmies. Parhaiten Juntuselle maistuu tulella grillattu entrecote-pihvi ja tulella grillattu lihaisampi hiillosmakkara. Kyytipoikana toimii olut.
Hän ihmettelee, miksi moniin makkaroihin sekoitetaan nykyään chiliä ja jalapenoa.
”Lihaa ja makkaraa ei saa pilata mausteilla, koska perusmaku häviää. Esimerkiksi pihvissä käytän vain suolaa ja pippuria, koska liha on itsessään maultaan maailman parasta.”
Lääkäri kehotti Juntusta vähentämään makkaransyöntiä, koska kolesteroliarvot olivat koholla. Nyt eläkeläismies pyöräilee sähköpyörällä 120–150 kilometriä viikossa.
”Pyöräilyn myötä olen laihtunut ja varmaan kolesteroliarvotkin ovat laskeneet. Söin välillä leivän päällä siipikarja- ja kokolihaleikkeleitä, mutta eivät ne oikein maistuneet. Olen kääntynyt takaisin makkaraan päin.”
Paavo Juntunen Anugan messuilta 2025. Kuvassa Juntusen lisäksi vasemmalta oikealle tuotepäällikkö Katja Koliini, myyntipäällikkö Sini Vahtera ja markkinointiasiantuntija Maria Mustakallio. Kaikki ovat Atrian viennin organisaatiosta. Kuva: Paavo Juntusen arkistoPaavo Juntunen
Syntyi vuonna 1960.
1979 Ylioppilas Kuopionlahden Lukio.
1987 Lihateollisuusteknikko Lihateollisuusopisto Hämeenlinna.
1993 Laskentatoimen yo merkonomi Kuopion Kauppaoppilaitos.
1987–2012 Työnjohtaja Lihakunta, Lihapolar, Itikka - Lihapolar, Atria Kuopio.
2012–2015 Tuoteasiantuntija Atria Suomi Lihaliiketoiminta Nurmo.
2015–2026 Tuotepäällikkö Atria Suomi vientiliiketoiminta Nurmo.
Perheeseen kuuluu kaksi aikuista tytärtä. Eronnut vuonna 2011.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
