Tornion panimon toimitusjohtaja Kaj Kostiander on kasvanut Tornionjoen varrella. Kuva: Antti KohonenTornio”Kuka sie luulet olevasi?” kyseltiin Kaj Kostianderilta, kun hän perusti panimon
Kaj Kostianderin tie pienpanimon johtajaksi ei ollut helpoin mahdollinen. Matkan varrelle osui epäilyksiä ja vakava perhetragedia.TilaajalleLokakuun kahdeksas vuonna 2009 oli Torniossa harvinaisen synkkä.
Tuona päivänä juomavalmistaja Hartwall ilmoitti, että sen omistama Tornion Lapin Kullan tehdas lakkautettaisiin ja kaikki tuotanto keskitettäisiin Lahteen. Uutisen myötä satakunta paikallista menetti työpaikkansa ja Torniossa vuodesta 1873 lähtien jatkunut oluenvalmistuksen tarina tuli siltä erää tiensä päähän.
Päätös sapetti monia paikallisia, mutta erityisen kovaa se iski tuolloin Kemi-Tornion Ammattikorkeakoululla erilaisissa aluekehityshankkeissa työskennelleeseen Kaj Kostianderiin, joka on myös itse paikkakunnalta kotoisin.
”Rupesi hitottamaan rajusti se tappiomieliala, kun miltei kaikki nosti vaan kädet pystyyn ja totesi, että tätä on globaali markkinatalous, ja me ei voida tälle mitään.”
Sitä Kostiander ei osannut vielä tuolloin arvata, että lakkautuspäätöksessä kylvettiin ensimmäiset siemenet hänen tulevalle uralleen kansainvälisesti menestyvän pienpanimon toimitusjohtajana.
“Aika nopeastihan tällä perällä ollaan niin, että kuka sie luulet olevasi ja mitä sie luulet tekeväs.”
Kostiander opiskeli aikanaan yliopistossa historiaa. Siitä on ollut paljon apua panimon brändäämisessä. ”Minua ovat aina kiinnostaneet hyvät tarinat.” Kuva: Antti KohonenKäänne torniolaisessa olutperinteessä ja Kaj Kostianderin henkilökohtaisessa elämässä tapahtui vuonna 2015, kun yrittäjä Veli-Matti Mykkälä osti purettavaksi suunnitellun Lapin Kullan tehdasalueen. Herkästi innostuva Kostiander meni heti tarjoamaan osaamistaan projektin käyttöön.
Mykkälän tavoitteena oli kehittää alueesta elämys- ja yrityskokonaisuus. Pian mukaan nousi kuitenkin myös ajatus panimotoiminnan palauttamisesta historialliselle tontille.
“Tässä on yli 100 vuotta panimohistoriaa ja valtava tarina, niin miksei sitä kannattaisi palauttaa”, muistelee Kostiander ajatelleensa tuolloin.
Kostiander ei ollut ajatustensa kanssa yksin, sillä vuonna 2016 hankkeelle kerättiin oululaisen startup-yritys Sangen oy:n avulla yli miljoona euroa joukkorahoituksella. Kostianderin työt ammattikorkeakoululla saivat jäädä, ja Tornion panimosta tuli hänen henkilökohtainen elämäntehtävänsä.
Panimon alkuvuodet olivat kuitenkin kaikkea muuta kuin helppoja.
”Jatkuvaa ongelmien ratkomista”, sanoo Kostiander. Ensin oli pulaa osaavasta työvoimasta, sitten tuli korona ja lopulta Ukrainan sota. Ja vaikka yritys kaiken aikaa kasvoikin nopeasti, ylimääräinen raha paloi investointeihin ja jakelun rakentamiseen.
Epäilijöitäkin riitti.
“Aika nopeastihan tällä perällä ollaan niin, että kuka sie luulet olevasi ja mitä sie luulet tekeväs.”
Panimon alkuajat kysyivät luonnetta. Kuva: Antti KohonenPanimon perustamisen aikaan myös Kostianderin perhe-elämässä sattui ja tapahtui.
Niina-vaimonsa kanssa Kostiander oli alkanut seurustella jo lukioaikoina. Myöhemmin pari oli muuttanut Ouluun opiskelemaan ja viettänyt yhdessä myös pitkiä ulkomaanjaksoja ennen paluumuuttoa takaisin Tornioon 2000-luvun alkupuolella.
Aluksi pariskunnalla ei ollut suunnitelmissa hankkia lainkaan lapsia. 2010-luvun alussa rakennettu talokin tehtiin alun perin lapsettomalle perheelle.
Kun pari alkoi lähestyä neljättäkymmenettä ikävuotta, mieli kuitenkin muuttui. Pian Niina odottikin kaikkien yllätykseksi identtisiä kaksosia.
Kaikki ei kuitenkaan mennyt kuten piti.
”Se hetki oli ihan kuin kliseisestä elokuvasta.”
Kostiander istui töissä palaverissa, kun puhelin soi. Jostain kumman syystä hän päätti vastata, täysin tapojensa vastaisesti.
”Sieltä sitten sanottiin, että lähdepä tulemaan tänne Kemin sairaalaan. Mitään muuta ei sanottu. Ajellessa sinne alkoi sitten vähitellen tulla mieleen, että mitähän tässä on tapahtunut.”
Synnytysosastolla lääkäri pysäytti Kostianderin heti ovella. Kysyi nimeä, ja sen kuultuaan ohjasi sivummalle istumaan.
”Se hetki oli ihan kuin kliseisestä elokuvasta.”
Kävi ilmi, että Niinalle oli tehty hätäsektio. Äiti ja toinen tytöistä oltiin saatu pelastettua, mutta toinen kaksosista menehtyi.
Tapahtumaa kuvatessaan Kostiander haeskelee edelleen sanoja.
”Siinä käytiin aika syvällisesti läpi sitä, että ollaan saatu lapsi, mutta samalla menetetty lapsi. Piti olla onnellinen, mutta ei voinut olla onnellinen. Se oli elämäni hienoin ja kauhein tilanne.”
Kahta vuotta myöhemmin paria kohtasi kuitenkin uusi onni, kun Niina synnytti toisen tyttären ja esikoinen sai sisaruksen.
Töitä tehtiin aamuvarhaisesta yömyöhille, eikä palautumiselle jäänyt paljon aikaa. Tilanne kärjistyi uupumukseksi.
Vaikeat ajat eivät tosin olleet vielä täysin ohi.
Ensimmäisen lapsen syntymän aikoihin Kostiander toimi panimotyönsä ohessa kansainvälisen nuorten miesten järjestön, Round Table Internationalin, presidenttinä, mikä tarkoitti paljon matkustamista.
Koska tehtävät olivat innostavia ja kunnianhimoa riitti, töitä tehtiin aamuvarhaisesta yömyöhille, eikä palautumiselle jäänyt aina paljoa aikaa. Vuonna 2018 tilanne kärjistyi hetkelliseksi uupumukseksi.
“Tuntui, että ei tässä ole mitään tietä mihinkään suuntaan. Että tämä ei vaan onnistu”, Kostiander kertoo.
Kuopasta kuitenkin selvittiin, ja pian elämä jatkui kuten ennenkin.
Toinen tiukka paikka tuli vuonna 2021, kun Kostiander oli juuri saanut vaativat, osittain työn ohella suorittamansa panimomestarin opinnot päätökseen. Hän odotti kesälomaa, mutta joutuikin sen alettua palaamaan yllättäen töihin.
Kesää seuranneena syksynä hän teki hyvinvointinsa kannalta rohkean päätöksen, jonka toivoisi toimivan positiivisena viestinä myös muille.
“Päätin, että jos ei ne hommat tule töissä hoidettua, niin sitten ne ei vaan tule hoidettua.”
Ratkaisun avaimiksi uudessa arjessa nousivat asioiden priorisointi, armollisuuden opettelu ja oman työn selkeämpi johtaminen.
Tuolloin Kostiander sanoo todella ymmärtäneensä, ettei jatkuva ylikuormitus ole kestävää.
“Intohimo on hyvä asia ja täysillä tekeminen myös, mutta raamit on vedettävä.”
Kostiander kertoo innostuvansa asioista herkästi. Innostusta on kuitenkin pitänyt oppia myös rajaamaan. Kuva: Antti KohonenTulevana syksynä Tornion panimon perustamisesta on kerennyt kulua kymmenen vuotta.
Vesi Tornionjoessa on todellakin virrannut, sillä sen rannalla pannaan jälleen olutta, jota kuljetetaan rekoilla ympäri maata. Suurin hittituote on lager, joka valittiin vuonna 2024 järjestetyssä kansainvälisessä kilpailussa maailman parhaaksi.
Tornion panimon valmistamaa lager-olutta tehdään osittain saman reseptin pohjalta kuin Lapin Kultaa aikanaan. Kuva: Antti KohonenParin kuukauden päästä panimolla on edessään muutto isompiin tiloihin, sillä nykyiset seinät eivät enää yksinkertaisesti riitä.
”Meillä oli pari isompaa mahdollisuutta viime vuonna, mutta me ei uskallettu tarjota niitä, kun ei ollut kapasiteettia”, Kostiander kertoo. Uusien tilojen myötä ongelman pitäisi ratketa.
Tornion panimon uudet tilat löytyvät jatkossakin entisen Lapin Kullan tehtaan alueelta. Tällä hetkellä Tornion panimolla on töissä 14 vakituista työntekijää. Kuva: Antti KohonenKostiander sanoo naama peruslukemilla, että pienpanimon tavoitteena on jatkossa vakiinnuttaa paikkansa yhtenä Suomen suurimmista.
Peräpohjolainen epäilijä kysyisi: miten ihmeessä siinä onnistutaan?
”Aitoudella, joka syntyy juurista. Ja siksi me ollaan nimenomaan täällä tekemässä olutta.”
Olutperinteet ovat pohjoisena kauppakaupunkina tunnetussa Torniossa pitkät. Kuva: Antti KohonenKaj Kostiander
Syntynyt 3.6.1975 Skövdessä.
Koulutukseltaan filosofian maisteri ja Certified Brewmaster, VLB.
Perheeseen kuulu vaimo, kaksi lasta ja villakoira.
Harrastuksina kuntosali, olut ja järjestötoiminta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
