Jouluruusu kukki kauniisti Helsingissä maaliskuun lopulla. Kuva: Sanne KatainenLupaus tulevasta
Ilmasto lämpenee. Aiemmin Suomessa mahdottomiksi ajatellut lajit menestyvät, jos ne saavat alkuun muutaman lämpimän vuoden juurten kasvattamiseksi.TilaajalleVierailemme Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa maaliskuun lopun päivänä, mutta puutarhassa on jo paljon nähtävää.
Kukkaan ovat jo puhjenneet jouluruusu, iiris, virvalilja ja ruttojuuri. Nupullaan ovat ainakin atsalea ja kylmänkukka sekä magnoliat, jotka oksilla on lupaus huikeasta kukinnasta.
Talvi on ollut Etelä-Suomen rannikolla tänä vuonna melko olematon. Ilmastonmuutoksen voi huomata paitsi aikaisesta keväästä, myös vuosien kasvaneesta lämpösummasta.
”Opiskellessani Suomen paras eli lämpimin hedelmäpuualue oli Lohjalla”, kasvitieteellisen puutarhan ylipuutarhuri Pertti Pehkonen kertoo.
”Nyt jopa selvästi suurempia lämpösummia mitataan Joensuun korkeudella.”
Lämpösummaa kertyy päiviltä, jolloin vuorokauden keskilämpötila on viiden asteen yläpuolella. Summaan lasketaan kasvukauden aikana vuorokauden keskilämpötilan viiden asteen ylittävä osa.
Ilmatieteenlaitoksen tietojen mukaan viisi ylintä kasvukauden lämpösummaa vuosilta 1961–2024 on mitattu 2000-luvulla. Erityisen lämpimiä olivat vuodet 2018 ja 2024, joista 2018 oli ajanjakson lämpimin etelässä ja 2024 pohjoisessa Suomessa.
Helsingissä lämpösumman huippuluku lähenee 2000:ta, kun se aikaisemmin oli Etelä-Suomessa noin 1400 luokkaa. Kasvitieteellisen puutarhan kasvivalikoimassa näkyy, kuinka eteläiset lajit menestyvät aiempaa paremmin.
Pertti Pehkonen kuvattuna kasvimuseon edessä Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa. Ympärillä on Suomen ensimmäinen kivikkopuutarha. Kuva: Sanne Katainen”Nyt voimme nähdä, että esimerkiksi aito kastanja kestää kyllä, kun se saa alkuun riittävän määrän hyviä vuosia ja ehtii niiden aikana kasvattamaan tarpeeksi syvät juuret”, Pehkonen kertoo.
”Myös pyökki tulee yleistymään Suomessa ilmaston lämmetessä.”
Muita kasvitieteellisen puutarhan erikoisuuksia ovat amerikanplataani ja jumaltenpuu. Yhdysvaltojen itäosista kotoisin olevan amerikanplataanin suunniteltiin jäävän pensaaksi, mutta se on menestynyt odotusten vastaisesti.
”Yksikään oksa ei ole paleltunut”, Pehkonen kertoo.
Jumaltenpuu on puolestaan kotoisin Taiwanista ja Kiinasta. Sekin on menestynyt puutarhassa yllättävän hyvin, mikä ei ole pelkästään myönteinen asia.
Jumaltenpuu on nimittäin aggressiivinen vieraslaji, jonka kasvattamiseen Helsingissä on haettu erityislupa. Laji leviää hallitsemattomasti sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa.
Kaunis virvalilja on puhjennut kukkaan. Kasvi on alkuperältään eurooppalainen ja menestyy vuoristoissa. Kuva: Sanne KatainenHavukasvit eivät yleensä sopeudu heitteleviin sääolosuhteisiin yhtä hyvin kuin lehtipuut. Esimerkiksi Pohjois-Amerikan jättimäiset havupuut vaativat talvisin lumen antamaa suojaa selvitäkseen, sillä ne eivät kasvupaikoillaan ole juurikaan tottuneet routaan.
”Myös vaikkapa tuija on pari vuotta istuttamisen jälkeen tosi arka”, Pehkonen kuvailee.
Kasvitieteellisen puutarhan tehtävä on huolehtia juuri luonnon monimuotoisuudesta ja säilyttää uhanalaisia, luonnonvaraisia lajeja. Jalostettujen puutarhakasvien eri muodot voisivat menestyä Suomessa vielä alkuperäisiä paremmin, mutta niitä kokoelmista ei löydy.
Kun kevät lämpenee, kasvien kasvua ei pysäytä mikään. Ne eivät seuraa kalenterista, olisiko sittenkin järkevämpää odotella vielä kuukausi.
”Riskit ovat suuret, kun säät muuttuvat. Jos sää kylmenee dramaattisesti kasvien lähdettyä kasvuun, silloin kyllä kato käy”, Pehkonen kertoo.
”Sehän olisi ihan mahdollista nytkin, että ensi viikolla tulisikin 15 astetta pakkasta. Ei se sinänsä harmita, sitä vartenhan me olemme olemassa, että kokeilemme eri kasvilajeja Suomen ilmastossa.”
Atsaleassa on jo suuret nuput. Kuva: Sanne KatainenVaikka tuhon määrän näkee paleltuneista silmuista ja nupuista selvästi, kasvien selviämiselle olennaiset asiat tapahtuvat maanpinnan alla.
”Maaperän laadulla on hirveän suuri merkitys. On tärkeää, että sen biodiversiteetistä pidetään huoli”, Pehkonen muistuttaa.
Kesäisin kasveja suojaa kate, joka estää kosteuden haihtumista maaperästä.
”Hakkeen ja kuorikatteen sijaan käytämme osassa puutarhaa katteena soraa, joka palvelee tehtävässään jopa vuosikymmeniä”, Pehkonen kertoo.
Herkkä hallerinkylmänkukka odottaa sopivaa hetkeä avatakseen nuppunsa. Kuva: Sanne KatainenArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
