Monella jää jouluvalmistelut viime tippaan – mummoni vinkeillä voisi välttää stressin

Kummilasten lahjat olivat paketoimatta. Omien lasten lahjoista ei ollut vielä tietoakaan. Jouluruoat olivat tekemättä ja kuusi hankkimatta.

Joulukalenterit oli sentään ostettu lapsille tänä vuonna ajoissa. Nuorimmaisen toive matemaattisia pulmatehtäviä sisältävästä joulukalenterista jäi tosin toteutettavaksi paremmalla ajalla.

Leikkasin joitain vuosia sitten lehdestä talteen jutun, jossa annettiin vinkkejä stressittömään jouluun.

Onnistunut joulu perustui tarkkaan suunnitteluun ja aikatauluun. Koti koristeltiin ja tarjoilut valmisteltiin hyvissä ajoin. Jouluviikolle jäi lähinnä herkkujen nostaminen pakastimesta sulamaan ja joulutunnelmasta nauttiminen kynttilän valossa.

Mummolassa ei tiedetty mitään naistenlehtien joulustressin välttämisohjeista, vaikka jouluun valmistautuminen alkoi siellä aina ajoissa. Metsästä valittiin jo kesällä sopiva kuusi, joka kaadettaisiin juuri ennen jouluaattoa ja kannettaisiin aatonaattoaamuna porstuaan sulamaan.

Viljaa korjattaessa kerättiin olkia talteen uusien himmelien ja olkipukkien askartelutarpeiksi. Kauppareissulla mummo oli ostanut kiiltävää punaista silkkinauhaa pukkien koristeiksi.

Pappa oli muistuttanut suolla, että kauneimmat lakat varataan joulupöytään täytekakun koristeiksi. Mummo säilöi syksyllä suolasieniä vähintään sen verran, että niitä riittäisi jouluksi asti sienisalaatiin.

Perinteisiä herkkuja oli valmistettu kylmäkomeroon ja pakastimeen. Talossa oli tuoksunut joululta jo pitkään ennen sen tuloa. Kaikki valmistelut sujuivat leppoisasti ja omassa tahdissaan muiden arkitöiden ohessa.

Mummon huolenpito ulottui myös lasten perheisiin.

Pitkin syksyä mummo oli neulonut lapasia ja sukkia suvun pienimmäisille. Lankojen lomaan taisi kietoutua myös runsaasti rakkautta.

Helsinkiin oli lähdössä pari joulukuusta Matkahuollon lähetyksenä. Liekö sieltä kaupungista löytyisikään kauniita kuusia lastenlasten jouluiloksi, mummo oli joskus kommentoinut.

Päiviä aattoon laskettiin kylän kirjakaupasta ostetusta kimaltelevasta joulukalenterista, jonka luukkujen taakse teki mieli kurkkia etukäteen. Liekö joulukalenterit tehty helpottamaan vanhempien elämää.

Kuulevatko isät ja äidit niiden ansiosta hieman vähemmän kysymyksiä siitä, miten monta yötä vielä on jouluun?

Perheen nuorimmaisilla joulun suunnittelu tuntuu keskittyvän lahjatoiveisiin. Tai niiden muuttamiseen.

Toivelistalta olivat yllättäen kadonneet hupparit ja villasukat ja sinne olivat ilmestyneet yöpaita ja voimistelurenkaat.

Yksi oli ja pysyi. Kenellekään ei ollut epäselvää, että tänä joulunakin jokaisen lahjapaketista löytyisi maltillisen kokoinen ikioma suklaarasia.

Mummon muistutus siitä, että joulu on ennen kaikkea rauhan juhla, vaikka valmistelut olisivat vajavaisia, on tänä joulunakin tarpeellinen meille kaikille.