Saukot purivat autoja satojentuhansien eurojen edestä, mutta syynä ei ollut nälkä

Tammikuussa uutisoitiin, että saukot olivat tuhonneet uusia autoja Hangon Tulliniemen satamassa järsimällä ja ulostamalla. Vahingot nousevat pariinsataan tuhanteen euroon.

Kun katsoo saukon hampaita, ei ole mitenkään yllättävää, että utelias ja leikkisältäkin vaikuttava vesipeto voi saada aikaiseksi pahaa jälkeä päästessään auton moottoritilaan.

Sähkökaapeleista ja eristeistä ei paljon jää jäljelle, kun voimakas näätäeläin pääsee niitä rouskuttamaan kymmenien terävien hampaiden rivistöllään.

Mitä ilmeisimmin saukot eivät menneet autojen kimppuun löytääkseen syötävää, vaan ne tykkäävät kokeilla kaikenlaista uutta. Siinähän saalistustaidotkin kehittyvät, leikin kautta. Samasta syystä saukko näyttää välillä laskettelevan lumista jokitöyrästä alas ihan hupailumielessä.

Saukolle kelpaavat niin simpukat kuin kalatkin. Kuva: Juho Rahkonen

Saukko on petoeläin, joka saalistaa veden pohjasta monenlaisia eläimiä. Esimerkiksi järvisimpukan kuori ei ihan vähäisillä leukaperillä mene murskaksi. Ravutkin saukko riepottelee kitaansa sellaisinaan niin että rouske vain käy.

Saukko on näätäeläimeksi kookas: sen ruumiin pituus voi olla jopa metrin ja häntä puoli metriä. Painoa pedolle saattaa kertyä 15 kiloa.

Purukaluston lisäksi saukolla on muitakin avuja tehokkaaseen saalistamiseen. Sen kuonossa ja ruumiin etuosassa on runsaat tuntokarvat, joiden avulla otus löytää saalista sameassakin vedessä.

Saukon sivuprofiilista ei voi erehtyä. Se on sulavalinjaisempi kuin toinen yleinen vesien äärellä viihtyvä näätäeläin, minkki. Saukon turkki on tiivis, ja aluskarva suojaa eläintä kastumiselta. Vaikka päällyskarva pääsisikin jäätymään, saukolle ei silti tule kylmä, vaan se voi harrastaa avantouintia vaikka koko päivän.

Saukko ei ole turhan tarkka, missä vesistössä se elelee. Kuva: Juho Rahkonen

Saukot voivat lisääntyä ympäri vuoden. Yleensä saukko kuitenkin synnyttää 1–3 poikastaan kesällä, jolloin ravintoa on parhaiten saatavilla.

Saukkoja elää Suomessa nykyisin muutamia tuhansia. Se kuuluu niihin eläinlajeihin, joita voi tavata lähes kaikkialla maassamme. Olen kuvannut saukkoja esimerkiksi Muoniossa tunturijärvellä ja Kirkkonummella meren ulapalla. Sitä näkee myös koskilla kalastelemassa etenkin talvisin.

Saukkojen määrä Suomessa on suuresti vaihdellut reilun sadan viime vuoden aikana. 1800-luvulla voimakas metsästys romahdutti saukkokannat, ja laji rauhoitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1938. Välillä saukkoa taas metsästettiin, mutta vuodesta 1974 se on ollut uudelleen rauhoitettu.

Vuosittain kuitenkin myönnetään muutamia kaatolupia sellaisten yksilöiden pyyntiin, jotka ovat tehneet tuhoja esimerkiksi kalanviljelylaitoksilla.