Kun ennen täytti 50 vuotta, lahjaksi sai kävelykepin – nyt on toisin

Koulun kevätlukukauden lähestyessä loppuaan ja kesäloman alkaessa yhä useampi tuttava on kysellyt, onko meidän perheellämme tänä kesänä juhlia.

Kysymys on varsin ymmärrettävä, koska suurperheessä useimpiin vuosiin osuu joku muukin juhla kuin jokaisen perheenjäsenen syntymäpäivä.

Rippijuhlat, ylioppilasjuhlat ja valmistujaiset ovat kevään ja kesän kohokohtia.

Pohdin kysymysten jälkeen, onko mukavinta olla itse juhlinnan keskipisteenä tai juhliin kutsujana vai saada kutsu juhlavieraaksi. Osa meistä ihmisistä kokee huomion keskipisteenä olemisen kiusallisena, osa taas on siinäkin roolissa kuin kala vedessä, luontevasti ja kotonaan.

Vanhempana on ollut mukavaa olla järjestämässä omalle lapselle tai nuorelle juhlia, joissa hänen saavutuksistaan on voitu, arvosanoista riippumatta, iloita yhdessä.

Entäpä viisikymppiset, nuo itsellänikin edessä olevat juhlat. Minkälaisia ajatuksia ne herättävät, kun viisikymppinen kokee olevansa kuin entinen kolmekymppinen, lähes parhaissa voimissaan ja vasta elämänsä alkupuolella?

Muistan lapsuudestani, miten viidenkymmenen vuoden rajapyykin saavuttaminen oli merkittävä asia ihmisen elämässä. Sitä juhlittiin ystävien, suvun, naapureiden, tuttavien ja työkavereiden voimin niin maalla kuin kaupungissakin.

Juhliin tultiin parhaisiin pyntättynä ja juhlan sankarista oli kirjoitettu puhe, joka pidettiin heti juhlakotiin sisään astuttua samalla kuin ojennettiin virallinen lahja, keinutuoli, kävelykeppi, kello tai villasukat suuren ruusukimpun kera.

Ennen vanhaan 50-vuotisjuhliin oli esitetty usein avoin kutsu paikallislehdessä tai sana kulki tuttavalta toiselle.  Kuva: Kimmo Haimi

Lahjarahat oli kerätty käteisenä työpaikan kahvihuoneessa tai ystäväporukassa yhteistuumin.

Juhlapäivänä päivänsankarista otettiin valokuvia pöydälle asetellun kukkameren takana. Kuvia löytyi myöhemmin oman albumin ohella ystäviltä kiitoskortteina. Juhlien ohjelma oli yksinkertaista, pääosin yhdessäoloa ja jutustelua.

Päivänsankarille kajautettiin onnittelulaulu tai kaksi. Yhdessä saatettiin laulaa muutama sankarin toivelaulu tai kuunnella musiikkia levyiltä tai radiosta. Musikaalisissa perheissä jälkikasvu oli lahjottu esiintymään vieraille.

Juhliin oli esitetty usein avoin kutsu paikallislehdessä tai sana kulki tuttavalta toiselle. Juhliin oli tapana mennä koko perheen voimin.

Lapsista menneiden vuosikymmenten juhlat olivat vähän tylsiä ja aikuisten puheet pitkästyttäviä. Muiden lasten seurassa pihalla kirmatessa ajan sai onneksi kulumaan. Täytekakut, voileipäkakut ja piirakat maistuivat niin nuoremmille kuin varttuneemmillekin juhlijoille.

Olen saanut juhlia tänä vuonna jo muutaman ystäväni viisikymppisiä. On ollut koko suvun ja ystäväpiirin juhlaa ja aikuisten juhlaa, musiikkia, koko illan konserttia, puheita ja muisteluja elämän varrelta.

Kaavoihin ei tarvitse tänä päivänä kangistua, jolloin jokainen juhla voi olla sen sankarin näköinen.

Lämpimät onnittelut jokaiselle tämän kevään ja kesän juhlan keskipisteelle!