

Suomessa 2–4-vuotiaiden pikkulasten vanhemmat päätyvät usein eroon. Tunnettu lastenpsykiatri Jari Sinkkonen on huolissaan tästä kehityksestä.
Hän kehottaa sinnittelemään ja etsimään tukea esimerkiksi isovanhemmilta, kun yöunet jäävät vähiin ja pinna kiristyy.
”Läheisiltä pitää pyytää, että voisitteko ottaa kullannuput hetkeksi hoitoon. Me mennään nyt viettämään huonoa elämää vaikka Tukholman risteilylle”, Sinkkonen sanoo.
73-vuotias lääketieteen tohtori muistuttaa, että apua lasten hoitoon ja kodin askareisiin voi pyytää myös sosiaalitoimesta.
Seurakuntien perheleirit tarjoavat helpotusta, kun ruokaa ei tarvitse itse valmistaa viikonloppuna.
Suomalaisvanhemmat kuuluvat maailman uupuneimpien joukkoon. Nuoret, fiksut ja koulutetut vanhemmat ottavat lapsistaan hirveitä paineita.
”Olen yrittänyt kymmenillä luentokeikoilla sanoa, että vanhemmuus on leikkimistä, pelleilyä ja hulluttelua. Välillä lapsia pitää komentaa ja asettaa heille rajat, mutta ei sitä vanhemmuutta mitata missään”, Sinkkonen sanoo.
Psykiatrin mukaan eroaminen on tietenkin oikea ratkaisu pikkulapsivaiheessa, jos esimerkiksi isä on päihdeongelmainen ja väkivaltainen.
”Silloin lapselle on parempi, että suhde katkeaa. Samalla väkivalta tai uhan tunne loppuu.”
Vanhempien tulisi yhdessä etukäteen miettiä, miten lapsille erotilanteesta kerrotaan. Sinkkosen mielestä isän ja äidin olisi tärkeää puhua tulevasta erosta lapsen kanssa yhdessä.
”Lapset tarvitsevat tiedon, että tämä on aikuisten välinen juttu ja ero ei johdu heistä. Ei se yhdellä kerralla selviä, jos lapsi on neljävuotias. Ero pitää käydä läpi uudelleen ja uudelleen, kun hän varttuu.”
”Minusta on suuri vahinko, jos eron jälkeen voidaan keskustella vain tekstiviesteillä.”
Isot tutkimusaineistot osoittavat Jari Sinkkosen mukaan, että äidin ja isän muodostama ydinperhe on keskimäärin paras paikka lapselle. Toki tilanne on eri, jos perheessä ryypätään, tapellaan ja pelätään.
Lastenpsykiatrian dosentti sanoo, että tutkimusnäyttö pätee pitkälti myös perheisiin, joissa vanhemmat ovat samaa sukupuolta.
”Jos perheessä on esimerkiksi kaksi äitiä, niin miehiin tutustuminen täytyy tapahtua muualla. Sitten on isoisiä ja enoja. Lähimiehen puuttuminen on tietysti haaste lapsen kehitykselle”, Sinkkonen sanoo.
Kokenut asiantuntija muistuttaa, että vanhempien parisuhde on pääasia perheessä, eikä lapsi ole kuningas.
”Ainoa rakkaussuhde, jonka tavoitteena on ero, on lapsen ja vanhemman välinen. Kyllä me halutaan lapset hittoon sieltä kodista.”
Jari ja Mirja Sinkkosella on kolme aikuista lasta, ja he ovat eläneet jo 20 vuotta kahdestaan. Välit jälkikasvuun ovat hyvät, mutta dosentti nauttii suuresti hiljaisuudesta.

Kun toinen vanhempi pyrkii vaikeuttamaan lapsen suhdetta toiseen vanhempaan manipuloimalla lasta ja estämällä tapaamisia, kyse on vieraannuttamisesta.
Sinkkosen mukaan useimmiten se on äiti, joka vieraannuttaa lasta isästä. Myös isä saattaa vieraannuttaa lasta äidistä. Ilmiö on erittäin haitallinen.
”Lapsilta ikään kuin amputoidaan toinen vanhempi kokonaan. Samalla vieraannuttajavanhempi katkaisee lapsen välit toisiin isovanhempiin ja muuhun sukuun.”
Jari Sinkkosen vaimolla psykologi Mirja Sinkkosella oli kerran asiakkaana psykoterapiassa keski-ikäinen ihminen. Häneltä oli vieraannutettu isä pois elämästä.
”Terapian aikana hän kohtasi isänsä vuosikymmenien tauon jälkeen. Se oli äärimmäisen hieno asia, ja kyynelet virtasivat. Pian isä myös kuoli”, Sinkkonen kertoo.
Ainoa rakkaussuhde, jonka tavoitteena on ero, on lapsen ja vanhemman välinen. Kyllä me halutaan ne lapset hittoon sieltä kodista.
Nykyään Jari Sinkkonen nauttii isovanhemmuudesta. Hän on 2-vuotiaan Onervan ja pienen vauvan ylpeä ukki.
Pelastakaa lapset ry:n eläköitynyt ylilääkäri kehuu vaimoaan, jolla on erityisen lämmin suhde Onervan kanssa. Hän pelleilee ja konttaa tytön kanssa lattialla.
Sinkkonen on antanut lastenlapsien kasvaa rauhassa. Ukki odottaa sitä, että hän pääsee viemään heitä lasten teatteriin, lasten oopperaan ja balettiin.
Pohjois-Karjalassa Kontiolahdella lapsuutensa viettänyt Jari Sinkkonen näkee miehillä ja naisilla erilaiset roolit kasvattajina ja myös isovanhempina.
”Kuten Eppu Normaalin laulussa sanotaan: äiti repun mulle täytti, isä ilmansuunnat näytti.”