Yhteydenpito ex-vaimo Jaanan kanssa hoituu pääasiassa viesteillä tai puheluilla. Kuva: Timo Heikkala
Maitotilallisen Tapio Leinosen parisuhde päättyi avioeroon, mutta pari löysi ratkaisunsa toimivaan vanhemmuuteen
Vaalalaisen lypsykarjatilallisen Tapio Leinosen perhe-elämä vaihtui vuoroviikkovanhemmuuteen. Toimiva suhde lasten äidin kanssa onnistuu sitkeällä yhteistyöllä.Tilaajalle
Avioeron jälkeen lypsykarjatilallinen Tapio Leinonen jäi asumaan kotitilalleen Vaalaan 170 neliöiseen omakotitaloon, jossa lapset asuvat vuoroviikoin. Kuva: Timo HeikkalaKeitetäänkö kahvit? Näin kysyy Tapio Leinonen toisinaan ex-vaimoltaan Jaana Kilpelänaholta, kun hän tuo lapset vuoronvaihtopäivänä kotiin.
Leinosen kotona eletään vuoroviikkoarkea. Lapset asuvat vuoroin isällään Vaalassa ja vuoroin äidillään Oulussa. Tapion asuinpaikka on harvakseltaan asuttua seutua, jossa on paljon maatiloja.
”Ei tarvitse ovenraosta asioida vaan molemmat ovat tervetulleita toisen kotiin”, Tapio Leinonen sanoo.
Erosta on aikaa kolme vuotta. Sitä ennen pariskunta oli toistensa parhaat ystävät yli kaksikymmentä vuotta. He olivat halunneet aluksi samoja asioita. Avioliiton, talon, lapsia, yhteisen tulevaisuuden.
Erilleen toisistaan heidät ajoi vuosien varrella se, että molempien odotukset ja toiveet elämältä muuttuivat. Leinonen halusi pyörittää tilaa, Vaimo halusi edetä urallaan ja toteuttaa omia unelmiaan.
Ruuhkavuodet verottivat myös parisuhdetta. Ensin istuttiin iltaisin eri puolilla sohvaa, sitten haihtui läheisyys. Tätä kesti parisen vuotta ennen kuin avioerohakemus kirjoitettiin yhteisessä ymmärryksessä.
”Tultiin vain siihen tulokseen, että on parempi jatkaa erikseen. Mitään draamaa tai riitelyä siihen ei liittynyt”, Leinonen sanoo.
Leinonen ei tunne katkeruutta tai vihaa ex-vaimoaan kohtaan. ”Asiat on juuri niin helppoja tai vaikeita, kuin niistä haluaa tehdä.” Kuva: Timo HeikkalaVanhemmuus haluttiin hoitaa yhdessä, vaikka rakkaus oli loppunut.
”Sovittiin, että hoidetaan asiat kuin aikuiset ihmiset. Tunnetilat tietysti vaihtelivat, mutta lasten asioista on aina päästy yhteiseen sopimukseen.”
Lastenvalvojalla ei tarvinnut käydä vaan lasten elatuksesta ja tapaamisista sovittiin kahdestaan. Lapsiin liittyvistä kuluista molemmat pitävät hänen mukaansa kirjaa.
Menot eivät ole kummallekaan kympin päälle. Joustavuus raha-asioissa puolin ja toisin helpottaa hänen mukaansa ”ihan älyttömästi”.
”Jos lapsilla on minun luonani mopo tai moottorikelkka, niin en niistä mitään rahaa ole halunnut ottaa. Ja toisaalta kun ajan moottorikelkalla itsekin, niin en edes viitsisi”, Leinonen sanoo ja repeää hyväntuuliseen nauruun.
Avioeron jälkeen arki tilalla jatkui samanlaisena kuin ennen, sillä Tapio Leinonen oli alusta alkaen hoitanut tilan työt yksin, kun Jaanalla oli ollut oma työ. Kuva: Timo HeikkalaToimiva suhde entisen puolison kanssa ei ole Leinosen mielestä kovin yleistä. Lähipiiristä kantautuu rankkojakin tarinoita.
”Eniten riitaa tuo se, että kantaa kaunaa ex-puolisolle ja lasten kautta kostaa sitä. Aika yleistä on, että aletaan käyttää lasta välineenä toista vanhempaa vastaan, vieraannutetaan lasta tai ollaan välinpitämättömiä toiselle vanhemmalle”, Leinonen puhuu yleisellä tasolla.
”Ei ole ollut mahdollisuutta jäädä sohvalle makaamaan ja itkemään. Paripyörät vain paikoilleen, lakki päähän ja pellolle kylvämään.”
Leinonen on kuullut myös taloudellisesta väkivallasta. Rahasta riitely on sellainen asia, että se tuppaa vain kasvamaan.
”Siinä viedään toiselta kaikki rahat, mitä vain pystyy saamaan. Tai sitten on sellainen tyyppi, että se elää koko ajan yli varojen tai ei tee töitä.”
Jos eron taustalla on muitakin syitä kuin erilleen kasvaminen, ei hyvän vanhemmuuden luominen ole Tapion mukaan kuitenkaan helppoa.
Eräs neuvo voi toimia kuitenkin kaikille eronneille vanhemmille, hän ajattelee ääneen.
”Jos on joku lapsiin liittyvä asia, niin suosittelisin menemään lapsen kenkiin ja miettimään, että käyttäydynkö tässä ihan fiksusti.”
Tapio Leinonen pyörittää kolmen robotin lypsykarjatilaa Vaalan kunnassa. Vuonna 2017 valmistuneessa uudessa navetassa on reilut 200 lypsävää lehmää ja nuorkarja mukaan lukien liki 350 eläintä. Kuva: Timo HeikkalaEx-puolisosta ei tarvitse Leinosen mielestä tykätä, mutta se ei saa olla este vanhemmuuden hoitamiselle. Jaana on edelleen Leinoselle tärkeä ystävä, olivathan he naimisissa 17 vuotta.
Lasten asioiden lisäksi kaksikko saattaa vaihtaa toisinaan omia kuulumisiaan. Ei enää niin tiiviisti kuin ennen, mutta silti vuorovaikutusta on.
Kipein asia erossa on usein suhtautuminen exän uuteen kumppaniin. Se voi nostattaa joillekin ahdistuksen ja vihan tunteita, kun myös lasten elämään tulee uusi ihminen. Leinoselle Jaanan seurustelu ei ole ollut ongelma tai syy nostaa verenpainetta.
”Jos hän on onnellinen, niin se on hyvä juttu. Ei se minulta ole pois”, hän sanoo.
Leinonen viihtyy ilman parisuhdetta, mutta on avoin myös uudelle suhteelle, jos oikea ihminen löytyy. Kuva: Timo HeikkalaLeinonen itse on tällä hetkellä sinkku, eikä hän oikeastaan kaipaa parisuhdetta. Yksi noin vuoden pituinen suhde hänellä on eron jälkeen ollut.
Leinonen ymmärtää sen, että uusi kumppani viettää aikaa myös lasten kanssa. Oli sitten kummalla tahansa uusi kumppani, hänen pitäisi olla hyvä tyyppi.
”Nykyisillä ja tulevilla kumppaneilla pitäisi löytyä avarakatseisuutta, jotta voimme säilyttää ex-vaimon kanssa hyvät välit. Kumppaneiden pitäisi ymmärtää, että me vain hoidamme vanhemmuutta yhdessä.”
”Kumppaneiden pitäisi ymmärtää, että me vain hoidamme vanhemmuutta yhdessä.”
Eräs kinaa aiheuttava asia eroperheissä ovat juhlapyhät: kumman luokse lapset menevät? Leinonen löysi Jaanan kanssa siihenkin ratkaisun.
Jouluaaton ateria syödään joka vuosi yhdessä, vuorovuosin toisen luona. Pöydässä voivat istua heidän ja lasten lisäksi myös uudet kumppanit.
”Hyvin on mahduttu istumaan”, Leinonen sanoo.
Lahjoja kuusen alle kasataan maltilla. Toisilleen he eivät osta lahjoja, koska haluavat välttää turhan tavaran saamista.
Muut perhejuhlat, kuten syntymäpäivät, vietetään myös yhdessä.
Yhteinen arvomaailma ex-vaimon kanssa helpottaa lasten asioista sopimista. Leinosen mukaan molemmat arvostavat tiedettä ja tutkimusta. Kasvatuksessa heille on tärkeää kannustaa lapsia opiskelemaan ja hakeutumaan myös jatko-opintoihin.
Kesälomaa Leinonen ei ehdi juurikaan viettää, mutta hän haluaa pitää kiinni siitä, että myös lasten äiti saa omaa aikaa. Kuva: Timo HeikkalaNyt Pohjois-Pohjanmaan Vaalaankin on saapunut kevään valovoimaa ja limenvihreää, viljelijöillä on vuoden kiireisin aika.
Leinosen elämässä ikävät asiat ovat tapahtuneet aina keväisin. Avioero ja myös läheisiä on saatettu hautaan.
”Ei ole ollut mahdollisuutta jäädä sohvalle makaamaan ja itkemään. Paripyörät vain paikoilleen, lakki päähän ja pellolle kylvämään. Kun keskittyy hyviin asioihin, niin kyllä elämä on löytänyt taas uomansa”, Leinonen toteaa.
Avioliittoaan Leinonen muistelee hyvällä.
”Me kasvoimme yhdessä aikuisiksi. Ei varmaan kumpikaan meistä olisi sellainen ihminen kuin nyt, jos emme olisi tavanneet”, Leinonen muistelee.
Kiitollinen ex-vaimolleen Leinonen on siitä, että hän on luotettava ja järkevä ihminen, jonka kanssa jatkaa elämänmittaista, kenties tärkeintä tehtävää: lasten kasvatusta.
Leinosen haaveissa on rakentaa oma mökki Oulujärven rantaan, jotta pääsisi sutjakkaasti rentoutumaan töistä. Tilalla työskentelee hänen lisäkseen viisi ulkopuolista työntekijää. Kuva: Timo HeikkalaTapio Leinonen
43-vuotias lypsykarjatilallinen. Noin 300 hehtaarin pelloilla viljelyksessä on rehuviljaa ja nurmea.
Isä 18-, 16- ja 12-vuotiaille lapsille.
Vaalalainen kunnanvaltuutettu (kok.).
Asuu Pohjois-Pohjanmaan Vaalassa Veneheiton kylässä, jossa myös syntynyt.
Harrastaa metsästystä, käy hirvijahdeissa syksyisin ja muina vuoden aikoina metsästää pienriistaa. Lenkkeilee ja käy kuntosalilla. Soittaa kitaraa ja säveltää omaksi ilokseen.
Koulutukseltaan agrologi (AMK).
Motto: Pitäisi elää niin, että voi sanoa tämän olleen hyvä reissu.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
