Suomessa kuviteltiin pitkään, että vain ravintolat osaavat laittaa hyvää pihviä. Ravintolan meneminen koettiin erityistilaisuutena, mihin liittyi usein pihvin tilaaminen, kertoo professori Taru Lindblom. Kuva: Jaana Kankaanpää
Lihan himo johtuu useista syistä
Miehet himoitsevat lihaa enemmän kuin naiset.Tilaajalle
Lihaa arvostetaan myös rakenteen ja purutuntuman vuoksi. Kuva: Jaana KankaanpääMoni himoitsee lautaselleen pihviä, toinen puolestaan kotitekoisia jauhelihapullia. Vuonna 2023 suomalaiset söivät eniten henkeä kohden siipikarjaa, toiseksi eniten sikaa ja kolmanneksi nautaa.
Ruokahistorioitsijan Ritva Kyllin mukaan suomalaisten himoa tai mielihalua punaiseen lihaan selittää osaltaan pitkä lihansyönnin historia.
”Suomessa kivikausi oli korostunutta lihansyönnin aikakautta. Ensimmäiset suomalaiset tulivat maahamme riistan, etenkin peurojen perässä. Ihmiset löysivät Suomeen seuraamalla eläinten liikkeitä”, Kylli kertoo.
Kylli on kirjoittanut kirjan Suomen ruokahistoriasta (2021).
Kivikauden ihmisten ruokavalioon kuului myös hirvi, karhu ja linnun munat. Rannikolla metsästettiin ja syötiin hylkeitä.
Pronssikaudella Suomessa siirryttiin kohti karjanhoitoa. Ihmiset söivät lehmää, vuohta ja lammasta.
”Vuohi oli ruokavaliossa yllättävän suosittua. Toisaalta vuohia pidettiin etenkin maidon ja siitä valmistettavan juuston takia.”
Myös sianlihan suosio kasvoi vähitellen, ja porsaita saatettiin varakkaissa talouksissa teurastaa vaikkapa joulupöytään. Sianlihan rasvaisuutta pidettiin korkeassa arvossa.
Liha ei ole ollut aina kuitenkaan koko kansan ruokaa. Esimerkiksi 1700-luvulla köyhyys kuritti suomalaisia.
”Monessa vähävaraisessa talossa oli korkeintaan yksi lehmä. Siitä syötiin ehkä yksi takareisi juhlapäivänä. Parhaat lihan palat myytiin kodin ulkopuolelle”, Kylli sanoo.
1900-luvun alkupuolella elintaso Suomessa parani, ja samaan aikaan siirryttiin karjatalousvetoisempaan maatalouteen. Ensimmäiset osuusteurastamot, karjanmyyntiosuuskunnat ja meijerit perustettiin. 1900-luvun alussa esimerkiksi jauhelihaa oli jo hyvin saatavilla kaupungeissa, Kylli kertoo.
Miesten keskuudessa vallitsee usein ajatus, että lihan syöminen tekee vahvaksi ja voimakkaaksi. Kuva: Timo FilpusTutkimusten mukaan miehet himoitsevat lihaa enemmän kuin naiset. Tämän voi päätellä siitä, että Suomessa miehet syövät keskimäärin enemmän lihaa kuin naiset.
Monissa kulttuureissa naiset nauttivat enemmän kasviksia ja vihanneksia kuin miehet. Asiasta kertoo Helsingin yliopiston ruokakulttuurin professori Taru Lindblom.
”Miesoletetut puhuvat enemmän siitä, että liha on keskeinen osa heidän ruokavaliotaan eivätkä he pärjää pelkillä rehuilla. Ajatellaan, että lihasta saa voimaa ja kestävyyttä”, Lindblom sanoo.
Ritva Kyllin mukaan miesten korostunut mielihalu lihaan voi selittyä myös historialla.
”1800-luvulla kaikkein ravitsevin osa lihasta haluttiin antaa perheen miespuoliselle elättäjälle. Lapset söivät sen, mitä aikuisilta jäi, esimerkiksi leivänkannikoita.”
Toisen maailmansodan aikaan ajateltiin, että isot lihankimpaleet pitävät sotilaat tyytyväisinä.
Lihan tärkeys miehelle onkin ymmärretty jo pitkään. 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa Suomessa pohdittiin, paljonko työmies tarvitsee lihaa.
”Kylmässä pohjolassa ajateltiin, että lihan rasva pitää miehen työkykyisenä”, Kylli kertoo.
Toisen maailmansodan aikaan puolestaan pohdittiin, voidaanko suomalaisille sotilaille antaa soijaa syötäväksi.
”Vastaus oli, että isot lihankimpaleet pitävät sotilaat tyytyväisinä”, hän jatkaa.
Punaisen lihan arvostus liittyy myös kulttuuriin, joka muokkaa ihmisten mielikuvia ja ihanteita. Esimerkiksi monissa lastenkirjoissa nähdään lihaa henkilöhahmojen lautasilla.
”1970-luvulla lihan mainoskuvissa nähtiin mies grillaamassa makkaraa ja naiset ympärillä ihastelemassa miehen grillaustaitoa”, Lindblom kertoo.
Lihalla on myös symbolinen rooli kulttuurissa. Lindblomin mukaan liha yhdistetään maskuliinisuuteen. Lihasta ajatellaan saavan vahvuutta ja voimaa. Nämä symboliset merkitykset ovat vuosituhansia vanhoja.
Toinen maailmansota oli ruokapulan aikaa. Silloin ihmiset vain haaveilivat siankyljyksestä. Kuva: Jaana KankaanpääKansainvälisessä tutkimuksessa on yritetty löytää selitystä sille, miksi lihaa koetaan tärkeäksi ruokavaliossa. Pääasiassa psykologeista koostuva tutkijaryhmä tarkasteli sitä, millaisia perusteita ihmiset kokevat lihansyömiselle, Lindblom kertoo.
Yksi selitys on se, että lihansyöntiä pidetään luonnollisena asiana, sillä ihminen on luonnostaan kaikkiruokainen ja lihansyöjä.
Lihan syömisestä pidetään myös normaalina. Moni kokee lihan syömättä jättämisen poikkeavaksi käyttäytymiseksi sosiaalisten normien vuoksi.
Lihan syömistä perustellaan myös sillä, että sen syöminen nähdään välttämättömäksi osaksi ravitsemusta. Jopa kasvissyöjät saattavat pohtia sitä, saavatko he riittävästi vitamiineja, kivennäis- ja hivenaineita, jos jättävät lihan pois ruokavaliostaan.
Moni pitää myös lihan makua mieluisana. Sitä kuvaillaan umamiseksi, lihaisaksi ja maanläheiseksi mauksi. Hieman vastaavaa makua voidaan löytää soijasta tai sienistä.
Lindblom arvelee, että lihaa arvostetaan myös rakenteen vuoksi.
”Esimerkiksi moni kasvissyöjä kaipaa lihasta luopuessaan purutuntumaa. Moni myös kokee, etteivät kasviperäiset, lihaa jäljittelevät tuotteet pysy yhtä hyvin koossa kuin liha.”
- Osaston luetuimmat
