Miksi hampurilaispihvin alkuperää ei tarvitse kertoa? ”Siellä voi olla ihan mitä lihaa vaan”
EU ei vaadi kertomaan lihan alkuperää ravintoloissa. Suomi vaatii, mutta esimerkiksi lihavalmisteiden lihan alkuperä jää pimentoon.Tilaajalle
Miksi pikaruokaravintoloiden ei tarvitse ilmoittaa hampurilaispihviensä tai nugettiensa lihan alkuperää? Kuva: Jaana KankaanpääSuomessa ravintoloiden pitää ilmoittaa käyttämänsä lihan alkuperä.
Miksi pikaruokaravintoloiden ei kuitenkaan tarvitse ilmoittaa hampurilaispihviensä tai nugettiensa lihan alkuperää?
Syynä on se, että ne ovat lihavalmisteita. Ravintoloilla ei voida olettaa olevan tietoa lihavalmisteiden lihan alkuperästä, kertoo elintarviketurvallisuusjohtaja Sebastian Hielm maa- ja metsätalousministeriöstä.
”Toki olemme sitä mieltä, että olisi hyvä tietää pikaruokien lihan alkuperä, mutta sitä ei ole EU-maissa tiedossa. Emme voi vaatia ravintolaa ilmoittamaan lihan alkuperää tuotteissa, joissa sitä tietoa ei ole.”
Esimerkiksi nakkikioskit käyttävät Hielmin mukaan pakastettuja hampurilaispihvejä, joista melkein kaikki tulevat ulkomailta.
”Jos pihvit on tehty Puolassa, tiedämme että pihvi tulee Puolasta. Mutta Puola on saattanut ostaa meksikolaista, romanialaista tai italialaista lihaa riippuen maailmanmarkkinoista.”
”Siellä voi olla ihan mitä lihaa vaan.”
Valmistajat tietävät Hielmin mukaan eräkohtaisesti, mistä liha tulee, mutta heille tuottaisi vaivaa ilmoittaa alkuperämaa, ja erän vaihtuessa päivittää tieto pakkausmerkintöihin.
”Siellä voi olla ihan mitä lihaa vaan.”
Ravintoloiden pitää ilmoittaa tuoreen, jäädytetyn ja jäähdytetyn lihan alkuperä. Ilmoitusvelvollisuus ei koske riistaa eikä hevosen- tai poronlihaa.
Rajaus on sama kuin EU:n asetuksessa, joka määrittelee kauppojen velvollisuuden ilmoittaa lihan alkuperä.
Vuonna 2011 voimaan tulleen EU:n elintarviketietoasetuksen rajaukset ovat kompromissi ja pitkien neuvottelujen tulos, kertoo asian käsittelyyn tuolloin Euroopan tuottajajärjestö Copa-Cocegan kautta osallistunut Anni-Mari Syväniemi, joka työskenteli siihen aikaan MTK:ssa ja nyt Ruokatieto-yhdistyksen toiminnanjohtajana.
”Näihin asioihin liittyy aina paljon intohimoja eri tahojen toimesta: mitä tiukempaan on säädetty, sitä enemmän se teettää ketjussa työtä ja siten kustannuksia. Keski-Euroopassa erityisesti lihaa kuljetetaan ristiin rastiin ja eriä varmasti sekoitetaan.”
Suomi on eräs harvoja EU-maita, joka vaatii, että lihan alkuperä pitää ilmoittaa kauppojen lisäksi myös ravintoloissa ja muissa tarjoilupaikoissa.
Suomessa tieto on lisäksi annettava kirjallisesti, millä on ajateltu helpottavan ujoksi mielletyn kansamme tiedonsaantia – lisäksi kirjallista ilmoittamista on helpompi valvoa kuin suullista.
Ruotsissa ravintoloiden tulee ilmoittaa naudan-, sian-, lampaan-, vuohen- ja siipikarjanlihan alkuperämaa maaliskuun alusta lähtien joko suullisesti tai kirjallisesti.
Ranskassa ravintoloiden sian-, lampaan- ja siipikarjanlihan alkuperä on pitänyt kertoa vuodesta 2022. Naudanlihan alkuperä piti kertoa jo aiemmin.
”Se, että alkuperä lihalle ruoassa ja aterioissa tulee ilmoittaa, on ruoan ja sen tuottajien arvostusta.”
Suomi teki kansallisen päätöksen asiasta jo vuonna 2019.
”Suomalaiset haluavat suosia kotimaista, ja valinta pitää tehdä helpoksi”, kertoo Hielm.
Syväniemestä kansallisen tason asetus on hieno saavutus. Toisaalta se myös viestii siitä, että EU-tasolla ei olla päästy asiassa eteenpäin.
”Se, että alkuperä lihalle ruoassa ja aterioissa tulee ilmoittaa, on ruoan ja sen tuottajien arvostusta.”
EU:ssa alkuperän merkintävelvoite tuskin laajenee pian.
”EU:sta ei tunnu tulevan nyt mitään lainsäädäntöä asiasta. En usko, että EU-maita velvoittavaa lainsäädäntöä on tulossa tältä komissiolta”, sanoo Hielm.
Euroopan komissio julkaisee piakkoin sadan päivän paperin, jossa se kertoo maatalouteen ja ruokaan liittyvistä visioistaan.
”Ei ole mitään syytä olettaa, että siellä panostettaisiin ruokajärjestelmän kestävyyteen kovin paljoa. Se lienee huoltovarmuuspainotteinen paperi, mikä on tietenkin linjassa yleisen politiikan kanssa tänä päivänä: kestävyys saa väistyä huoltovarmuuden alta.”
”Kotimaisen ruuan kannalta olisi upeaa, jos aivan kaiken tarjottavan ruuan alkuperä olisi kuluttajalle näkösällä ja se pystyttäisiin selvittämään.
Vaikka Suomessa ravintoloiden on pitänyt ilmoittaa lihan alkuperä vuodesta 2019 alkaen, maa- ja metsätalousministeriö saa edelleen säännöllisesti huolestuneita yhteydenottoja.
”Kuluttajat eivät välttämättä ymmärrä lihavalmisteiden ja tuoreen lihan eroa. Joku ravintola-annos saattaa vaikuttaa hyvinkin siltä, että se on valmistettu tuoreesta kokolihasta. Jos tuote onkin tullut valmisteena ja vain lämmitetty ravintolassa, silloinhan tietoa ei tarvitse olla”, muistuttaa Hielm.
Syväniemestä pitäisi vaatia, että kaikki lihan alkuperä ilmoitetaan ravintoloissa.
”Parhaimmillaan alkuperä – ja sen ilmoittaminen – jos se on kuluttajien mieltymysten ja arvojen mukainen – tuo kilpailuetua ravintolalle kuin ravintolalle.”
”Kotimaisen ruuan kannalta olisi upeaa, jos aivan kaiken tarjottavan ruuan alkuperä olisi kuluttajalle näkösällä ja se pystyttäisiin selvittämään. Mutta ymmärrän, että lihan alkuperän ilmoittamisen rajaaminen on ollut kompromissi, sanoo ruokamarkkina-asiantuntija Heidi Siivonen MTK:sta.
Ravintoloiden liha
Tuoreen, jäähdytetyn tai jäädytetyn naudan-, sian-, lampaan-, vuohen- ja siipikarjanlihan (kanan, hanhen, kalkkunan ja helmikanan liha) alkuperämaa pitää ilmoittaa kirjallisesti ravintoloissa. Vaatimus koskee myös verkkokaupasta ostettavia aterioita.
Poikkeuksia ovat yksityistilaisuudet, kuten häät ja hautajaiset sekä sairaalassa potilaille tarjottava ruoka tai vanhusten ruokapalvelussa ja vankiloissa tarjottava ruoka.
Alkuperämaa tarkoittaa eläimen kasvatusmaata.
Jos lihan alkuperämaata ei ole saatavilla maan tarkkuudella, voidaan käyttää ilmaisuja ”useat EU-maat”, ”useat muut kuin EU-maat” tai ”useat EU- ja muut kuin EU-maat”.
Hevosen tai riistan lihan alkuperämaata ei tarvitse ilmoittaa.
Myöskään lihavalmisteiden ja raakalihavalmisteiden lihan alkuperää ei tarvitse ilmoittaa.
Lihavalmiste on jalostettu tuote, jonka leikkuupinnan perusteella voidaan todeta, että tuoreen lihan ominaisuudet ovat kadonneet, esimerkiksi leikkele tai makkara.
Raakalihavalmiste puolestaan on tuoretta lihaa, esimerkiksi jauhelihaa, johon on lisätty esimerkiksi mausteita tai lisäaineita tai jota on jalostettu niin, että lihan sisäinen lihassyyrakenne ja tuoreen lihan ominaisuudet ovat säilyneet.
Lähde: Ruokaviraston Elintarviketieto-opas
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
