Rippileiriläisten ei tarvinnut kirjoittaa hätäviestiä rantakallioon. Sähköt palasivat saarelle vuorokauden päästä. Kuva: Juhana MalmeRippileirin sähköt katkesivat vuorokaudeksi ‒ ”Maailma kaatuu, kun kännykästä loppuu akku”
Kyse oli pääkaupunkiseudun seurakunnan rippileiristä meren saaressa. Sähkökatko vaikutti ruokailuun, peseytymiseen ja kännykän käyttöön.TilaajalleKun sähköt katkeavat saaressa pidetyllä rippileirillä, se kuulostaa dekkarin alkusivuilta. Todellisuudessa suurinta kauhua nuorten leiriläisten keskuudessa aiheutti uhka snäppistriikin katkeamisesta.
Varttuneelle väelle tiedoksi, että ”striikki” tarkoittaa jokapäiväistä yhteydenpitoa saman henkilön kanssa Snapchat -sovelluksessa. Striikki ei saa päästä katkeamaan.
”Puhelinten hiipuminen aiheutti tiettyä survival-fiilistä.”
”Kännyköiden akkujen hiipuminen aiheutti leirillä tiettyä survival-fiilistä. Maailma kaatuu, kun kännykästä loppuu akku”, sanoo leirillä ohjaajana ollut espoolainen Juhana Malme.
Teinien viimeinenkin varavirtalähde oli aamuun mennessä tyhjä. Malme ei halua vähätellä tunnetta, joka nuorelle tulee, kun hän ei saa yhteyttä kavereihinsa.
”Tiedotimme nuorille ja heidän vanhemmilleen, että ohjaajilla on toimivat puhelimet, joiden kautta saa yhteyden nuoreen ja joilla nuoret voivat soittaa tarvittaessa vanhemmilleen.”
Juhana Malme oli tullut saareen omalla veneellään. Laiturilla hänen Kauri-poikansa, joka oli rippileirillä isosena. Kuva: Juhana MalmeMalme oli tullut saareen omalla veneellään, ja ohjaajien kännykät saatiin ladatuksi veneessä. Niiden avulla seurattiin Carunan häiriökarttaa ja oltiin yhteydessä kirkkoherraan.
Juhana Malme työskentelee nykyään Kirkon Ulkomaanavussa mutta oli ”kesätöissä” Länsi-Uudenmaan saaristossa pidetyn riparin ohjaajana. Leiri päättyi sunnuntaina.
”Haluan kerran kesässä rippileirille juttelemaan nuorten kanssa. Totuin seurakuntavuosinani siihen, että rippikoulu kuuluu kesään.”
Hänen poikansa oli samalla leirillä mukana isosena.
Kyse oli pääkaupunkiseudun suuren seurakunnan rippileiristä. Osalle nuorista tuli uutena kokemuksena se, kun vesivessoista piti siirtyä ulkohuusseihin.
Leirikeskuksessa on sauna mutta ei saunan pataa, jossa olisi voinut lämmittää pesuvettä.
”Merivedessä olisi melko kylmä peseytyä näin alkukesästä, jos katko olisi jatkunut pidempään”, Malme pohtii.
Iltanuotiolle kokoonnuttiin tavalliseen tapaan. Elävä tuli lämmittää Carunasta riippumatta. Kuva: Juhana MalmeRuokahuolto pelasi kaasuliesien ansiosta, eikä leiriä tarvinnut keskeyttää.
”Elintarvikkeiden lämpötilaa seurattiin säännösten mukaan. Aamupalapöydästä piti jättää pois leikkeleet ja juustot, mutta muuten ruokaa oli tarjolla monipuolisesti”, Malme kertoo.
”Juomavettä meillä oli koko ajan riittävästi.”
”Kun kännyköitä ei voinut käyttää, ihmiset etsiytyivät toistensa pariin.”
Vuorokauden mittaisessa sähkökatkossa oli myös hyviä puolia. Se antoi nuorille tärkeää kokemusta selviytymisestä.
”Kun kännyköitä ei voinut käyttää, ihmiset etsiytyivät toistensa pariin”, Malme kuvailee.
Muun tekemisen puutteessa nuoret pelasivat innokkaasti ulko- ja lautapelejä. Sähkövaloton pimeys rauhoitti porukan nukkumaan, ja uni myös maittoi tavallista paremmin.
”Yövalvojalla oli ylimääräisiä taskulamppuja vessakäyntejä varten, ja ohjaajat olivat koko ajan leiriläisten tavoitettavissa.”
Leirikeskuksen ohjaajien majoitustiloissa ei ollut keittomahdollisuutta. Juhana Malme haki veneestään Karkkilan torilta ostamansa kaasukeittimen. Teenjuojat saivat aamuteensä, ja yhdellä ohjaajista oli mukana pikakahvijauhetta.
Aikuisetkin selvisivät poikkeusoloista säikähdyksellä.
Rippileirin alttari saaristoluonnon keskellä. Kuva: Juhana MalmeArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
