

Valtteri Lindholm oli 21-vuotias suomen kielen opiskelija, kun hän rupesi myymään vantaalaisen kerrostalon kellarivarastosta armeijan ylijäämätavaraa rahoittaakseen opintonsa.
Parissa kymmenessä vuodessa Varustelekasta on paisunut alansa suurin yritys koko Euroopassa, ja se työllistää nykyään noin 60 ihmistä. Provosoivista tempauksistaan tunnettu armeijatavaran kauppa teki Vantaan lähiön kasvatista miljonäärin.
Varustelekan perustamisen aikoihin 2003 Valtteri oli vihainen nuori mies. Nyt vastassa on seestyneempi keski-ikäinen perheenisä.
”Minä olen hyvä isä. Kun ihmisestä tulee isä, miehen velvollisuus on keskittyä perheeseen. Se oli tosi typerä juttu vanhempieni ja isovanhempieni sukupolvessa, että lapset ovat muka naisten heiniä, eikä miesten tarvitse liikaa osallistua.”

Varustelekan tunnuslauseen mukaan yritys tahtoo olla ”hyvien puolella”. Se tarkoittaa Lindholmille sitä, että omien tuotteiden valmistus on siirretty Kiinasta Eurooppaan. Lisäksi yhtiössä on selvitetty kaikkien tuotteiden hiilijalanjälki.
Varusteleka ei myy sotatarvikkeita venäläisille, mutta ukrainalaisia varustetaan mieluusti.
Lindholm haluaa myös pitää työntekijöistään hyvää huolta. Sen takia Varusteleka maksaa voittoisina vuosina anteliaat bonukset kaikille työntekijöilleen.
”Hyvinä vuosina minä saan omistajana niin paljon enemmän rahaa kuin työntekijät, että se on posketonta. Osakkeenomistajakapitalismi on varmaan paras taloussysteemi, mutta tuloerot ovat kasvaneet maailmalla järkyttäviksi.”
Valtteri Lindholm muistuttaa, että kun rikkailla on lähtenyt historian aikana homma laukalle, kansa tekee kapinan. Silloin uhkana on taas kommunismi.
”Olisi paljon helpompaa, jos me vain jaettaisiin rahaa kaikille edes jossain määrin tasapuolisesti.”
Lindholm kapinoi nuorena uskontoa vastaan. Vanhemmiten hän on oppinut arvostamaan luterilaisuuden hyviä puolia, kuten nöyryyttä ja työnteon eetosta.
”Se on hyvä juttu, että rikkaat ja valtaapitävät yrittävät pitää yllä mielikuvaa nöyryydestä. Suomen yhteiskuntarauha on maailmanlaajuisesti harvinainen asia, mitä ei voi rahalla ostaa. Meidän rikkaiden kannattaa pitää siitä kiinni.”
”Läntisen biisi oli huono ja nolo. Ruikuttaminen ei auta siinä vaiheessa, kun olet kiusattu.”
Koulu oli Valtteri Lindholmille paha paikka, sillä rajua kiusaamista kesti koko peruskoulun ajan.
Valtteri joutui silmätikuksi pulleutensa takia, ja opettajat olivat voimattomia. Tuohon aikaan koulu ei ollut kiusaamistapauksissa vanhempiin yhteydessä.
Kun kiusaamista oli jatkunut pari vuotta, hän ajautui yhä pahemmin kiusatun rooliin.
”Sitä tulee paikalle jo niska kyyryssä ja muut lapset haistavat, että tuo pelkää. Ihminen on luonnostaan julma. Meillä on kansoja, joiden huvina on kiduttaa eläimiä esimerkiksi härkätaisteluissa.”
Lindholm muistaa ala-asteelta, kun Tommi Läntisen koulukiusaamisesta kertova kappale Syvälle sydämeen sattuu julkaistiin. Laulun ympärille rakennettiin kiusaamisen vastainen kampanja, mutta kiusaajat lauloivat Valtterille biisin sanoja ja nauroivat.
”Läntisen biisi oli huono ja nolo. Ruikuttaminen ei auta siinä vaiheessa, kun olet kiusattu. Kiusaajat nimenomaan haluavat nähdä uhrin itkevän.”
Kun Valtteri Lindholm perusti Varustelekan, firmaan rupesi tulemaan huijareiden suoramyyntipuheluita. Hän kysyi soittajilta, miksi he ovat valinneet pahuuden ja rikollisuuden.
”Huijarit suuttuivat aina hirveästi, koska häpeä oli niin suuri. Myös koulukiusaamiseen auttaisi pohdinta, että miksi haluat olla ihminen, joka aiheuttaa muille pahaa oloa.”
Lindholmin mukaan yhteiskunta hyötyy siitä, että Suomessa on kiusattuja lapsia, koska heistä tulee aikuisena hyviä yrittäjiä.
”En olisi tehnyt Varustelekaa sellaisella raivolla ja vimmalla, jos minulla ei olisi takana kovaa traumataustaa.”
Tietokoneista avautui Valtterille teini-iässä uusi maailma, jossa häntä ei kiusattu ja hän sai ystäviä.
Valtteri innostui ensin liveroolipelaamisesta ja sitten airsoftista. Sitä pelataan muovikuulia ampuvilla oikeiden aseiden näköisillä aseilla.
Varustelekan perustamisen aikaan Suomessa oli parisen kymmentä armeijan ylijäämäkauppaa. Kauppiaat olivat varsin iäkkäitä, eivätkä he ymmärtäneet nuorten airsoft-pelaajien tarpeita. Ärsyttäviä teinejä palveltiin hampaat irvessä.

Valtteri Lindholm halusi esimerkiksi ostaa lipastaskuja, mutta niitä oli vaikea löytää. Hän sai idean omasta myymälästä airsoft-tarpeittensa innoittamana.
Suomen tuon ajan armeijatavarakaupat eivät markkinoineet itseään ja rakentaneet kunnon verkkokauppaa. Tähän saumaan Lindholm iski.
”Aloitin oman yhtiön ihan persaukisena. Ensimmäinen tilaukseni Saksasta maksoi tuhat euroa, ja sekin tonni oli lainattu.”
Lindholmin mukaan iso ongelma on se, että Suomi on täynnä kasvuhaluttomia yhden ihmisen yrityksiä.
”Tässä tulee ehkä esiin luterilaisuuden huono puoli. Suomessa ei ole ok olla rikas, joten ihmiset eivät myöskään halua sitä. Minullekin rikastuminen oli kriisin paikka. Oli hienoa vaihtaa 100 000 euron auto 50 000 euron autoon.”
”Aloitin oman yhtiön ihan persaukisena. Ensimmäinen tilaukseni Saksasta maksoi tuhat euroa, ja sekin tonni oli lainattu.”
Varustelekan tuotteita ostavat eniten aktiiviset reserviläiset ja ammattisotilaat, mutta ne toimivat myös ulkoilussa ja arkikäytössä. Siitä kertoo se, että myydyin tavara on merinovillainen huppari.
”Kaikilla kanta-asiakkaillamme ei ole välttämättä esimerkiksi omaa pyssyä, mutta he tykkäävät vaatteiden estetiikasta. Jos näet Suomessa ihmisiä, joilla on puolisotilaallinen ulkonäkö, tiedät, että tuo käy Varustelekassa.”
Suurin osa asiakkaista on nuoria tai keski-ikäisiä miehiä. Monet haluavat mennä nykyään kertausharjoituksiin itse hankkimissaan oikeankokoisissa varusteissa, Lindholm kertoo.
Myös Puolustusvoimien nuoremmat kantaupseerit ovat tottuneet hankkimaan vaatteitaan Varustelekasta, joten omasta maastopuvusta ei seuraa enää intissä huutoa.

Valtteri Lindholm ei ole itse reserviläinen vaan siviilipalvelusmies. Hän päätyi ratkaisuun ihmissuhdekuvioiden vuoksi.
”13 kuukautta sivarina yläasteella oli tosi mielenkiintoinen kokemus.”
Lindholm pärjäsi koulussa niin hyvin teinien kanssa, että hänestä piti tulla opettaja.
”ADHD-ihmisenä minua kiinnostaa se, mitä tapahtuu nyt ja huomenna. Lapset eivät myöskään mieti mennyttä. Sen takia minulla on luonnostaan hyvä suhde heihin. Lapset kannattaa ottaa vakavasti, ja niihin kannattaa suhtautua kunnioittavasti.”
Valtteri tapasi myös vaimonsa Johannan Lindholmin alun perin Varustelekassa. He asuvat Porvoossa entisellä juna-asemalla, ja pariskunnalla on kaksi poikaa. Nuorimmainen on päiväkodissa, ja esikoinen käy Steinerkoulua.
”Voin suositella Steinerkoulua, koska sieltä puuttuvat ongelmaperheiden lapset. Eivät minunkaan kiusaajani olleet tavallisista perheistä.”
Rahalla saisi mitä vaan, mutta Valtteri Lindholm inhoaa turhaa kulutusta ja ”perseilyä”. Siksi omavaraisuuteen pyrkivä mies osti mieluummin saaren Loviisasta.
Siellä hän sahaa itse kaadettuja kuusia hirsiksi, ja suomenpystykoira pitää seuraa. Suunnitelmissa on tehdä kamiinallinen rakennus, jossa koko perhe voi tulevaisuudessa yöpyä.
Vantaalla vuonna 1982 syntynyt yrittäjä.
Omistaa armeijatavaraan keskittyneen Varusteleka-liikkeen, jonka perusti 2003.
Varusteleka on sotilaskäyttöön ja ulkoiluun suunniteltujen vaatteiden ja varusteiden tuotemerkki ja erikoisliike. Helsingin myymälän ohella se palvelee asiakkaita verkkokaupan kautta ympäri maailman.
Opiskelee kauppatieteitä Aalto-yliopistossa EMBA-ohjelmassa.
Asuu Porvoossa vaimonsa ja kahden poikansa kanssa.
Tomi Lindblomin teos Ryysyillä rikkauksiin – Varustelekan Valtteri Lindholm (Docendo) julkaistiin lokakuussa.