

Timo R. Stewartin kirja Palestiina ja Israel – Historia karttoina ilmestyi viime vuoden loppupuolella. Se ei kuitenkaan ole hapantunut, vaan on kiinnostavampi ja ajankohtaisempi kuin koskaan, koska Israel ja USA juuri nyt käyvät sotaansa Irania vastaan.
Äkkiseltään voi tuntua, että kuinka Palestiinan alueen historia nyt otsikoissa olevaan sotaan liittyy. Paljonkin.
Israel käy sotaa omassa maassaan ja naapurimaidensa alueella syistä, joita se on ollut osaksi itse aiheuttamassa. Iran puolestaan ei hyväksy Israelin olemassaoloa ja tukee juutalaisvaltion vastaisia terroristiryhmiä, jotka saavat voimaa juurettomuudesta ja kurjuudesta.
Kirja etenee aikajärjestyksessä ja kuorii karttojen avulla ongelmien juurisyyt auki kuin kokki sipulin. Karttoja ei tuotettu vain ihmisten liikkumista varten, vaan niitä on käytetty vallan välineinä ja ne heijastelevat aikalaisten maailmankuvaa sekä asenteita. Tämä koskee myös aivan uusimpia karttoja.
Israelin synty olisi tuskin ollut mahdollista ilman kristinuskosta tuttuja tarinoita ja myyttejä. Näitä Raamatusta tuttuja nimiä laitettiin vielä maailmansotien jälkeen karttoihin, vaikka alueellinen todellisuus oli ollut vuosisatoja ja -tuhansia jotain muuta.
Vertauskohtaa voi hakea siitä, että tekisimme nyt Rooman valtakunnan historian ja nimistön pohjalta karttoja Italiasta tai Kreikasta. Eikä siinä kaikki: kuvittelisimme, ettei siellä mikään olisi juuri muuttunut noista päivistä.
Karttoja on käytetty vallan välineinä, ja ne heijastelevat aikalaisten maailmankuvaa sekä asenteita.
Teos on huolellista ja helppoa kieltä, mutta asioiden sisäistäminen vaatii hieman sulattelua. Jonkinlainen perustietämys historiasta on avuksi.
Kirja rakentuu menneisyydelle mutta kurkistaa lopussa hieman tulevaisuuteen. Stewart tarjoaa ratkaisun tai oikeastaan kolme, kuinka alueen historia jatkuu.
Ensimmäinen on kahden valtion malli, jossa Israelin valtion rinnalle syntyy itsenäinen Palestiinan valtio. Toinen on yhden valtion malli, jossa kaikilla kansalaisilla on samat oikeudet. Kolmas on nykyinen malli eli yksi valtio, jonka alueella asuvilla ihmisillä on epätasa-arvoinen asema, joka määräytyy heidän kansallisen ryhmänsä pohjalta.
Viimeksi mainittu ruokkii terrorismia, mutta on silti joidenkin päättäjien mieleen – ja ehkä juuri siksi.