Puun jurominen voi johtua virheestä istutuksessa

Moni tekee kasvien istutuksessa virheen, jolla on pitkäaikaiset seuraukset.

”Valitettavan yleinen virhe on istuttaa kasvi liian syvään. Jos muutama vuosi sitten istutettu omenapuu tai tuija juroo, kannattaa tarkistaa, onko rungon alaosa epähuomiossa haudattu syvälle multaan”, Biolanin puutarhaneuvoja Riikka Kerttula kertoo tiedotteessa.

”Vain jaloruusut ja jalokärhöt istutetaan syvemmälle kuin mitä ne ovat myyntiruukussaan kasvaneet. Ne voi istuttaa noin 20 senttiä maanpinnan alapuolella. Näin ne ovat suojassa pakkaselta.”

Useimmat taimet istutetaan liki entiseen syvyyteen niin, että juuripaakun yläreuna peittyy ohuen multakerroksen alle. Puita istutettaessa tarkistetaan, että juurenniska, eli tyven levein kohta, jää maanpinnan yläpuolelle.

Myös muutamat perennat, kuten pioni ja kääpiökurjenmiekka, ovat tarkkoja istutussyvyydestä eikä niitä saa haudata liian syvälle, jotta kukinta ei kärsi. Useat pionilajikkeet ovat hyvin kestäviä, mutta märkyys on niille kohtalokasta.

Puiden istutuspaikka kannattaa muotoilla loivaksi kummuksi. Näin vesi ei jää seisomaan tyvelle ja keväällä maa myös lämpenee nopeammin.

Istutussyvyyden lisäksi maaperän laadulla ja istutuspaikalla on suuri merkitys kasvin menestykselle. Aurinkoiselle paikalle on valittava auringossa viihtyviä kasveja ja varjoon siinä selviytyviä kasveja.

”Kun on valittu oikea kasvi oikeaan paikkaan, lopullinen menestyminen ratkaistaan kasvupaikan mullan ominaisuuksilla. Mullan tehtävä on pitää kasvi pystyssä ja varastoida kasvin käyttöön sekä vettä että ravinteita”, Kerttula kertoo.

Koska monivuotiset kasvit kasvavat samalla paikalla jopa kymmeniä vuosia, mullan laadussa ja määrässä ei kannata tinkiä. Pensaat tarvitsevat noin 50 sentin ja hedelmäpuut jopa 80 sentin kerroksen ravinteikasta multaa. Kukkapenkissä multakerroksen paksuuden tulisi olla 30–40 senttiä.