Näitä ruokia en edes yritä tehdä itse kotona

On ruokalajeja, joita syön mielelläni, mutta joita en oikein halua tehdä omassa keittiössäni.

Yksi esimerkki on laadukas pihvi. Sen kypsentäminen saattaisi vielä sujua. Siinä vaiheessa, kun kaikki ovat pöydässä ja taitamattomimpia on autettu leikkaamaan lihasta suupaloja, oma annokseni on kuitenkin joko jäähtynyt tai kuivahtanut.

Ilman ravintolan oikea-aikaisesti toimivaa palvelua hieno raaka-aine tuntuu menevän vähintään puoliksi hukkaan. Ihmeellisen hyviä kastikkeitakin osaavat ravintoloissa loihtia, ei ole pelkkää lientä eikä klimppiä, vaan juuri sopivan sakeaa. Nostan hattua ja jätän sisäfileet höysteineen suosiolla oikeille kokeille.

Kotioloissa jauheliha yleensä uppoaa muutenkin kokolihaa paremmin. Lihapullat tai jauhelihakastike eivät aiheuta nurinaa hampaanväleihin juuttuvista säikeistä.

Toinen ilmiselvä tapaus, jossa kallistun ravintolaruokailun puolelle, on kaikki aasialainen ruoka. Siihen pitäisi kotikokkina perehtyä kunnolla tai ei ollenkaan. Kertakokeilusta jäisi vain avattuja purnukoita outoja aineksia, joille olisi hankalaa keksiä toista kertaa käyttöä.

Tai sitten jämät pitäisi pakottaa luovasti uuteen käyttöön. Sitruunaruohoa kesäkeittoon? Perunamuusia ja currytahnaa? Seesamiöljyt pannukakkutaikinaan?

Kun avauduin osaamattomuudestani thaimaalaisessa ravintolassa, tarjoilija totesi lohdullisesti: ei se haittaa, ei moni thaimaalainenkaan osaa.

Viime aikoina on uutisoitu, että monilla ravintoloilla tekee taloudellisesti tiukkaa, koska ihmiset ovat vähentäneet kulutustaan. Voisikohan uudesta vuodesta tulla alalle entistä parempi uuden mainoskampanjan avulla? ”Syö meillä, et kuitenkaan osaa tehdä tätä itse!”