Rapujen maailmassa sakset ovat koirailla miehisyyden mitta. Kuva: Kari Salonen
Ravuilla tarkka arvojärjestys – ylimpänä olevalla on oikeus mennä ensimmäisenä mertaan
Saksien koolla on väliä rapujen maailmassa. Sapelin kalistelu riittää usein kertomaan, kuka on kunkku.Tilaajalle
Jokirapu on kahdesta ravusta se alkuperäinen, harvinaisempi ja arvokkaampi. Kuva: Jaana KankaanpääAina valta ei tuo onnea.
Tämä pätee erinomaisesti saksiniekkojen maailmassa erityisesti ravustusaikaan.
”Mertaan mennään arvojärjestyksessä, ja nokkimisjärjestyksen koirailla ratkaisee saksien koko”, sanoo rapuja uransa ajan tutkinut Japo Jussila, joka toimii vierailevana tutkijana Itä-Suomen yliopistossa Kuopiossa.
Nahistelu harvoin johtaa sen vakavampiin seurauksiin. Sakset tosin heiluvat villisti kuin kasakan sapeli.
”Katsellaan, että tuon kanssa minun ei kannata ruveta ottelemaan ja annetaan tilaa.”
Asema arvoasteikon yläpäässä antaa etuoikeuden paritella, joten mahtikoiraalla on ainakin mukavaa muisteltavaa mutustellessaan merrassa särjen kappaletta.
Lemmenleikeistä huumaantuneet koiraat eivät ole kohteissaan turhan valikoivia, ja Jussila on nähnyt rapujen parittelua myös saman sukupuolen kesken.
Rapu on kiehtova otus, jonka kasvutapa kuorenvaihtoineen on Jussilan mukaan lähes ”perverssi”. Varttuessaan tuo selkärangaton möntti kasvaa vanhaan haarniskaan liian isoksi, rikkoo sen ja ryömii ulos kasvatettuaan ensin uuden kuoren vanhan alle.
Se ottaa talteen vanhasta kuoresta kalkkia ja alkaa synnyttää nahan omaista kuorta vanhan alle. Sitten se ottaa vettä sisäänsä ja halkaisee vanhan kuoren selkäkilven ja pyrstön välistä.
Kun rapu ryömii haarniskastaan ulos, se on täysin puolustuskyvytön. Hyvät piilopaikat ovat totisesti kalliit.
”Siinä on selvittävä muutama päivä, etteivät lajitoverit ja kalat syö.”
Ainut puolustuskeino on irrottaa raaja, johon saalistaja on tarttunut. Sen rapu osaa ja tarvittaessa kasvattaa uuden tilalle. 300 miljoonaa vuotta ravut tuskin olisivat selvinneet tuntematta kipua, joten omaehtoinen amputaatio varmasti tuntuu luissa ja ytimissä.
90 prosenttia ravuista tulee syödyiksi ensimmäisen elinvuotensa aikana.
Aina eivät vippaskonstit auta. Hauki hotkaisee suurimmankin ravun kerralla, ja ahventen suihinkin ne mahtuvat yllättävän hyvin varsinkin poikasvaiheessa.
”Ahvenet suorastaan rakastavat ravun hyvältä haisevaa ja maistuvaa lihaa. Jossain paikoissa ahventen lihan on havaittu muuttuneen jopa punertavaksi rapujen syönnin vuoksi.”
Jussila toteaa, että luonto on tuhlaavainen. Ensimmäisen vuoden aikana noin 90 prosenttia ravuista joutuu muiden syömiksi.
Kiehuvassa vedessä rapu kuolee parissa-kolmessa sekunnissa. Kuva: Jaana KankaanpääAikuistuttuaan rapujen isoin verottaja on leväsienen aiheuttama rapurutto. Ihminenkin pyytää oman osansa: Suomessa muutama miljoona täplärapua ja noin 350 000 jokirapua ui viimeisen uintinsa kiehuvassa vedessä.
Kattilakellunnan jälkeen rapu irtoaa haarniskastaan viimeisen kerran riehakkaiden juomalaulujen säestämänä ja rapuveitsen avittamana – eikä kasvata enää uutta kuorta tilalle.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
