Ulkona vallitsee perisuomalaisen säkkipimeä maanantai-ilta, mutta Saarijärven kuntokeskuksen liikuntasalissa tunnelma on kuin toisesta maailmasta. Vastassa on iloisia, trooppisen värikkäisiin hameisiin pukeutuneita naisia, ja tilan täyttää kolikkovöiden helinä ja iloinen puheensorina.
Tämän ryhmän juuret ovat 1980-luvulla Suomen vallanneessa vatsatanssissa, jota nykyään kutsutaan usein itämaiseksi tanssiksi. Saarijärvellä tämä poppoo tunnetaankin vatsisryhmänä tai ehkä vielä useammin Ullan ryhmänä vetäjänsä Ulla Kiminkisen mukaan.
Ulla Kiminkinen on saanut kuulla sukulaisiltaan, että hän tanssi jo lapsena koko ajan, eikä meno vuosikymmenten aikana ole muuttunut. Nykyään hän on eläköitynyt erikoissairaanhoitaja, joka haluaa jakaa liikunnan riemua kaikille ikään, kuntoon ja kokoon katsomatta.
Tanssitunti toimii kuin särkylääke elämän vaikeuksissa, joita jokainen väistämättä kokee, Kiminkinen kuvailee.
”Kun saa tunnin ajan keskittyä oman kehon huoltoon, sen jälkeen on taas kevyempää.”
Tällä kertaa ryhmän harjoituksissa on mukana Ulla Kiminkisen lisäksi seitsemän tanssijaa, joiden iät alkavat numerolla 5–8. Sana ”ilo” toistuu usein, kun ryhmäläiset kertovat, mitä he tanssitunneista saavat.
”Tämä on ihan täyttä vastapainoa työlle, sillä liikkeeseen on pakko keskittyä, eikä voi ajatella muuta”, pohtii Tuija Ahonen.
Tästä syystä tanssi onkin hieman enemmän kuin vain liikuntaa. Esimerkiksi kuntosalitreenin tai juoksulenkin ohessa voi kuunnella vaikka podcastia kuulokkeista, mutta tanssiessa on pakko keskittyä senhetkiseen liikkeeseen. Tällainen keskittyminen maadoittaa kehoa ja mieltä keskellä nykyajan hektistä online-maailmaa.
Tanssin avulla pystyy myös kanavoimaan tunteitaan tavalla, johon ei tarvita sanoja. Yksinkertaisimmillaan ilmiön näkee katsomalla, miten festareilla bailataan villisti suosikkiartistin tahtiin ja miten monella on kyyneleet silmissä, kun häissä tanssitaan hidasta valssia.
Satulatuoli olisi kätevä, jotta voisin myös pyöriä.
On tanssi tietenkin kaiken muun ohella myös tehokasta liikuntaa. Vatsatanssi vahvistaa erityisesti selkärangan ympärillä olevia lihaksia, jotka tuppaavat muuten jäämään vähälle käytölle. Syy tähän on vatsatanssin liikkeissä, jotka ovat ylä- ja alavartalolle erilliset. Keskivartalon lihasten kaupanpäällisinä vahvistuvat jalkapohjien ja kämmenien lihakset.
Tanssimista ei haittaa edes sellainen pienimuotoinen hidaste kuin kipsattu jalka.
Talven liukkaus pääsi yllättämään Ulla Lintunen-Sääksniemen, mutta aika käy kotona koipea parannellessa pitkäksi. Tanssiminen onnistuu aivan hyvin tuolillakin, ja siinä vetreytyvät kyynärsauvakävelyn kiristämät kädet ja hartiat.
”Satulatuoli olisi kätevä, jotta voisin myös pyöriä”, Lintunen-Sääksniemi pohtii.
Tavallisesti tanssitunti sujuu siten, että ensin lämmitellään koko keho, harjoitellaan mahdollisesti uutta koreografiaa tai kerrataan vanhaa ja lopuksi venytellään huolellisesti vähintään 15 minuuttia.
Tanssi ei suinkaan ainoa syy, miksi nämä naiset saapuvat liikkumaan musiikin tahtiin vuodesta toiseen. Nopeasti käy selväksi, että ryhmä itsessään on vähintään yhtä tärkeä motivaattori kuin liikunnan saaminen.
Ryhmä tapaa muutenkin kuin vain näiden tanssituntien merkeissä, sillä heitä on nähty tanssimassa niin palvelutaloissa, kirkossa kuin erilaisten yhdistysten tapahtumissakin. Usein he ovat mukana myös, kun Ulla Kiminkisen puoliso, maalaislääkärinä tunnettu Tapani Kiminkinen kiertää puhumassa ympäri maata.
Onpa samainen ryhmä nähty muun muassa jumppaamassa ulkoilmassa –20 asteen kirpakassa säässä ja tekemässä asahi-harjoituksia Kiminkisten pihalla. Mikäs siinä ryhmän kanssa on venytellessä, kun kerran kaikilla on kivaa.
Korona-aikaan Ulla Kiminkinen piti tanssituntinsa livenä verkossa. Olisi hän voinut tehdä tunneista valmiit tallenteet ja kehottaa ryhmäläisiä katsomaan ne omalla ajallaan kotona, mutta silloin tanssista olisi jäänyt pois sen ydin, eli ryhmä. Ryhmän kanssa vaihdetaan paitsi tanssiin liittyviä ajatuksia, myös kuulumisia, iloja ja suruja.
Vaikka Ulla Kiminkinen ei halua tehdä itsestään numeroa, ryhmäläisten puheista käy nopeasti ilmi, että juuri Ulla on ryhmän lämminsydäminen keskushahmo. Hänen roolinsa on paljon muutakin kuin pelkkä tanssikoreografioiden kehittäminen ja tuntien vetäminen.
Ei ole sattumaa, että kaikilla tanssijoilla on hieman eriväriset asut. Jos katsoo tarkkaan, voi huomata, että vaikka asut ovat kaikki hieman erivärisiä, niiden värit sointuvat yhteen.
Jos katsoo vielä tarkemmin, näkee, miten kukin asu sointuu kantajansa ihoon ja hiuksiin. Siksi esimerkiksi siniset asut eivät ole mitä tahansa sinistä, vaan kullekin tanssijalle sopivasti vaikka turkoosin tai ultramariinin sävyä.
Yksikin pikkutyttö sanoi, että teillä on sikahienot mekot.
Asut vaihtuvat esitysten mukaan, sillä esimerkiksi jouluesityksen asut ovat sävyiltään jouluisia. Ulla Kiminkinen muuten neuloi ryhmän jouluesitykseen kaikille tanssijoille villasukat.
Pukuja on osteltu suomalaiskaupoista, tilattu netistä ja tuotu mukana ulkomaanmatkoilta. Niihin kuuluvat olennaisena osana kolikkovyöt, joiden pienet metallinpalat pitävät tanssijan liikkuessa helinää.
Värikkäät asut herättävät liikuntasalin ulkopuolella huomiota etenkin, jos tanssitunnin jälkeen tulee lähdettyä iloisenvärisessä hameessa markettiin. Ryhmäläiset ovat kuulleet asuistaan ikimuistoisia kommentteja.
”Yksikin pikkutyttö sanoi, että teillä on sikahienot mekot. Toinen huusi, että äiti kato, noi on oikeita prinsessoja”, Ulla Kiminkinen muistelee.
Alkaa olla loppuvenyttelyjen aika. Joogasta ammentavissa liikkeissä venytystä pidetään aina vähintään 10 sekuntia. Taustamusiikkia voisi kuvailla vaikka itseironiseksi.
”Apua, äiti venyy”, kuuluu kaiuttimista venyttelyn aikana.
