
Kaksi kesää ja sairastin kolme kertaa borrelioosin. Punkit eivät enää ole vain satunnainen riesa, vaan asia, joka on pakko ottaa huomioon joka kerta, kun lähtee pihalle sortsit jalassa tai kulkee paljain varpain nurmikolla.
Punkkisyyni on jo aikaa sitten tullut tavaksi, mutta vielä parempi on, jos punkit saa häädettyä ennen kuin ne ehtivät löytää mieluisan paikan pureutua ihoon.
Usein torjuntakeinoksi suositellaan teippiharjaa, mutta oma kokemukseni on, että se toimii paremmin vaatteiden puhdistamiseen kuin paljaalle iholle. Teippipinta täyttyy nopeasti, rullaa saa olla jatkuvasti repimässä esiin, eikä homma muutenkaan tunnu kovin käytännölliseltä keskellä tavallista kesäpäivää.
Ratkaisu löytyi sattumalta autotallista.
Vanha auton lumiharja oli jäänyt nurkkaan lojumaan sen jälkeen, kun se oli kulunut liian huonoksi varsinaiseen käyttöönsä. Harjakset olivat taipuneet vähän joka suuntaan, mutta juuri siksi ne osoittautuivat täydellisiksi punkkien poistamiseen.
Harja on tarpeeksi jäykkä, jotta sillä saa kevyesti pyyhkäistyä punkit pois sääristä ja nilkoista ennen kuin ne ehtivät löytää sopivan paikan ihosta.
Nykyään pyyhkäisen jalat lumiharjalla joka kerta, kun tulen sisälle. Siinä menee vain muutama sekunti. Vähitellen tavasta on tullut yhtä automaattinen kuin kenkien riisumisesta eteisessä.
Punkkisota ei tietenkään pelkästään tällä ratkea. Punkkien määrä tuntuu vain kasvavan vuosi vuodelta. Lisäksi punkit ovat yllättävän nopeita kiipeämään jalasta ylöspäin.
Siksi vanha lumiharja odottaa nykyään kuistilla valmiina toimintaan. Pari muutakin harjaa on sijoitettu strategisesti tärkeisiin solmukohtiin tontilla.
Lopuksi tekee vielä mieli lähettää myöhäinen kiitos Auto Bernerille liikelahjasta, jonka joku sai ehkä viisitoista vuotta sitten uuden vaihtoauton kylkiäisenä. Harva mainoslahja pysyy näin pitkään aktiivikäytössä — vieläpä aivan toisenlaisessa tehtävässä kuin mihin se oli alun perin tarkoitettu.