Mittasin, kuinka nopeasti punkki kulkee ihollani – se löysi reitin kohteelle yllättävän nopeasti

Jotta vastustajaa vastaan pystyy taistelemaan, se pitää tuntea. Siksi tarkkailin isoa punkkia, joka vaelsi määrätietoisesti ylöspäin säärtäni pitkin.

Tilanne ei syntynyt vahingossa. Olin varustautunut etukäteen mittanauhalla ja sekuntikellolla. Kontakti viholliseen syntyi silti yllättävän nopeasti: siihen riitti noin kymmenen minuutin kävely aamukasteisessa puutarhassa.

Nilkan kohdalta matkaan tarttunut punkki oli aikuinen ja selvästi kokenut verenimijä. Se käveli ensin hetken ylös ja alas säärtä pitkin, ikään kuin etsien sopivaa reittiä, mutta valitsi sitten suunnan vakaasti ylöspäin.

Minä mittasin.

Punkki eteni säärtä pitkin 16 senttiä minuutissa. Käytännössä se tarkoittaa, että punkki pääsee nilkasta shortsien lahkeen suojaan alle viidessä minuutissa.

Punkin pitää kiivetä noin 50 senttiä päästäkseen lahkeen alle suojaan. 

Tässä vaiheessa olin saanut selville haluamani tiedon. Tuhosin vihollisen nopeasti, totaalisesti ja sääliä tuntematta.

Pölyn laskeuduttua taistelutantereella jäljellä olin vain minä. Taktisesti asetelma oli ollut alusta asti selvä: olen ehkä 600 kertaa punkkia pidempi ja painan kymmeniä miljoonia kertoja enemmän.

Silti kannan mukanani ainakin kolmen borrelioosin merkkejä aiemmista hävityistä taisteluista. Voi niitä olla enemmänkin, sillä borrelioosin tunnetuin oire, rengasmainen ihottuma, muistuttaa joskus yllättävän paljon tavallista mustelmaa.

Siksi punkkia ei kannata aliarvioida.

Se liikkuu nopeasti, löytää piilopaikat tehokkaasti ja ehtii iholle paljon nopeammin kuin useimmat luulevat.

Kokemuksesta tiedän myös, mihin se lopulta pyrkii.

Todella ohuelle ja pehmeälle iholle.

Sekin on tullut koettua.