
Kuuluisuuksien elämäntarinoita hyödyntävät historialliset romaanit voivat olla nautittavia, jos tekijä pystyy loihtimaan kuvaamansa aikakauden aistittavaksi. Lukukokemuksen jälkeen kohteen elämäntyötä katsoo kuin aikalaisen silmin.
Aiemmin erityisesti rikoskirjailijana tunnettu Milla Ollikainen (s. 1974) on ottanut romaaninsa Mathilda aiheeksi arkkitehti Eliel Saarisen puolisot. Myöhempi vaimo, kuvanveistäjä Loja löytyy hakuteoksista, mutta lyhyehköä lapsetonta liittoa Mathildan kanssa ei niissä mainita.
Eliel Saarisen (1873–1950) ura lähti kansainväliseen nousuun Pariisin vuoden 1900 maailmannäyttelystä, jonka Suomen paviljongin hän suunnitteli kahden kollegansa kanssa. Pian rakentui oma asuinrakennus ja taiteilija-ateljee Hvitträsk Kirkkonummelle.
Ennen Yhdysvaltoihin muuttoa 1923 valmistuivat muun muassa Helsingin päärautatieasema ja Kansallismuseo sekä Lahden ja Joensuun kaupungintalot. Romaanin tapahtumat sijoittuvat enimmäkseen vuosisadan alkuun, jolloin Hvitträskissä asuivat yhtä aikaa kummatkin vaimot.
Oli käynyt niin, että Elielin yhtiökumppani Herman Gesellius rakastui Mathildaan. Vastavuoroisesti Herman esitteli Elielille sisarensa Lojan.
Vietettiin kahdet häät. Lojasta tuli Elielin lopullinen vaimo ja lasten äiti. Entisen vaimon Mathildan kohtalosta muodostui surullisempi.
Milla Ollikainen kulkee luontevasti Mathildan jäljillä tuon ajan Viipurissa ja Pariisissa. Hvitträskissä järjestetään työn lomassa riehakkaita puutarhajuhlia. Vieraina käy kuuluisuuksia Maksim Gorkia myöten.
Hauraalla Mathildalla ei ole Lojan lahjakkuutta. Hän osaa käyttää viehätysvoimaansa, mutta sen varassa eläminen tulee vaikeaksi, kun elämä jakaa huonot kortit. Hänet Ollikainen on ottanut romaanin minäkertojaksi.
Romaanin rakenne on selkeä ja kieli kaunista, aikakauteen sopivaa. Historialliset faktat ovat loimilankoja, joihin Ollikainen kutoo eloisan kankaan.