Testasin usean kuukauden ajan robotti-imuria – jäikö luottoimurini pysyvästi kaappiin?

Robotti-imuri on ajatuksen tasolla erinomainen laite. Ei tarvitse kuin painaa nappia tai asettaa aikataulu, ja laite imuroi lattiapinnat vaivattomasti. Mutta onko asia näin yksinkertainen?

Testasin, miten markkinoita valtaava Roborockin Saros 10 -robotti-imuri suoriutui pienehkön asunnon imuroinnista.

Kodissamme on useita esteitä robotti-imurille. Sisustukseen kuuluu esimerkiksi pyöreä ruokailupöytä, sohvapöytä, jakkaroita, tv-taso, senkki sekä iso villamatto.

Parhaaksi ratkaisuksi imurointiin on osoittautunut näppärä varsi-imuri, jolla lattiat saa puhtaiksi muutamassa minuutissa. Testasin, miten robotti-imuri pärjäisi nykyiselle varsi-imurilleni.

Saros 10:ssä on esteentunnistus, nouseva alusta mattoja ja kynnyksiä varten, sivuharja reunojen ja kulmien puhdistusta varten sekä moppausominaisuus. Käyttöönotto sekä ohjelmointi tapahtuu mobiilisovelluksella.

Robotti-imurin käyttöönotto oli todella helppoa. Monta minuuttia ei kulunut, ennen kuin imuri lähti ensimatkalleen.

Ensimmäisellä kerralla imuri kartoittaa ympäristöään ja piirtää sovellukseen karttaa asunnosta tai tilasta. Nämä tilat imuri tunnistaa jo itse esimerkiksi olohuoneeksi tai keittiöksi. Tiloja voi itse myös lisätä tai muokata ja asettaa alueita, joille ei halua robotti-imurin menevän. Tämä on hyvä ja toimiva ominaisuus.

Robotin piirtämältä kartalta näkyy, miten pyöreä ruokailupöytä tuoleineen tuotti sille melkoisia haasteita. Kuva: Janiko Kemppi

Tunnistuksessa Saros 10 pärjäsi ihan kohtuullisesti. Peilikaapit vaikeuttivat tunnistamista, koska ne peilasivat skannerin säteitä. Joitakin huonekaluja imuri tunnisti automaattisesti, mutta toisia piti lisätä sovelluksessa.

Tärkeimpiä kysymyksiä ovat, miten imuri osaa kiertää esteitä ja miten se puhdistaa lattiapinnat. Testin perusteella tässä olisi paljonkin parantamista.

Imurilla menee pitkä aika imuroida esimerkiksi tuolin tai pöydänjalkojen ympäristöä. Jos tuolin jalkojen väli on liian kapea robotille, yhden tuolin ympäristön käsittelyyn menee useita minuutteja.

Jos taas robotille olisi tarjolla esteetön tila, se osaa käsitellä alueen tasaisesti edestakaisin ajamalla. Tällöin imurointi tuntuu melko nopealtakin.

Normaalikodissa laitteella meni noin 20 neliön alueen imuroimiseen jopa yli puoli tuntia. Perinteisellä varsi-imurilla aikaa olisi mennyt enintään kymmenen minuuttia.

Robotti parkkeeraa itsensä latausasemaan, joka kerää samalla pölyt ja mopin lian. Kuva: Janiko Kemppi

Eniten aikaa imurilla kuluu esteiden välttelyyn sekä huonekalujen jalkojen kiertämiseen. Robotti-imuri sopii paremmin tiloihin, joissa huonekaluja ei ole paljon.

Toivomisen varaa oli myös työjäljessä. Eritoten matto osoittautui vaikeaksi. Matolle jäi pölyä, joka olisi perinteisellä imurilla lähtenyt. Lisäksi lattialle jäi pölypalloja, jotka eivät olleet imuriin päätyneet. Nämäkin pölyt olisi huomannut itse imuroidessa.

Yksi robotti-imurin heikkouksista on ääni. Itse imuääni ei ole erityisen kova, mutta laitteesta lähtee melkoinen kolina, kun se ylittää matonreunaa tai tönii tuolinjalkoja.

Robotti-imurissa on toki hyviäkin puolia. Sen avulla lattiat voi pitää jatkuvasti perussiisteinä. Myös moppaus osoittautui toimivaksi, joskin kovin pientä tilaa siivotessa sekin ominaisuus menee osittain hukkaan.

Omaa elämääni robotti-imuri ei helpottanut, mutta toisenlaiseen kotiin se voisi olla hyväkin ratkaisu.

Tarinan opetus taitaa olla, että joskus on vain itse tartuttava imuriin ja moppiin, vaikkei siivoamisesta tykkäisikään.