Tiesitkö? Teepussi on niin monimutkainen keksintö, että sitä kehiteltiin reilusti yli 100 vuoden ajan

Suomi on tunnetusti kahvinjuojien luvattu maa, mutta kyllä täällä teetäkin hörpitään. Teen tutuin olomuoto on pieni pussukka, jonka sisällä on gramma tai pari teenlehtiä ja jonka naru helpottaa pussin uittamista kuumassa vedessä.

Teetä on juotu vuosituhansien ajan, mutta kukahan keksi tällaisen kerta-annosteen, jonka avulla teen valmistaminen onnistuu ilman pannua ja siivilää? Vastauksia on useita, mutta teepussin juuret juontavat ainakin 1800-luvulle.

Vuonna 1836 raittiusaatetta edistäneen brittilehden Preston Temperance Advocaten sivuilla viitattiin teen helppoon valmistamiseen pussin avulla. Vuonna 1880 puolestaan yhdysvaltalainen Thomas Fitzgerald sai patentin kahvin ja teen valmistamiseen tarkoitettuun pitkävartiseen kangaspussiin.

Tulevina vuosikymmeninä teepussin ideaa jalostivat eteenpäin muutkin, mutta vuonna 1908 newyorkilainen teekauppias Thomas Sullivan lähetti mahdollisille uusille asiakkailleen teenäytteitä pienissä silkkipussukoissa. Asiakkaat eivät ymmärtäneet, että silkkipussit olivat itse asiassa teelehtien pakkaus, vaan hauduttivat teensä pusseissa.

Vuonna 1934 yhdysvaltalainen kemisti Fay H. Osborne haki patenttia kehittämälleen huokoiselle paperille, ja vuonna 1952 saksalainen keksijä Adolf Rambold puolestaan kehitti tätä paperia kaksikammioiseen teepussiin, joka mahdollisti teen paremman uuttumisen. Valtaosa nykyisistä pussiteepakkauksista sisältääkin tällaisia kaksikammioisia teepusseja.

Esimerkiksi Liptonin teepusseissa käyttämien teenlehtien määrä on pysynyt samana vuodesta 1952, sillä määrä on passeli yhden teekupposen valmistamiseen. Liptonin ansioiksi voidaan myös laskea teen valmistusohjeiden painaminen jokaiseen teepussiin erikseen.