Vetterlissä käytetty 10.4x38mmR mustaruutipatruuna, jota ei ole enää valmistettu vuosikymmeniin. Kuva: Suomen kansallismuseo / Historialliset kokoelmat
Japani osti suomalaisille kivääreitä vallankumousta varten – aseita on edelleen monessa kodissa
Japani ja Venäjän keisarikunta olivat sodassa vuonna 1905. Suomi kuului tuolloin Venäjään ja oli pieni osa suurvaltojen välisessä selkkauksessa.Tilaajalle
Vaasalaismies kertoo saaneensa Vetterli-kiväärin appiukoltaan tämän kuoltua. Tarkempaa aseen historiaa hän ei tiedä. Kuva: Jussi VehkalaPohjanmaalla useista kodeista löytyy perintökalleutena vanhoja mustaruutipyssyjä. Kyseessä olevat aseet ovat 1800-luvun jälkipuoliskolla Sveitsissä valmistettuja pulttilukkoisia Vetterli M 1869 -kiväärejä.
Netistä samaisia torrakoita löytää myös myynnistä pilvin pimein. Vetterlin voi omistaa tai ostaa kuka tahansa, sillä ampuma-aselain mukaan ennen vuotta 1890 valmistettu mustaruutiase ei tarvitse lupaa, mikäli sillä ei ammuta.
MT tutustui Vaasassa useampaan Vetterli-kivääriin. Aseiden omistajat eivät kuitenkaan halunneet tulla julkisuuteen asian tiimoilta.
Ase on pitkähkö ja hyvin painava, eikä kovin mukavan tuntuinen kantaa. Pulttilukko toimii samalla lailla kuin missä tahansa hirvi- tai lintukiväärissä. Erotuksena nykyisiin pulttilukkokivääreihin on, että patruunamakasiini kulkee piipun alla.
Patruunat tulevat makasiinin peräkkäin ja niitä mahtuu peräti kolmetoista. Jäljellä olevat kiväärit ovat luonnollisesti ruosteisia ja elämää nähneitä.
Suomalaisten keskuudessa aseesta käytetään nimitystä ”Grafton” tai ”Krauhton”. Nämä kiväärit sulkevat sisäänsä ainutlaatuisen palan suomalaista historiaa.
Pietarsaarelainen tietokirjailija Karl-Gustav Olin tuntee kiväärien tarinan paremmin kuin kukaan muu Suomessa. Hän on aikanaan tutkinut aihetta perinpohjaisesti ja kirjoittanut siitä myös kirjan.
”Kyseessä on todella jännittävä historiallinen tapahtumaketju, joka sattui vielä omalla synnyinseudullani Pietarsaaressa”, Olin hehkuttaa.
Grafton-kiväärissä on säädettävä takatähtäin ja puhdistuspuikko piipun alla. Aseen piippu on rihlattu, mutta nykystandardeilla kiväärin tarkkuus ei ole mairitteleva. Kuva: Jussi Vehkala”Sotaa käyvänä maana Japani halusi aiheuttaa sekasortoa vihollisensa sisäpolitiikkaan ja rahoitti hankkeen”
Tarina alkaa vuonna 1904, jolloin Suomessa elettiin niin sanottuja sortovuosia Venäjän keisarikunnan vallan alaisena. Suomen autonomiaa oli kavennettu ja maata yritettiin venäläistää.
Venäläistämistoimia vastustava aktivismi oli nousussa, ja 16. kesäkuuta kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov sai surmansa Suomen historian kenties tunnetuimmassa poliittisessa murhassa. Aktivistien keskuudessa kytivät suunnitelmat jopa vallankumouksesta.
Samaan aikaan Venäjä oli sodassa Japania vastaan.
Venäläisvastaisen aktivismin johtohahmoksi nousi kirjailija Konni Zilliacus, joka näki Venäjän ja Japanin konfliktissa mahdollisuuden.
Konni Zilliacus perusti toimintaa varten Suomen Aktiivisen Vastustuspuolueen vuonna 1904 sekä Voimaliiton vuonna 1906. Kuva: Herm. Hamnqvist, 1910 / Museovirasto / historian kuvakokoelma”Zilliacus oli asunut Japanissa ja puhui myös japania”, Olin kertoo.
Zilliacus alkoi pitää yhteyttä Japanin Tukholman-lähetystön sotilasasiamieheen, eversti Motojirō Akashiihin.
Yhteistyössä miehet alkoivat laatia suunnitelmaa aseiden tuomisesta Suomeen vuonna 1905. Aseiden oli tarkoitus tulla aktivisteille vallankumouksen toteuttamiseen.
”Sotaa käyvänä maana Japani halusi aiheuttaa sekasortoa vihollisensa sisäpolitiikkaan ja rahoitti hankkeen”, Olin selittää.
Eversti Akashi osti asekuljetusta varten Lontoosta vanhan höyryrahtilaivan nimeltään John Grafton. Sveitsistä ostettiin armeijan käytöstä pois jääneitä Vetterli-kivääreitä 15 560 kappaletta sekä 2,5 miljoonaa patruunaa niihin.
Lisäksi aselastiin hankittiin myös 2 500 revolveria Englannista ja 3 000 tonnia dynamiittia.
John Grafton oli Englannin Newcastlessa vuonna 1883 valmistettu hyörykoneella varustettu rahtilaiva. Pituutta laivalla oli noin 50 metriä. Kuva: Wikimedia commons”Ideana oli, että puolet aseista tulisi suomalaisille ja puolet menisivät Pietariin Venäjän sosialistivallankumouksellisille”, Olin kertoo.
Venäjän keisarikunnan salainen poliisi Ohrana sai kuitenkin vihiä hankkeesta, ja Pietarin kuljetuksesta jouduttiin luopumaan. Koko aselasti suunniteltiin nyt vietävän Pohjanmaan rannikolle.
”Miehistö oli käyttänyt aika paljon alkoholia, se oli varmasti yksi selittävä syy”
4. päivä syyskuuta 1905 John Grafton saapui Kemin saaristoon, jossa ensimmäinen erä aseita purettiin. Matka jatkui etelään pitkin Pohjanmaan rannikkoa ja pieni erä jätettiin Kokkolan edustalle.
Tässä vaiheessa suunnitelmat olivat muuttuneet niin, että aseita purettaisiin vielä muutamassa erässä etelämpänä Pohjanmaan rannikkoa ja loput vietäisiin Ahvenanmaalle.
6. päivä syyskuuta höyrylaiva kulki Pietarsaaren edustalla, jossa operaatio otti kirjaimellisesti suuren kolauksen. Grafton ajautui karille.
”Miehistö oli käyttänyt aika paljon alkoholia, se oli varmasti yksi selittävä syy, miksi vahinko pääsi tapahtumaan. Lisäksi mukana ei ollut paikkakuntalaisia, jotka olisivat tunteneet vedet.”
Oli vain ajan kysymys, koska venäläiset huomaisivat hylyn luona tapahtuvan aserallin.
Krapulainen miehistö alkoi kiireesti kuljettaa aseita pelastusveneillä maihin. Paikalliset aktivistit olivat vastaanottamassa kuljetuksia.
Kahden päivän päästä pietarsaarelaiset tullimiehet näkivät haaksirikon ja tulivat tarkistamaan tilannetta
”Graftonin päällikkö otti tullimiehet vangiksi. Tullimiesten kanssa sovittiin, että he saavat pitää henkensä, mikäli eivät hiisku kenellekään näkemästään”, Olin kuvaa tilannetta.
Aselastausta Graftonilta. Kuva: Wikimedia commonsOli vain ajan kysymys, koska venäläiset huomaisivat hylyn luona tapahtuvan aserallin. Jotta aselasti ei päätyisi venäläisille, karille ajanut laiva päätettiin räjäyttää.
Paikallisten avulla aseita saatiin kuitenkin kuljetettua vielä kahden päivän ajan rantaan. Laivan miehistö kuljetettiin Ruotsiin piiloon Venäjän viranomaisia.
Venäläiset saapuivat lopulta räjähtäneelle hylylle, jossa oli nyt täysin hiljaista. Keisarikunnan sukeltajat nostivat hylystä vielä tuhansia kiväärejä.
Graftonin tapauksella oli valtava psykologinen vaikutus Venäjän johdolle.
Vallankumousta ei Grafton-kivääreillä lopulta tehty, ja japanilaiset olivat raivoissaan pieleen menneestä operaatiosta.
”Rahaa oli laitettu hankkeeseen, eikä se tuottanut tulosta. Lisäksi eversti Akashi ei ymmärtänyt, miksi suomalaiset eivät tappaneet tullimiehiä, jotka olivat kuitenkin vihollisia”, Olin kertoo.
Tarkkaa tietoa ei ole siitä, kuinka paljon aseita saatiin maihin.
”Aktivistit kätkivät aseita salaisiin piilopaikkoihin ja niitä säilytettiin myös ihan kotona.”
Venäläiset tekivät ratsioita Pohjanmaalla epäiltyjen kodeissa, mutta aseita ei löydetty. Venäläisten hylyltä haltuun saamia aseita kulkeutui lopulta myös paljon paikallisille.
”Venäläiset viranomaiset olivat niin korruptoituneita, että suomalaiset saivat ostaa itselleen Grafton-kiväärin pirtupullolla.”
Graftonin tapauksella oli valtava psykologinen vaikutus Venäjän johdolle.
Venäläiset sukeltamassa aseita Graftonin hylylta. Kuva: Pietarsaaren Kaupunginmuseo”Pelättiin, että suomalaiset olivat hampaita myöten aseistautuneet ja valmiina vallankumoukseen. Aseita oli kuitenkin paljon vähemmän, mitä venäläiset kuvittelivat.”
Olinin mukaan tämä oli yksi selittävä tekijä, miksi Venäjä vältti väkivallan käyttämistä vuoden 1905 suurlakon tukahduttamisessa.
Grafton-kiväärejä tiedetysti käytettiin sisällissodan alkuvaiheessa valkoisten puolella paremman puutteessa.
Kälviäläisiä miehiä hirvijahdissa Ullavalla Grafton-kiväärit kourissa vuonna 1906. Kuva: Suomen MetsästysmuseoMuutoin Graftoneista tuli varsin kansaomainen pyssy. Suomen metsästysmuseon intendentti Perttu Matero kertoo, että Grafton-kiväärejä käytettiin yleisesti myös metsästykseen.
”Vuosisadan alkupuolella aseet olivat vähissä ja kaikki kättä pidempi kelpasi. Grafton-kiväärejä on dokumentoitu käytettävän esimerkiksi hirvijahdissa.”
Olin kertoo myös, että Graftonilta tulleet aseet ovat olleet ahkerassa siviilikäytössä.
”Ihmiset ovat Pohjanmaalla kertoneet, että Grafton-revolvereita käytettiin muun muassa sikojen teurastuksessa”
Graftonin hylky sukeltajan kuvaamana vuonna 2020. Kuva: Jouni Mustonen / Meriarkeologian kuvakokelma / MuseovirastoAseita kuljettaneen laivan hylky makaa edelleen Pietarsaaren edustalla ja on sukeltajien suuressa suosiossa.
Laivalta tulleet kiväärit ovat nekin edelleen kansan käsissä, joskin enää vain muistoesineinä.
Graftonin tarina elää.
Klo 11. 24.6.2024 toiseen kappaleeseen tehty korjaus. Ampuma-aselain mukaan ennen vuotta 1890 valmistettu mustaruutiase ei tarvitse lupaa, eikä ennen vuotta 1895 valmistettu, kuten jutussa alunperin luki.
- Osaston luetuimmat
