Tällä harrastajakunnalla on Suomessa sarjatuliaseita ja jopa kranaatinheittimiä — ”Suurin osa ihmisistä ei tiedä”

Jenny Puska on keräillyt aseita kohta kymmenisen vuotta. Innostus harrastusta kohtaan on ollut niin kovaa, että siitä on tullut myös sivutoiminen elinkeino ja hänellä on tätä nykyä asekauppiaan luvat.

Puska ostaa vanhoja aseita kuolinpesiltä ja huutokaupoista. Kirsikat kakun päältä hän säilyttää omaan kokoelmaansa.

Aseet ovat aina kiinnostaneet Puskaa. Alkujaan hän tutustui niihin metsästysharrastuksen kautta. Sittemmin kiinnostus lähihistoriaan ja omien isovanhempien kokemat sodat saivat vanhat aseet näyttäytymään uudessa historiallisessa valossa, joka antoi sysäyksensä keräilylle.

Puskan henkilökohtainen kokoelma keskittyykin aseisiin, jotka ovat olleet Puolustusvoimien ja Suojeluskuntajärjestön käytössä vuoteen 1945 asti.

Kuvassa Mauser C96 eli tuttavammin ”ukkomauseri”. Asetta kantoivat sodissa erityisesti upseerit. Kuva: Johannes Tervo

”Asekeräilijänä parasta on jatkuva uuden oppimisen ilo ja tieto siitä, että tekee merkittävää työtä historian taltioimiseksi”, Puska kertoo.

”Innostus ja mielenkiinto vain kasvaa, mitä enemmän aseisiin perehtyy. On jännittävää, kun ei koskaan tiedä minkälainen harvinaisuus tulee vastaan. Se on vähän sellaista aarteenmetsästystäkin.”

Keräilyssä ei ole välttämättä kyse vain sodanaikaisten ”prutkujen” haalimisesta, kuten usein luullaan.

”Kokoelmia on niin monta kuin on keräilijöitäkin. Keräily voi kohdistua hyvin moderneihinkin aseisiin.”

Pystykorva-kivääri on saanut nimensä etutähtäimiensä ”korvista”. Kuva: Johannes Tervo

Aseet eivät ole keräilijöille vain aseita. Kyse on enemmänkin historiallisista reliikeistä ja yksilöistä, jotka pitävät sisällään paljon tietoa.

Erityinen mielenkiinnon kohde ovat aseiden leimat eli sarjanumerot, vuosiluvut ja muut mahdolliset merkinnät.

Keräilijöille on usein tärkeää, että aseet ovat numerotarkkoja. Tämä tarkoittaa sitä, että aseen eri osissa on oltava sama sarjanumero, joka kertoo aseen olevan täysin alkuperäinen, eikä siihen ole vaihdettu uusia osia.

Sotilaskiväärin tukkiin pidetty tukkimiehen kirjanpitoa. Kuva: Johannes Tervo

Puska esittelee numerotarkkaa m/28-30 kivääriä, jota kutsutaan myös pystykorvaksi. Samaista mallia käytti myös Simo Häyhä.

Aseen raudoissa on leimattuna ”SKY” ja ”SA”. Nämä tarkoittavat, että ase on ollut alkujaan suojeluskunnan käytössä ja myöhemmin armeijalla.

Samaisen aseen puuperään on kaiverrettu tukkimiehen kirjanpitoa, jonka tarkoitusta voi vain spekuloida.

Armeija piti kirjaa sotilaille annettavista kivääreistä. Puskan mukaan kiväärin käyttäjä voidaan jopa jäljittää armeijan arkistoista sarjanumeron avulla.

Käsillään olevan kiväärin käyttäjästä hänellä ei ole tietoa.

Suomalaisten sotilaskiväärien leimoista näkee, että piipuilla on ollut useita eri valmistajia. Kuva: Johannes Tervo

Asekeräily on lainsäädännön puolesta kenties haastavin harrastus, mitä Suomesta löytyy.

Hyväksyntää keräilijäksi haetaan Poliisihallitukselta. Pelkkä kiinnostus pyssyjä kohtaan ei riitä, vaan hakijan on tehtävä keräilysuunnitelma ja selitettävä, mitä tulee keräämään ja miksi.

Vaikka laki ei erikseen vaadi keräilijältä aiempaa aseiden omistusta, käytännössä kaikilla asekeräilijöillä on ollut aseita entuudestaan metsästyksen tai ampumaurheilun parista.

Aseiden turvalliseen säilyttämiseen tulee myös satsata. Poliisi käy tarkastamassa paikan päällä säilytystilat ennen hyväksynnän saamista asekeräilijäksi.

Asehuoneissa on turvatoimia kaltereista valvontakameroihin.

Tarkan sääntelyn ymmärtää. Asekeräilijät ovat ainoita siviilihenkilöitä, jotka voivat saada hallussapitolupia erilaisiin sarjatuliaseisiin, kranaatinheittimiin tai jopa tykkeihin.

”Suurin osa ihmisistä ei tiedä, että myös siviileillä voi olla sarjatuliaseita. Asia on ollut vähän sellainen tabu, mistä ei ole puhuttu”, Puska sanoo.

Jos tarpeeksi vanhat aseet kiinnostavat, keräilyn voi aloittaa ilman lupia.

Ampuma-aselainsäädännön mukaan ennen vuotta 1890 valmistetut mustaruutiaseet eivät tarvitse hallussapitolupaa. Jos tällaisen aseen ostaa ja mielii ampua sillä, lupa on kuitenkin silloin aseelle haettava.

Asekeräilyn ei tarvitse kohdistua vain ikivanhoihin tussareihin. Kuvassa James Bondinkin käyttämä Walther PPK. Kuva: Johannes Tervo

Puska kertoo, että keräilijöillä on Suomessa tiivis yhteisö. Se järjestää erilaisia tapahtumia, näytöksiä ja myös ampumakilpailuja.

”Asekeräilijän kokoelma ei suinkaan ole vain museo, vaan asekeräilyyn kuuluu olennaisesti aseiden tekniikan tuntemus. Aseet ovat teknisiä laitteita, jotka on tehty ampumistarkoitukseen, joten niillä kuuluu myös ampua.”