Perheen yhteinen ruokahetki kannattaa monesta syystä – aikuisten ruoka-asenteet valuvat jo pienille lapsille

Kun perhe kokoontuu syömään yhdessä, pöydässä tapahtuu paljon muutakin kuin vatsalaukkujen täyttymistä ja verensokerien kohenemista. Ruokapöydässä jälkikasvu voi parhaimmillaan saada roppakaupalla eväitä elämän eri osa-alueille.

Aiheesta kertovat Tampereen ammattikorkeakoulun suuhygienistikoulutuksen lehtorit Sara Sternberg ja Anu Bjuström.

Bjuström huomauttaa, että lapsen ravitsemukselliset tavat luodaan ensimmäisinä vuosina. Tuolloin kehittyvät paitsi makumieltymykset, myös suhtautuminen ruokaan.

”Vanhemmat ja muut lapsen elämässä mukana olevat aikuiset siis toimivat roolimalleina, vaikka eivät sitä varsinaisesti ajattelisikaan.”

Ruoka ei saa toimia palkintona tai rankaisemisen keinona, Sternberg ja Bjuström muistuttavat. Jos lapsi siis vaikka tekee sovitun asian, makea herkku ei ole sopiva palkinto, vaan mieluummin voi vaikka taputtaa ja heittää ylävitoset.

Makeiden ja suolaisten herkkujen täyskielto tuppaa myös olemaan tuhoon tuomittu idea.

”Kielletty vasta alkaakin kiinnostaa, joten mieluummin syödään vaikka silloin tällöin koko perheen voimin jälkiruuaksi jäätelöä kuin yritetään kieltää makea kokonaan”, Bjuström vinkkaa.

Aikuisen tavat, asenteet, inhot ja pelot siirtyvät herkästi lapselle, olipa kyse ruokailutottumuksista tai vaikka hammaslääkäripelosta.

Bjuströmin mukaan aikuisen kannattaakin olla tarkkana, ettei esimerkiksi korvaa aterioita keksien mussuttamisella tai puhu vähättelevästi kasviksista.

Suomalaisperheiden ruokailutottumuksissa ja ateriarytmissä on parantamisen varaa. Esimerkiksi Turun yliopiston vuonna 2021 julkaistusta tutkimuksesta selviää, että vain yksi prosentti 2–6-vuotiaista lapsista syö kasviksia, marjoja ja hedelmiä ravitsemussuositusten mukaisesti, eli viisi annosta päivässä.

Samassa tutkimuksessa selvisi, että vain 14 prosentilla suomalaisista leikki-ikäisistä ruokavalion ravitsemuksellinen laatu on hyvä.

Tutkimuksen mukaan ravitsemuksellisesti laadukkaampi ruokavalio oli yleisempää nuorimmilla tutkituilla lapsilla, eli kaksivuotiailla, sekä niillä lapsilla, joiden vanhemmat olivat korkeasti koulutettuja.

Lisäksi hyvä ruokavalion laatu oli todennäköisintä lapsilla, joiden vanhemmat kokivat itse noudattavansa ravitsemuksellisesti laadukasta ruokavaliota.

Kouluterveyskyselyistä ilmenee vuosi vuodelta hälyttävämpiä määriä lapsia ja nuoria, joilta jää aamiainen ja useilta myös koululounas väliin useina päivinä viikossa.

Sternbergin mukaan tätä kehitystä olisi mahdollista kitkeä näyttämällä mallia yhdessä syömisestä.

Yhdessä ruokailu opettaa ateriarytmiä ja toimii ruokaan liittyvänä asennekasvatuksena. Kuvituskuva. Kuva: Sanne Katainen

Sternberg huomauttaa, että vaikka perheenjäsenillä kuinka olisi omat menonsa ja aikataulunsa, edes muutamaan viikonpäivään kannattaisi yrittää ujuttaa ruokakunnan yhteinen ateria.

Jos yhteinen päivällinen ei onnistu, yhteinen ateria voi aivan hyvin olla vaikka yhteinen aamupala saman puurokattilan äärellä tai yhteinen voileipä- ja hedelmähetki ennen harrastuksiin rientämistä.

Bjuström on työssään osallistunut työpajoihin, joissa 9.-luokkalaiset, eli noin 16-vuotiaat teinit, pääsevät kertomaan ruokaan ja ruokailuihin liittyvistä toiveistaan.

Ehkä hieman yllättäen nuoret toivovat päiviinsä enemmän yhteisiä ruokailuhetkiä perheen kanssa, sillä ruokailun lomassa he saavat kokemuksen nähdyksi ja kuulluksi tulemisesta.

Yhdessä syöminen on yksi helppo tapa pitää kiinni ateriarytmistä, ja ateriarytmi puolestaan ehkäisee napostelua. Napostelulla tarkoitetaan varsinaisten aterioiden väliin jäävää syömistä ja muun kuin veden juomista.

Jatkuvalla napostelulla on vaikutuksensa paitsi suunterveyteen, myös muuhun terveyteen. Napostelu vie nälkää varsinaisilta aterioilta ja ylläpitää jatkuvaa happohyökkäystä suussa.

Jos yksilön tai koko perheen ruokailuissa on haasteita, Sternberg muistuttaa, että apua on saatavilla eri alojen ammattilaisilta.

”Suunterveyden ammattilainenkin voi ohjata ravitsemusterapiaa kohti.”