Kihniön yhtenäiskoulun lukujärjestyksessä alkaa vähitellen lukea ”nälkä”. Kysytäänpä oppilailta, mitä tänään on ruokana.
”Tortilloja. Tänään on toiveruokapäivä”, kertoo Mariia Yli-Lankoski.
Tämä koulurakennus sisältää kunnan tulevat toivot eskari-ikäisistä ysiluokkalaisiin, ja yhteensä yhtenäiskoululla on noin 160 oppilasta. 6–16-vuotiaiden muonitus samoissa tiloissa sujuu hyvässä järjestyksessä, eivätkä pikkuiset jää teinien jalkoihin.
Eri-ikäisillä kouluruokailijoilla on omanlaisensa haasteet tortillojen kanssa.
”Saako ottaa saman tien kaksi?”, kysyy yläkoululainen.
”Mä en haluu noita juttuja”, ilmoittaa esikoululainen ja osoittaa tortillalettuja. Pienen neuvottelun jälkeen täytteet kuitenkin pinotaan letun päälle, eikä suoraan lautaselle.
Tortillantäytteeksi on koulun keittiössä paistettu ja maustettu jauhelihaa ja pilkottu kurkkua, tomaattia, ananasta ja sipulia. Kokonaisuuden voi kruunata juustoraasteella ja jalapenolla. Kaikki kasvikset pieniä kirsikkatomaatteja myöten pilkotaan tässä keittiössä itse, kertoo keittiöapulainen, osa-aikainen emäntä Anu Rantala.
”Pussista kaadetut kasvikset ovat kalliita, eivätkä maistu samalta kuin itse pilkotut.”
Kasvikset ja hedelmät maistuvat kihniöläisille koululaisille hyvin. Koululaisten uudeksi suosikiksi ovat muodostuneet herneenversot, jotka ovat hyvänmakuisia ja hauskannäköisiä luikeroita.
Yksi osa koulun ruokakasvatusta on kannustaa maistamaan itselle uusia ruokia, Anu Rantala kuvailee. Tämän vuoksi koululla on välillä tarjolla myös erikoisia makupaloja, kuten viime talvena ananaskirsikoita, jotka ovat tomaatin trooppisia sukulaisia.
”Pussista kaadetut kasvikset ovat kalliita, eivätkä maistu samalta kuin itse pilkotut.”
Tässä koulussa ei valiteta kumiperunoista, sillä valtakunnallisessa kouluterveyskyselyssä Kihniön koululaiset antoivat kouluruualleen huippuarvosanat. Lisäksi käytännössä kaikki koululaiset syövät Kihniössä koululounaan päivittäin, kertoo rehtori Tarja Männikkö-Tarsia.
Kouluterveyskyselyyn vastaavat 4.–5.-luokkalaiset sekä 8.–9.-luokkalaiset, mutta kyselyn tuloksia ei julkaista, jos vastaajamäärä on alle 30. Näin on tilanne Kihniössä.
Männikkö-Tarsia lisää, että jos lapsiperhe harkitsee maaseutupaikkakunnalle muuttamista, lasten kouluasiat ovat yleensä prioriteettilistan kärjessä. Kouluruoka on kaikkea muuta kuin yhdentekevä osa koulupäivää, sillä sen voimin pitäisi jaksaa pitkälle iltapäivään.
”Kyllä minä ainakin annan aplodit keittiöön, koska meillä kouluruoka maistuu”, rehtori sanoo.
Tyytyväisyys kouluruokaan ei synny itsestään, vaan sen eteen on nähty tässä keittiössä vaivaa. Emäntä Maarit Rantala kehuu, että Kihniössä ei hengitetä niskaan, vaan annetaan ruoka-alan ammattilaisten päättää ruokaan liittyvistä asioista.
Keittiössä hääräävien Maaritin ja Anun sama sukunimi selittyy sillä, että kyseessä ovat anoppi ja miniä.
Aina välillä kouluruoka nousee otsikoihin siksi, että koululaisille on asetettu tiukkoja rajoituksia vaikkapa lihapullien annoskokoon. Kihniössä ei moiseen ei ole ollut tarvetta ryhtyä, vaan ruokaa saa santsata niin kauan, että olo on sopivan kylläinen. Hävikkiä tällaisesta ei kuitenkaan synny.
Koululaisilta kysellään säännöllisesti, onko heillä parannusehdotuksia ruokalistaan. Esimerkiksi tortillat tulivat listalle pari vuotta sitten nimenomaan siksi, että niitä toivottiin.
Muita koululaisten toiveista syntyneitä ruokalajeja ovat esimerkiksi nachovuoka, kananuggetit, chili con carne ja kana-nuudeliwokki. Kyllä koululaisille silti maistuvat myös sellaiset ikisuosikit kuin mannapuuro ja hernekeitto, jonka jälkiruokana tarjotaan tietenkin pannukakkua.
Vaivannäön palkinnoksi jää täysien vatsojen lisäksi kivoja muistoja. Mariia Yli-Lankoski kertoo, että kevätlukukaudella koko koululle oli tarjolla kevätbrunssi, jonka eteen oli selvästi nähty vaivaa.
”Ei ne koristelut sinne taatusti itsestään olleet ilmestyneet.”
Paljastetaan tässä välissä, että erilaiset teemaruokailut ovat Anu Rantalan ideoimia.
”Meidän ruokalassamme käyttäydytään muutenkin rauhallisesti, mutta teemapäivinä oikein näkee, miten koululaiset keskittyvät syömiseen”, Anu Rantala kuvailee.
Hetkinen, vasta äsken ruokalaan ilmestyneet yläkoululaiset ovat jo kadonneet. Riittääkö viisi minuuttia todellakin jonottamiseen, tortillan syömiseen ja astioiden palauttamiseen?
Riittää, jos se tarkoittaa pidempää aikaa ulkona ruokailun jälkeen, muotoilee Helmiina Annala.
”Täällä pelataan pesistä heti, kun lumet on sulaneet, eikä sadesää haittaa yhtään.”
