Suomessa syödään kouluruokaa, jonka hinta on ihme

Vesivehmaan koululla Asikkalassa kello alkaa olla vatsan kurnimisen verran. Koulun rehtori, kolmannen luokan opettaja Ulla Karlsson kysyy, mitähän ruokalassa on tänään tarjolla.

”Juustomestarinkiusausta”, kuuluu vastaus ainakin neljästä suusta.

Kolmasluokkalaisten nälkään on luvassa nopeaa helpotusta, sillä ruokalaan on matkaa viitisen metriä. Kiusaus, porkkanaraaste ja näkkileipä tekevät nopeasti kauppansa.

Suomessa ilmainen kouluruoka on jo vanha juttu, vaikka maailman mittakaavassa kyse on melkoisesta etuoikeudesta. Vuodesta 1948 alkaen Suomessa tarjottiin maksuton kouluruokailu kaikille oppivelvollisuuskoulujen oppilaille.

Vuodesta 1977, kun peruskoulu-uudistus oli saatu läpi koko maassa, maksutonta kouluruokaa on tarjottu kaikille peruskoululaisille.

Yksi kouluruuan tarkoitusperistä on auttaa oppilaita jaksamaan pitkälle iltapäivään, sillä koulupäivä voi matkoineen venyä hyvinkin pitkäksi. Ruokakasvatusyhdistys Ruukku ry:n asiantuntija Aliisa Hyvönen muistuttaa, että kouluruoka on paljon muutakin kuin energiantankkausta.

”Olennainen kysymys kuuluu, nähdäänkö ruokailu koulupäivästä irrallisena asiana vai osana sitä.”

3. luokan oppilas Niilo ottamassa ruokaa lautaselleen Vesivehmaan koululla. Kuva: Jaana Kankaanpää

Ruokailu on mahdollista nivoa osaksi koulupäivää hyvinkin yksinkertaisilla toimilla, Hyvönen kertoo. Ennen ruokailemaan lähtöä voidaan päivittäin keskustella esimerkiksi, mitä ruokaa tänään on luvassa, millaisia raaka-aineita siinä on ja mistä ne tulevat.

Hyvönen toivoo, että kodit vetäisivät ruokakasvatusasioissa yhtä köyttä koulun kanssa. Vanhemmilla on peiliin katsomisen paikka esimerkiksi silloin, jos omat kouluruokamuistelot ovat voittopuolisesti vähätteleviä tai pilkkaavia.

Kumiperunoista ja niljaisista lihaklimpeistä valittamisen sijaan voisi miettiä, miten oman lapsen kouluruokailuun voi osoittaa kiinnostusta.

Hyvönen kehottaa kysymään jälkikasvulta päivittäin, mitä koulussa oli ruokana ja mikä oli ruokailun paras juttu.

Joka päivä ei voi olla tarjolla lapsen lempiruokaa, mutta ateriassa on paljon muitakin osasia. Ehkä ruokalassa olikin tänään tarjolla vaikka erityisen mehukasta salaattia tai käytiin kiva keskustelu jostain lapselle mieluisasta aiheesta.

Koululla on käytössä laite, joka annostelee levitteen automaattisesti leivälle. Kuva: Jaana Kankaanpää

Joskus kouluruokakeskustelu typistyy vänkäämiseen lihapullien annoskoosta, mikä on Hyvösen mukaan harmillista. Kouluruokailun tärkeimpiin tehtäviin kuuluu monipuolisen aterian tarjoaminen, ja siihen sisältyy muutakin kuin niin sanottu pääruokakomponentti.

”Tarjotun ruuan lisäksi vähintään yhtä olennaista on kouluruokailutilanne ja siitä oppiminen. Pitäisi kysyä, syödäänkö yhdessä ja onko syömiseen tarpeeksi aikaa”, Hyvänen kuvailee.

Koulun ruokakasvatustyö ei rajoitu pelkkiin ruokapöytäkeskusteluihin.

Vesivehmaan koulun opettaja Ulla Karlsson nostaa hattua koulun edelliselle vastaavalle kokille Sanna Alholalle tämän pitkäjänteisestä ruokakasvatustyöstä.

Hän muun muassa ideoi koululle itsenäisyyspäiväjuhlan, jossa opeteltiin ravintolassa tarvittavia pöytätapoja.

Lululle (vas.) ja Martalle kouluruoka maistuu. Taustalla opettaja Ulla Karlsson. Kuva: Jaana Kankaanpää

Alhola ehti työskennellä Vesivehmaan koululla neljä vuotta ja keväällä 2023 hän sai koululaisilta kokonaisen vihon täynnä kiitoksia kouluruuasta. Asikkalan kunnan leivissä Alhola on edelleen, mutta nykyään hän työskentelee Vääksyn yhteiskoulun keittiön vastaavana kokkina.

”Vuorovaikutus koululaisten kanssa on jokapäiväistä, ja palaute työstäni lapsilta tulee heti”, Alhola kertoo. Hän kehuu Asikkalan kuntaa kouluruokamyönteisyydestä ja hyvästä tekemisen meiningistä.

Kouluruoka ei ilmesty linjastolle tyhjästä, vaikka kaikki eivät välttämättä koskaan tule ajatelleeksi kouluruoka-aterian hintalappua.

Asikkalassa yhden annoksen hintalappu on 3,38 euroa, mutta raaka-aineiden osuus lopullisesta hinnasta on vain 1,20 euroa.

Melkein kaksi kolmasosaa kouluruuan kustannuksista muodostuu siis muun muassa henkilöstö-, tilavuokra-, omavalvonta-, kalusto- ja muista tarvikekuluista.

Viikon kouluruokalistalta löytyy muun muassa juustomestarinkiusausta. Kuva: Jaana Kankaanpää

Kotimaista lihaa käytetään Asikkalassa aina. Muita kotimaisia elintarvikkeita käytetään Alholan mukaan, aina kun se on mahdollista.

Asikkalassa on joka päivä tarjolla kaksi lounasruokavaihtoehtoa, joista toinen on kasvisruoka.

Alholan mukaan yläkouluikäiset ovat nykyään hyvin kiinnostuneita ruoan hiilijalanjäljestä ja ilmastoystävällisyydestä, ja kasvisruokavaihtoehdon tarjoamisella on saatu vähennettyä kouluruoan hiilijalanjälkeä.

Kouluruuan pitää elää ajassa muillakin tavoin, jotta se maistuu koululaisille. Asikkalassa yläkoululaisten joukosta on valittu joukko kouluruoka-agentteja, joiden tehtävänä on tuoda oppilaiden palautetta keittiön tietoon.

Kasviksia päätyi kaikkien oppilaiden lautasille. Myös salaatille tarkoitetut siemenet maistuivat monille. Kuva: Jaana Kankaanpää

Oppilaiden ykkössuosikkiruoka on Asikkalassa selvä: palermonpastaa, eli juustoista kanapastaa, uppoaa ruokailijoihin melkoisia määriä. Alholan mukaan Asikkalassa maistuvat myös muun muassa jauhelihatortillat, uunimakkara, lasagne ja puurot.

Ruokakasvatusyhdistys Ruukun Aliisa Hyvönen haluaisi lähettää koulujen suuntaan sellaisia terveisiä, että oppilaat toivovat opettajien näkyvän ruokalassa enemmän.

Opettajat nimittäin rauhoittavat läsnäolollaan ruokailutilannetta ja samalla tarjoavat yksinäisyyttä kokeville oppilaille mahdollisuuden jutella ruokailun aikana.

Ainakin Vesivehmaan koululla oppilaat juttelevat opettajan kanssa mielellään.

Ruokailu tarjoaa mahdollisuuden puhua muistakin aiheista kuin oppituntien sisällöstä, joten Selja kysyy, miksi koulussa on vain harvoin tarjolla parsakaalia. Hän nimittäin pitää kyseisestä vihreästä herkkuvihanneksesta.

Ruokatauolla on tärkeä merkitys oppilaiden jaksamiselle. Kuva: Jaana Kankaanpää

Opettaja Ulla Karlsson kertoo, että Vesivehmaan koululaisilla on usein omakohtaista kosketusta siihen, mistä ruoka tulee.

Jotkut ovat maatilalta kotoisin ja vielä useamman kotona on ryytimaa. Osa oppilaista on jopa saanut kasvatettavakseen siivun perheen kasvimaasta.

Kouluruoka saattaa näyttäytyä suomalaisille koululaisille itsestäänselvyytenä, sillä sitä on tarjolla joka päivä ja vieläpä ilmaiseksi. Opettaja Ulla Karlsson saa tänäänkin osakseen ihmettelyä siitä, miksi hän saa ottaa kaksi juomalasia, mutta oppilaat vain yhden.

”Muistutellaanpa mieleen, mikä opettajan ja oppilaan kouluruuassa eroaa. Paljonkos te maksatte tästä ruuasta?” Karlsson kysyy.

”Nolla euroa”, kuuluu vastaus.

”Aivan niin. Mutta me opettajat puolestaan maksamme tästä. Jos haluaa kouluruokalassa vähän vapauksia, suosittelen siis opiskelemaan opettajaksi”, Karlsson kertoo.

Yksi oppilaista ilmoittaa haluavansa mieluummin eläintenhoitajaksi. Seuraava puheenaihe koskeekin sitä, mitä muita ammatteja ylipäätään on kuin opettaja ja eläintenhoitaja, ja pienellä pohdinnalla mieleen tulee muitakin uravaihtoehtoja.

”Ai niin, koulun keittäjä”, joku keksii.