Kuka tahansa voi nousta ryysyistä rikkauteen – todellisuus on toista

Tervehdys teille, arvoisat Maaseudun Tulevaisuuden lukijat! On ilo ja kunnia aloittaa kolumnistina pian 110 vuotta täyttävässä Suomen toiseksi luetuimmassa sanomalehdessä.

Kirjoitan tätä 7 700 kilometrin päässä Suomesta, Seattlen kaupungissa Yhdysvaltain Washingtonin osavaltiossa Tyynenmeren rannalla, runsaan sadan kilometrin päässä Kanadan rajasta. Vietän syyslukukauden University of Washingtonin vierailevana professorina Henry M. Jackson School of International Studies -laitoksella.

Kylmän sodan kaudella varttuneena olen aina ollut jonkin sortin USA-fani. 1980-luvun nuoruusvuosieni taide-elämyksiin kuuluivat erottamattomasti muun muassa elokuvat Rocky IV ja Rambo III, joissa vapaan maailman sankari Sylvester Stallone näytti pahoille neukuille taivaan merkit.

”Vapaiden maa ja urheiden koti”, niin kuin Yhdysvaltoja sen kansallislaulussa kuvataan, on monella mittarilla maailman mahtavin maa.

Amerikkalaisen politiikan laineet lyövät usein Eurooppaan saakka, ja 750 kansainvälisen sotilastukikohtansa kautta USA on läsnä koko maailmassa. Globalisoituneessa maailmassa yhä useammat ihmiset maapallon eri osissa ovat amerikkalaisen viihdeteollisuuden tuotteiden suurkuluttajia.

Kapitalismin supervallalla on myös varjoisat takapihansa. Juoksulenkeilläni Seattlessa törmään jatkuvasti teltoissa sekä muoveista ja pahveista kyhätyissä majoissa asuviin ihmisiin. Kaduilla vaeltelee paljon päihde- ja mielenterveysongelmaisia ihmisiä, joista monet olisivat akuutin sairaalahoidon tarpeessa. Koko Yhdysvalloissa taivasalla asuu peräti 770 000 ihmistä.

Seattle on yksi USA:n kalleimmista kaupungeista asua. Talojen keskimääräinen hinta on 852 000 dollaria eli 730 000 euroa.

Kallein alue on neljän kilometrin päässä ydinkeskustasta sijaitseva 700 asukkaan Broadmoor, joka on eristetty muusta maailmasta aidoilla ja ympäri vuorokauden vartioiduilla porteilla.

Alueella seisoo hulppeita kartanoita, ja sieltä löytyy esimerkiksi yksityinen golfkenttä. Talojen keskihinta on 2,56 miljoonaa euroa.

Varsin lievä veroprogressio tarkoittaa sitä, että puoli miljoonaa dollaria vuodessa ansaitsevat maksavat vain noin 30 prosentin tuloveroa.

Suomalainen väistämättä ihmettelee, eikö hyvinvoivien amerikkalaisten omatunto kolkuta, kun osa kanssaihmisistä joutuu elämään kurjuudessa. Toki monet antavat rahaa hyväntekeväisyyteen ja tekevät vapaaehtoistyötä, mutta sillä eivät sosiaaliset ongelmat poistu, korkeintaan vähän lievenevät.

Yhdysvaltoja on kutsuttu myös mahdollisuuksien maaksi, jossa kuka tahansa voi riittävästi ahkeroidessaan nousta ryysyistä rikkauteen. Vaikka ajatus nykytodellisuudessa on varsin romantisoitu, ehkä jopa naiivi, se istuu syvällä amerikkalaisessa sielussa.

Tietyissä asioissa amerikkalainen kulttuuri on armottomuuteen saakka individualistinen. Itsenäisyys, kyky elättää itsensä ja vapaus hallituksen holhouksesta ovat tärkeitä arvoja.

Jos menestyt, se on ennen kaikkea sinun omaa ansiotasi. Jos taas putoat kyydistä, syyllinen löytyy peilistä.