

On jälleen aika, jolloin monilla mökkiteillä saa ajaa kieli keskellä suuta ja auto kaukana pettävistä tienreunoista. Ne voivat vuodesta toiseen olla pehmeitä samoista kohdista, joihin äkisti ilmestyy syviä reikiä painon alla.
Yksityistieasiantuntija Teuvo Taura Suomen Tieyhdistyksestä on huomannut, että kelirikko on tänä keväänä jopa aiempia vuosia ankarampi. Reiät aiheuttaa heikkokuntoisen tienrungon sulaminen.
”Tien pohjamaa laajenee jäätyessään, ja rungon sulaessa kivi putoaa tiepohjassa alaspäin ja synnyttää reiän. Kivet voivat olla melko suuriakin, mutta monesti vain 20–30-senttisiä.”
Myös liikenne aiheuttaa kuoppaisuutta. Huonolla tienpidolla kuopat suurenevat ja syvenevät, kun sadevesi kertyy niihin ja liikenne lisääntyy. Hyvällä hoidolla niiden kanssa voidaan elää.
”Tarvitaan mursketta, pölyn sidontaa ja lanausta riittävän usein. Jos tienpinnan saa pidettyä kuperana, vesi ohjautuu paremmin ojiin ja kuopat pysyvät poissa pidempään.”
Laki ei määrittele yksityistien kuntoa, mutta tien on palveltava osakkaiden tarpeita.
Yksityistie on usein laajennettu vanhoista kärrypolusta ilman kunnon perustuksia. Joissain tien osissa kantava moreeni saattaa pitää tien yllättävän hyvässä kunnossa, kun taas toisaalla hiesu ja savi sitovat kosteutta ja aiheuttavat kelirikkoa.
Kosteutta kerääville kohdille pitäisi tehdä perusparannus, jos tilanteeseen tahdotaan pysyvää parannusta.
”Pohjalle laitetaan suodatinkangas, sen päälle ’kantavaa kerrosta’ 20–30 senttiä ja päälle lanattava kulutuskerros.”
Hidasteena on rahan puute, sillä valtio on vetänyt yksityisteiden avustukset lähes nollaan. Monet kunnat pitävät avustusten ehtona valtiokin osallistumista, joten kustannukset jäävät osakkaille.
Taura muistuttaa, että yksityistielaki ei määrittele yksityisteiden kuntoa mutta niiden pitää palvella osakkaiden tarpeita. Siksi enemmistö ei voi tiekunnan kokouksessa päättää, että jokin tie pidetään surkeassa kunnossa.
Tällaisessakaan tapauksessa osakas ei voi jättää tiemaksuaan maksamatta.
Osakkaan kannattaa osallistua tiekunnan kokouksiin ja vaatia tien kunnostusta. Jos sillä ei ole vaikutusta, viimeinen konsti on hakea Maanmittauslaitokselta yksityistietoimitusta. MML:n insinööri tulee tällöin arvioimaan tien kunnon ja laittaa asioihin tarvittaessa liikettä.
Näin pitkälle joudutaan Tauran mukaan menemään harvoin.

Tienpidon laiminlyönti voi pahimmillaan aiheuttaa korvausvastuun, mutta se edellyttää tuottamuksellisuutta.
”Silloin esimerkiksi vaarallisesta paikasta on kerrottu tiekunnan toimielimelle, mutta mitään ei ole tehty eikä vaarasta varoitettu.”
Tällöin edes tien alussa oleva ”Liikkuminen omalla vastuulla” -kyltti ei kokonaan vapauta vastuusta.
Taura kuitenkin toteaa, että tienkäyttäjän oma vastuu on iso varsinkin kelirikkoaikana. Monttuja syntyy muutaman päivän aikana ja jopa yhdessä yössä, eikä niistä välttämättä kukaan ehdi varoittelemaan harvoin liikennöidyllä tiellä.