Tältä tuntui, kun leivoin aikuisena ensimmäistä kertaa oikeaa ruisleipää

Muistan kun aikuisena ensimmäistä kertaa leivoin oikeata ruisleipää, sellaista joka hapatetaan ja johon tehdään keskelle reikä lehmänsarvella.

Siinä leipiä taputellessani matkustin mielessäni lapsuuteen, kun mummun kanssa ruisleipää leivottiin. Muistin tuoksun ja tummaseinäisen pirtin tunnelman, mummun kädet taputtelemassa leipiä. Taikinan tuoksu ja karheus käsien alla vei minut erikoisella tavalla mukanaan.

Leipiä muotoillessani, oli kuin rinnallani olisi ollut mummu, ja hänen lisäkseen koko se ruisleipää leiponut emäntäsukupolvien ketju. Hetki oli hyvin pyhä ja pysäyttävä.

Monenlaiset symbolit puhuttelevat ihmistä usein paremmin kuin tuhat sanaa. Näitä symboleita on kirkon perinne täynnä. Sakramentit eli kaste ja ehtoollinen ovat armon välineitä, eli Jumalan sana yhdistyy konkreettiseen aineeseen. Mutta ne sisältävät myös kuvia, symboleja Jumalan rakkaudesta ihmiselle.

Vauva pitkässä valkoisessa kastepuvussa läheisten ja papin ympäröimänä jää kuvana ihmisen verkkokalvolle. Samoin polvistuminen alttarille nauttimaan leipää ja viiniä, ja kuulemaan sanat, sinun puolestasi annettu. Kokemus puhuttelee osallistujaa monella tavalla, sekä tunteen tasolla että fyysisesti.

Tietoa on monenlaista. On koulussa opittua ja kirjoista luettua tietoa ja sitten toisenlaista, kokemuksellisempaa ymmärrystä. Uskonnollinen tieto on usein näiden kahden sekoitus. Uskonoppi on oltava älyllisesti muotoiltua, mutta kokemus siihen liittymisestä tulee ihmisen omasta elämästä.

Saarnastakin yleensä jää kuulijoille mieleen vain yksi tai kaksi itseä koskettavaa kohtaa, joita jää pureskelemaan pitemmäksi aikaa. Vaikeiden teologisten rakennelmien sijaan on parempi puhua jotain mikä koskettaa kuulijoiden elämää.

Viime aikoina minua on papin työssäni koskettanut alttarille polvistuvat ihmiset, yhteinen ja samalla yksityinen kokemuksemme alttarikaiteen molemmin puolin. Kirkon sanoma on vahvasti kiinni sanoissa, mutta ehkä vielä syvemmällä symboleissa ja kohtaamisessa, läsnäolon mysteerissä. Jumala on läsnä, kun elämää jaetaan, kun tehdään merkityksellisiä asioita tai toivo ja luottamus uudistuu.

Ruisleipä, se mikä on pitänyt meitä suomalaisia tiellä vuosisatoja, on vahva symboli. Se symboloi menneiden sukupolvien työtä, perinnettä, mutta myös jatkuvuutta. Yhä vielä täällä viljellään ja yritetään. Uuteen kasvukauteen tähyttäessä mieleen nousee ajatus tämän vuoden sadosta ja maanviljelynkin tulevaisuudesta.

Kun maailman tilanne ja kannattavuus on mitä on, tulee mieleen periksiantamisenkin ajatuksia. Jokainen punnitkoon omat riskinsä rauhassa. Se kuitenkin on varmaa että toivoa on aina. Lutherin kerrotaan sanoneen, että vaikka maailma loppuisi huomenna, tänään kannattaa istuttaa omenapuu. Symboli puhukoon enemmän kuin tuhat sanaa.