Matoateria innostaa lokit pellolle suurena laumana. Hyönteiset ovat tärkeää ravintoa erityisesti pienille lokeille. Kuvituskuva. Kuva: Kari Salonen
Maanviljelijä, sinua tarkkaillaan taivaalta
Lokkeja ei näy eikä kuulu, ennen kuin peltoa aletaan kääntää. Suuriksi muodostuvista parvista huolimatta lokkien pesinnät ovat vaikeutuneet.Tilaajalle
Naurulokki rakentaa pesää. Lokit toimivat yhdessä myös pesiä puolustaessaan. Kuva: Tommi KujalaMeitä tarkkaillaan, vaikka sen itse harvoin huomaamme.
Traktorien pärähtäessä käyntiin peltotöiden alun pistävät merkille paitsi naapurit, myös taivaalta tähyilevät lokit.
Vaikka lokkeja ei näkyisi eikä kuuluisi, pian maata muokkaavan koneen perään niitä voi muodostua valtava lauma. Selitys syntyy hyvän näkökyvyn lisäksi lokkien pitkäikäisyydestä ja kaikkiruokaisuudesta.
Lokit ovat tottuneet havainnoimaan ihmistä ja muistavat aikaisempien vuosien kokemuksesta, milloin pellolta käännetään esiin maukas matoateria.
Ihmisten lisäksi lokit tarkkailevat toisiaan. Kun hyvä apaja löytyy, valkoinen lokki toimii merkkinä lajitovereilleen. Yhteistyössä on voimaa, vaikka yksittäisen saaliin päältä voikin syntyä riitaa.
Maanviljelijöiden havaintojen mukaan runsaat lokkilaumat kerääntyvät erityisesti pelloille, joilla on käytössä viljelykierto. Biologi Harri Kontkasen mukaan viljelijä voi olla ylpeä peltojensa suurista lintuparvista (MT 8.5.2018).
”Missä on paljon lokkeja, siellä on paljon lieroja ja hyvä, elävä maa.”
Pelloilla nähdään yleisimmin naurulokkeja ja kalalokkeja. Niistä isompana erottuu selkälokki.
Naurulokki on helppo tunnistaa pään tummanruskeasta hupusta ja raikuvasta äänestä. Kalalokilla on valkoinen pää, harmaa selkä ja mustat siivenkärjet.
Selkälokki on naurulokkia ja kalalokkia kookkaampi, ja sen selkä on tumma. Laji on vaikeassa tilanteessa ja vaarassa hävitä Suomen luonnosta.
Yksi syy selkälokkien ahdinkoon on avoimien pesintäalueiden puute. Puut ja pensaat tarjoavat suojaa esimerkiksi variksille ja korpeille, jotka saalistavat munia ja poikasia.
Puuston poistamisen toivotaan auttavan paitsi lokkeja, myös muita selkävesilintuja.
Ekologian opiskelija Aaron Lempinen on lokkeja auttaakseen tarttunut moottorisahaan. Hän on kevään aikana parturoinut mahdollisia pesintäsaaria puustosta (Yle 15.4.2026).
Jäiden aikaan Lempinen sai avustajansa kanssa puuston poistettua yhteensä kuudesta saaresta eri puolilla Pohjois-Karjalaa. Työtä olisi tarkoitus jatkaa jäiden lähdettyä.
”Teemme pelistä vähän reilumpaa, kun estämme petolintujen piiloutumisen puihin. Katsotaan, miten se vaikuttaa”, Lempinen kommentoi Ylellä.
Pesimäympäristöjen ennallistamisen toivotaan auttavan paitsi lokkeja, myös muita selkävesilintuja. Niihin luetaan usein viisi eri lokkilajia, kuikka, tukkakoskelo sekä kala- ja lapintiira.
Lokkikannan vähentymisen taustalla on myös positiivisia syitä. Merikotkat ovat lisääntyneet ja rajoittavat kantaa aiempaa enemmän. Lisäksi helpon ravinnon hankkiminen kaatopaikoilta on jätehuollon kehityttyä loppunut.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
