Ritarinkannus leviää siemenestä puutarhassa. Sinisenä ensi vuosina kukkinut kasvi on vaihtanut värinsä violetinsekaiseen. Kuva: Johanna Koskiahde
Kukasta ei aina tule sen väristä, mitä luulisi − asiantuntija selittää, mistä ilmiössä on kyse
Väritön valkoinenkin on hyönteisten todellisuudessa täynnä muotoja ja lentoa ohjaavia merkkejä. Siten se, mikä houkuttaa hyönteisiä tehokkaammin, ei ole väristä kiinni.Tilaajalle
Harvinaisuus tienposkessa Nurmossa, valkoinen harakankello. Väri johtuu geenimutaatiosta. Kuva: Johanna KoskiahdeKukkien väri on useiden geenien aikaansaama ominaisuus. Kun pigmentin valmistusta ohjaavissa geeneissä tapahtuu väriaineen syntymisen estävä mutaatio, sinisestä, violetista tai punaisesta kukasta tulee väritön valkoinen. Esimerkiksi valkoisen harakankellon voi löytää luonnosta, mutta se on hyvin harvinainen.
”Ei ollenkaan joka kesä tule valkoista versiota vastaan”, toteaa yli-intendentti Henry Väre Luonnontieteellisestä keskusmuseosta.
Keltaisten kukkien kohdalla valkoista versiota ei Väreen mukaan juuri koskaan näe, toki tähänkin luonto saattaa poikkeuksen tehdä.
Valkoisen harakankellon kohdalla kyse ei siten ole albiinomuodosta, vaikka niitäkin kasvimaailmassa esiintyy eläinten tapaan. Albiinoyksilöstä puuttuu väriaine eli klorofylli kokonaan, se on lehtiä myöden valkoinen.
”Albiinokasvit ovat yleensä lyhytikäisiä, sillä ne eivät pysty yhteyttämään lehtivihreän puuttuessa. Poikkeuksena ovat muutamat lajit, jotka selviytyvät yhteiselolla sienten kanssa”, selvittää Väre.
Värinsä mutaatiossa kadottanut kukka voi periyttää valkoisen kukinnon jälkeläisilleen. Prosessi on monimutkainen ja lopputulos yleensä eri värien risteytys. Puutarhakaupoissa näkee myös esimerkiksi raidallisia petunioita.
”Sinisen ja valkoisen kukan risteytyksestä tulee vaaleansininen kukka. Luonnossa voi tavata myös raidallisia kukkia, niissä mutaatio on tapahtunut osittain. Mekanismi on hankalampi”, sanoo Väre.
”Monet pitkälle jalostetut kasvit ovat kyvyttömiä lisääntymään siementen kautta, ja pysyvät näin väriltään samana.”
Puutarhassa tietty väri näyttää syrjäyttävän esimerkiksi akileijojen tai krookusten kohdalla toisen värin. Jos kasvi leviää siementämällä, risteytyksiä todella tapahtuu ja vallitseva ominaisuus määrää kasvin ulkomuodon.
”Juurakosta leviävät kasvit eivät väriään vaihda. Samoin monet pitkälle jalostetut kasvit ovat kyvyttömiä lisääntymään siementen kautta, ja pysyvät näin väriltään samana.”
Toisinaan yksilöt, joiden värin mutaatio on muokannut, ovat elinvoimaltaan muita heikompia ja väistyvät siksi. Kasvissa voi olla tapahtunut värin lisäksi muita muutoksia, jotka tähän vaikuttavat, toteaa Väre.
”Silmin nähtävä muutos on väri, muuta emme näe. Valkokukkaisuus itsessään ei kuitenkaan ole kasville ongelma.”
Valkoisesta kukasta ei voi tulla mutaation kautta sinistä tai punaista.
”Koiranputki pysyy valkoisena”, havainnollistaa Väre.
Siemenestä leviävien kasvien kohdalla kannattaa siis miettiä, mitä värejä puutarhaansa valitsee. Vallitseva geeni ottaa vallan väreissä. Värillä ei toisaalta ole merkitystä kuin ihmiselle, sillä pölyttäjien silmin katsottuna maailma on aivan erilainen. Väritön valkoinenkin on hyönteisten todellisuudessa täynnä muotoja ja lentoa ohjaavia merkkejä. Siten se, mikä houkuttaa hyönteisiä tehokkaammin, ei ole väristä kiinni.
”Hyönteiset näkevät ultraviolettivaloa. Kun katsomme kasveja ultraviolettivalossa, niissä on esimerkiksi kukan terälehdistä keskelle emiin ja heteisiin kulkevia raitoja. Ne ohjaavat hyönteisen siitepölyn äärelle”, kertoo Väre.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
