
Seinäjoella Nurmossa Martti ja Lea Tieahon puutarhassa valosta käydään kisaa. Satojen puu-, pensas- ja perennalajien puutarha on nähtävyys, jota käydään katsomassa eri puolilta Suomea. Puutarhassa on useita harvinaisuuksia, joiden alkuperä on Koreasta Kanadaan, aina Brasiliaa myöden. Puutarhaharrastajapariskunta avaa ovensa yleisölle jälleen Avoimet puutarhat -päivänä 5. heinäkuuta.
Tapahtuman teema on ”puutarha ei ole koskaan valmis, mutta aina kokemisen arvoinen”. Tieahon puutarhaan se sopii mainiosti.
”Nyt ei kyllä enempää kasveja mahdu, hankintamatkat taimistoihin pitää lopettaa”, aloittaa Martti Tieaho.
Noin 4000 neliötä on käytetty taloudellisesti, joka nurkka hyödyntäen. Pihapiirissä on lammen ympärille rakennettu perennojen ja pensaiden kokonaisuus, ja sen ympärillä erikoispuita kasvava arboretum. Kokonaisuudessaan puutarhassa on eri lajeja ja lajikkeita noin 300.
”Oli silloin joskus, kun laskettiin”, täsmentää Tieaho.

Kesäkuussa puutarha loistaa syreenien kukinnan aikaan valkoisen, vaaleanpunaisen ja violetin sävyissä. Sitä ennen kukinnassa olivat kymmenet atsaleat ja alppiruusut.
”Syreeni on suosikkipensaamme. Lajikkeita on yli 20, joista kanadalaisia kymmenkunta.”
Tieahot muuttivat Nurmon Veneskoskelle 30 vuotta sitten Etelä-Ruotsista Boråsista. Mukana tuli useita kasveja, joita ei näillä leveyksillä ole aiemmin tavattu.
”Puutarhainnostuksemme alkoi siitä, että Boråsin kaupungin puistot olivat niin hienosti hoidettuja ja näyttäviä. Lähtiessämme halusimme tuoda sieltä osan mukanamme uuteen kotiin.”
”Suojaisalla paikalla ja hyvällä talvisuojauksella voi onnistua aremmankin kasvin kasvatuksessa.”
Eräs kasveista on Martis Borås, Martti Tieahon nimikko-koristeomenapuu. Mukana matkustanut yksilö kukkii vaaleanpunaisin kukin kotitalon nurkalla, latvuksen kaartuessa kauniisti pihapiirin ylle.
”Kasvien kasvuvyöhykkeitä ei kannata ottaa liikaa rajoitteeksi, vaan kokeilla rohkeasti istuttaa. Tärkeintä on tuntea oman puutarhan paikallisilmasto ja tontin olosuhteet. Suojaisalla paikalla ja hyvällä talvisuojauksella voi onnistua aremmankin kasvin kasvatuksessa”, Martti Tieaho ohjeistaa.

Hän tietää mistä puhuu, sillä puutarhassa kasvaa tiettävästi ainut Suomessa ympäri vuoden ulkona jo vuosikymmeniä elänyt gunnera, brasilialainen sademetsän kasvi. Gunneraa kutsutaan jättiraparperiksi.
”Tänä kesänä se on lähtenyt hitaasti kasvuun. Parikymmentä vuotta se on meillä jo talvehtinut.”
Vaivatta talven yli selviäminen ei suju.
”Gunnerapenkkiä ympäröivät turveharkot ja niiden sisäpuolella on styroksilevyt. Penkki peitetään harsolla, turpeella ja muovilla”, Tieaho selvittää.
”Lumi on gunnerallekin paras suoja Suomen talvessa”, hän jatkaa.
Tieahot istuttivat ensitöikseen uuden kodin ympärille havupuiden vyöhykkeen, suojaamaan sen sisään rakennettavaa puutarhaa erikoisuuksineen. Rakennukset antavat myös suojaa kasveille ja arimmat lajit on sijoitettu niiden lähettyville.
”Pakkasharso, turve, havut ja turvetta kastumiselta suojaava muovi ovat etelän maiden kasvien talvisuojauksen tärkeimmät elementit”, sanoo Martti Tieaho.
”Syksyllä haravoidaan lehtiä kasvien suojaksi. Perennojen varsia ei katkota, taitetaan vaan maata myöden, sillä erityisesti putkimaiseen varteen pääsevä vesi voi jäädyttää kasvin juuristoa myöden.”
Puutarhalammen ympärillä taivaansinen sävyssä loistavat sinivaleunikon kukinnot. Se on eräs pariskunnan Ruotsista tuomista lajeista.
”Sen siemenet on meiltä varattu hyvissä ajoin taimiston kasvatuskäyttöön.”
Puutarha on kasvatettava siihen maahan, mitä tontilla on. Kaikki lähtee mullasta ja siihen kannattaa perustamisvaiheessa panostaa.
”Olemme tuottaneet tänne perävaunuittain laadukasta multaa. Pohjana oli vanha peltomaa. Lannoitusta annetaan hyvin vähän. Oikeastaan vain alppiruusuja lannoitetaan säännöllisesti. Kertyvä kasvijäte lannoittaa arboretumin puut”, Tieaho kertoo.