Oravasaaren koulun johtajan Tarmo Laitisen mukaan moni tahtoo tukea koulun toimintaa. Kuva: Petteri Kivimäki
Kyläkoulu keksi nerokkaita konsteja saadakseen rahaa luokkakassaan
Oravasaaren kyläkoulussa on valjastettu luonnontuotteet luokkakassan keräysvalteiksi. Opettaja haluaa opettaa lapsille yrittäjyyshenkeä.Tilaajalle
Karpaloiden kerääminen ja jalostaminen hilloiksi ja mehuksi on osa biologian ja yhteiskuntaopin opetusta Oravasaaren kyläkoulussa. Kuvataiteen tunnilla lapset piirsivät etiketit purkkeihin. Kuva: Petteri KivimäkiMoni vanhempi pähkäilee, miten kartuttaa lapsen luokkakassaan rahaa. Monessa koulussa tutuksi on tulleet esimerkiksi karkkirasioiden ja vessapapereiden myyminen. Kassarahoilla mahdollistetaan esimerkiksi luokkaretkiä ja leirikouluja.
Oravasaaren kyläkoulussa on keksitty nerokkaita tapoja kerätä rahaa luokkakassaan luonnosta kerätyillä asioilla. Luokkakassavarojen ansiosta oppilaat pääsevät perinteiselle lasketteluretkelle ja kevätretkelle. Keväisin on käyty esimerkiksi Ähtärin eläinpuistossa.
Oravasaaren kyläkoulu on yli 130 vuotta vanha kyläkoulu Leppäveden rantamaisemissa, 20 minuutin ajomatkan päästä Jyväskylän keskustasta.
3.–4.-luokkien oppilaat ovat tänäkin syksynä keränneet sangollisen karpaloita läheisestä metsästä. Marjoista lapset ovat valmistaneet 10 pulloa karpalomehua ja yli 20 purkkia karpalohilloa.
”Marjoja varmaan kerätään kouluissa, mutta niiden jatkojalostaminen on harvinaista”, arvioi luokanopettaja ja koulunjohtaja Tarmo Laitinen.
Luokanopettaja osallistuu myös Oravasaaressa varainkeruuseen, vaikka opettajaa tai koulun muita työntekijöitä ei ole työnsä puolesta velvoitettu siihen.
Vanhemmat ja lapset myyvät karpalotuotteita isovanhemmille järjestetyssä itsenäisyyspäivän juhlassa joulukuussa. Juhlan yhteydessä pidetään myyjäiset.
Laitisen mielestä luonnontuotteet ovat parempi tapa kerätä rahaa luokkakassaan kuin valmiiksi pakatut tehdastuotteet, vaikkapa karkkirasiat.
”Moni haluaa tukea koulumme toimintaa ostamalla jotain järkevää”, Laitinen sanoo.
Tarkempaa hintaa hän ei halua paljastaa.
Lapset ovat hänen mukaansa kokeneet karpalohomman mieluisaksi.
”Osa on käynyt vanhempiensa kanssa vapaa-ajalla poimimassa karpaloita samoilla apajilla.”
Jyväskylän Oravasaaren koulu on ollut vuosikymmenten aikana lakkauttamisuhan alla, mutta tällä hetkellä sen toiminta saa jatkua. Koulussa on nyt 28 oppilasta, 1.–4. luokkalaisia. Kuva: Petteri KivimäkiMuikkujen perkaaminen on myös yksi koulun perinteistä, johon osallistuu koko koulun väki. Muikut on hankittu ammattikalastajilta.
Yrittäjäperheessä kasvanut Laitinen kokee kädentaitojen opettamisen lapsille tärkeäksi. Hän haluaakin opettaa lapsille yrittäjähenkeä.
Tänä vuonna muikkuja siivottiin 30 kiloa. Kaloja myydään koulun myyjäisissä purkitettuina.
Muikkujen siivoaminen on yhdistetty osaksi ympäristöopin ja käsityön opetusta.
”Tänä vuonna myimme muikkuja 300 purkkia. Moni jäi ilman. Ne menevät kuin kuumille kiville.”
Laitinen painottaa, että muikkujen perkaamisen ja myynnin opettaminen on Opetushallituksen opetussuunnitelmaa myötäilevää toimintaa. Siinä yhdistyvät sekä kädentaitojen opettaminen että taitava rahan käyttö.
Kolmas idea luokkaretkirahaston kartuttamisen on koulussa ollut saunavastat. Saunavihdat tehdään koulun oman metsän rauduskoivuista.
Laitinen arvelee, että saunavihtoja ei tehdä todennäköisesti missään muussa koulussa. Hän kehuu koivuvastoja hienoiksi.
”Kahdelta oppilaalta menee vihdan tekemiseen suunnilleen 5 minuuttia. Vastoja myydään kolmen euron kappalehintaan myyjäisissä.”
”Moni jäi ilman. Ne menevät kuin kuumille kiville.”
Oravasaaren koulun vanhempaintoimikunta on keksinyt myös yhden tavan kartuttaa luokkakassarahastoa: kyläkoulukahvion järjestäminen. Kahviota pidetään kerran vuodessa toukokuisena tiistaina.
Aikaisemmin vanhemmat ja lapset paistoivat kahviossa nuotiolettuja, mutta metsäpalovaroitusten vuoksi viime vuosina on päädytty tekemään vohveleita.
”Viimeksi siellä kävi 150 ihmistä. Vohvelit maksoivat 3 euroa kappale ja kahvi 2 euroa.”
- Osaston luetuimmat
