Katso hurja lähikuva perhosen siivestä – tuo mieleen perinnerakennuksen katon

Perhosten siivet ovat täynnä mikroskooppisen pieniä suomuja, jotka hehkuvat värejä auringonvalon osuessa niihin tietystä kulmasta. Perhosten lahkon tieteellinen nimi Lepidoptera tarkoittaakin suomusiipistä.

Suomut peittävät perhosen siipien yläpuolta kauniisti ladottuna kuin pärekatto. Värikkään yläpuolen vastapainoksi siipien alapuoli on useimmilla perhoslajeilla ruskehtavan kirjava. Sen ansiosta perhonen pystyy maastoutumaan, sillä suppuun vedettyine siipineen lepäävä tai talvehtiva perhonen näyttää aivan kuolleelta lehdeltä.

Joillakin lajeilla, kuten isolla ja komealla haapaperhosella, siipien alapuoli on värikkäämpi kuin yläpuoli.

Monella perhosella on siipien yläpuolella silmiä muistuttavia kuvioita. Niillä se pelottelee saalistajia, kuten lintuja.

Perhosen siivet ovat suurennettuina kuin kalan suomuista tai päreistä tehdyt. Kuva: Juho Rahkonen

Maailmassa on noin 18 000 päiväperhoslajia, joista Suomessa elää yli sata. Kaikki päivällä lentävät perhoset eivät ole päiväperhosia, vaan esimerkiksi aurinkoisella niityllä lentelee myös paljon yöperhosiin kuuluvia lajeja, kuten yökkösiä ja mittareita.

Päiväperhosen tunnistaa muun muassa siitä, että sen tuntosarvet ovat nuijamaiset. Päiväperhosilla on imukärsä, jolla ne pystyvät imemään kukista mettä. Monilla yöperhosilla kärsä on surkastunut, ja ne elävät pelkästään toukkana hankkimansa ravinnon turvin.

Perhosia on monen värisiä, vaatimattoman ruskeasta tesmaperhosesta ja yökkösistä trooppisen räiskyviin täpläperhosiin. Niinkin tuttu ja arkinen laji kuin nokkosperhonen on todella upean värinen.

Jos on joskus onnistunut kohtaamaan häiveperhosen tai sen sukulaisen haapaperhosen, näkyä ei hevin unohda. Suurikokoinen, tumma perhonen liihottelee puiden latvustossa kuin lintu. Haapaperhonen pystyy liitämään pitkiäkin matkoja siipiään räpyttelemättä.

Suuri haapaperhonen liitelee puiden latvustoissa kuin lintu. Kuva: Juho Rahkonen

Tuntuu melkein uskomattomalta, että Suomen kaltaisessa viileän kosteassa maassa elää niinkin rikas ja monipuolinen perhoslajisto. Itse asiassa moni päiväperhonen sinnittelee Suomessa pohjoisempana kuin missään muualla maailmassa.

Salaisuutena on se, että kesäaikaan aurinkoa riittää ylenpalttisesti, jopa ympäri vuorokauden. Siinä ehtii lisääntyä. Suurimman osan vuodesta perhoset joka tapauksessa viettävät toukkana tai kotelona.

Perhoset ovat herkkiä lämpötilanvaihteluille. Kaiken kaikkiaan Suomen perhoslajisto on kasvanut, ja sen ennustetaan yhä lisääntyvän ilmastonmuutoksen myötä.

Esimerkiksi aiemmin harvinaisesta neitoperhosesta on tullut Etelä- ja Keski-Suomessa yksi yleisimpiä ja huomiota herättävimpiä perhosia.

Nykyistä viileämmillä 1960- ja 1970-luvuilla esimerkiksi haapaperhonen, keisarinviitta ja pihlajaperhonen kävivät Suomessa vähiin, mutta ne ovat tehneet onnistuneen paluun.