Muhkeamuotoinen puuntuhooja ei ole nimensä veroinen tuholainen

Puuntuhoojan toukan havaitsee varmimmin sen ollessa matkalla koteloitumaan purukasaan tai maahan. Lähes kymmensenttinen punertava toukka herättää helposti huomion.

Puuntuhoojanaaras munii munansa kirjaimellisesti puun ja kuoren väliin. Yleensä toukat viihtyvät vanhoissa ja jo valmiiksi huonokuntoisissa lehtipuissa useamman vuoden. Asumisensa aikana ne kaivavat puuhun pitkiä tunneleita.

Eniten toukkahavaintoja saadaankin loppukesästä, jolloin toukka jättää puun, jossa se yleensä viettää muutaman talven. Löytäessään hyvän paikan toukka kaivautuu maahan tai vanhaan kantoon ja rakentaa erittämästään silkistä kotelokopan. Kesällä kotelosta kuoriutuu kookas perhonen. Aikuinen perhosyksilö on huomiota herättävän kookas, mutta yleisväriltään vaatimattoman harmaanruskea. Aikuinen perhonen liikkuu lähinnä hämärässä ja öisin.

Puuntuhoojat ovat nimestään huolimatta huonoja tuhoamaan puuta. Laji ei kykene aiheuttamaan laajoja metsätuhoja. Etenkään puuntuhoojan aikuismuoto, puuntuhoojaperhonen ei saa luonnossa aikaan vahinkoa, sillä se ei syö elämänsä aikana lainkaan ravintoa.

Kaikilla ötököillä on omat keinonsa puolustautua saalistajilta. Puuntuhoojan toukalla on tummanpuhuva väritys, mutta sillä on myös erikoinen tuoksu, joka karkottaa kutsumattomat vieraat. Britanniassa lajille onkin annettu nimi Goat Moth, jonka sanotaan viittaavan toukkien vuohen hajua muistuttavaan tuoksuun. Moni sanoo tuoksun muistuttavan myös etikkaa tai tärpättiä.